Havannankoiran turkin pitäminen lyhyenä

"Kokemuksia, jos pitää Havannan turkin lyhyehkönä, voiko iho silloin palaa herkästi ja onko talvella oltava aina lämmintä yllä?"

 

"Me on alettu leikkaamaan itse havannan turkki saksilla lyhyeksi. Koira ei vain tykkää hoitotoimenpiteistä tai harjaamisesta. Turkki on jotenkin niin tiivis ihosta lähtien, ettei iho näy läpi. Suosittelen, että opettelee itse leikkaamaan. Trimmaaja vetää helposti havannankoiran turkin liian lyhyeksi koneella."

"Jos havannankoiran turkki on päässyt huopaantumaan siten, ettei iho näy, pitäisi se "huopalaatta" ajaa koneella pois ihan ihosta asti ja sitten turkin kasvaessa huolehtia, ettei turkki pääse enää takkuuntumaan. Huopaantunut turkki on koiralle kivulias ja altistaa iho-oireille. Silloin ei auta, jos karvaa leikkelee vain latvoista."

"Oman kokemukseni mukaan viima on pahempi kuin itse pakkanen. Jos siis tuulee kovasti, niin takki päälle havannakoiruudelle talvikaudella. Tietysti, kun asteet alkavat mennä miinukselle, niin tarvitsee takkia muutenkin. Havannankoirat viihtyvät muutoin oikein hyvin lyhyessä turkissa. Saavat juosta vapaasti ilman, että risut takertuvat turkkiin ja välttyy jatkuvalta kampausoperaatiolta. Lyhyttäkin turkkia tosin pitää hoitaa kampaamalla ja pesen koirat suhteellisen usein, mutta se on nopea homma lyhytturkkisten havojen kanssa."

"Meidän havapoikien turkit on aina pidetty lyhyenä. Lyhyt turkki on helppohoitoinen, kun ulkoillaan ja retkeillään paljon. Asumme Lapissa. Meidän havannankoirien iho ei ole palanut koskaan. Keväthangilla masu selvästi ruskettuu, muttei pala. Talvikuukausina annamme turkin kasvaa pidemmäksi ja kovilla pakkasilla käytämme koirilla takkeja ja joskus tossuja. Talvikaudella turkki vaatii harjausta ja huopapallojen poistoa. Kevättalvella ilmojen lämmetessä turkin trimmaus lyhyemmäksi. Selvästi pojatkin virkistyvät saadessaan lyhyemmän turkin. Mieliala muuttuu keväisen leikkisäksi trimmin myötä. Trimmaamme havat itse."

"Meidän havannan iho ei ole palanut koskaan. Tosin koiramme ei tykkää olla auringossa. Talvella tassut tarvitsevat suojaa ja tosi pakkasilla havannamme vain piipahtaa ulkona."

"Meillä havannankoira ei piittaa auringosta, vaan etsii aina varjopaikan. Koirallamme on haalari päällä vain kovalla kylmyydellä. Havamme ei tykkää vaatetuksesta, mutta ei ole niin  paljon sitä tarvinnutkaan. Toki varmaan riippuu myös siitä kuinka innokas lenkkeilijä  koira on. Havannankoiran turkki on helpompi hoitaa lyhyenä. Jos turkki pääsee pitkäksi, raahaa koira kaikki kepit ja havut sisälle karvoissaan, ja turkki huopaantuu helposti. Pitkä turkki vaatisi niin tiheää hoitoa, eikä koiramme pidä siitä ollenkaan, joten mitäpä turhia nähdä vaivaa. Koira tulee pää roikkuen kammattavaksi nytkin lyhyellä turkilla."

"Meillä havannojen turkit on pidetty aina lyhyenä. Iho ei ole palanut, mutteivät kyllä suorassa auringossa viihdykään. Talvella eivät kylmällä ja tuulisella edes halua olla ulkona kuin pakollisen, mutta joutuessaan laitetaan takit päälle."

"Ihan lyhyeksi havannankoiran turkkia ei kannata vetää. Karva suojaa auringolta ja kuumuudelta, sänki taas aiheuttaa kutinaa. Häntäkarvat jättäisin, samoin korviin ja päähän muutenkin."

"Periaatteessahan havannan pitkä karva on äärettömän kaunis, ja selkäkarvojen kanssa vielä pärjääkin, mutta valjaiden alueella ja jaloissa takkujen setviminen on niin loputon työmaa, että siltä haluan armahduksen."

"Meillä tuli havaan vauhtia lisää, kun turkki leikattiin. Riehuminen ja leikkiminen ovat päivän sanoja. Selvästi koira on itsekin tyytyväisempi. Karva kasvaa takaisin vauhdilla. Aiemmin pesu ja kuivaus vei 1,5 h, nyt selvisimme vartissa."

"Havamme käy parin, kolmen kuukauden välein trimmissä."

"Ostin havannan turkin hoitoon oman koneen. Olen nyt kolme vuotta ajellut turkin koneella, ja nykyään koko turkin ajoon kuluukin vain noin 20 minuuttia. Ajelusta on tullut rutiini myös koiralle. Olemme molemmat kokeneet tämän helpommaksi kuin trimmaajalla käynti. Turkin voi ajaa koska vain, eikä koiran tarvitse jännittää uutta paikkaa tai uutta tilannetta."

 

Edellä kyseessä on andis-pro-animal-ebc trimmauskone 

"Suosittelen havan trimmaamiseen trimmauskonetta johdolla, koska vain sellaisessa riittää teho, ainakin meillä. Istun lattialla ja trimmaan osan kerrallaan; selkä, vatsa, pää, pylly, tassut. Joka välissä on pikku tauko ja herkkuja, ja imuri. Koska olet lattialla, niin ei ole putoamisen vaaraa, vaikka olisi vähän vilkkaampikin havanna. Oma koirani oppi pysymään paikoillaan, kun tietää, että kohta tulee tauko ja palkka."

"Meidän havannamme on aivan hämillään trimmauksen jälkeen. Mitä lyhyempi turkista tulee sen suurempi identiteettikriisi. Nyt on onnistuttu löytämään sopiva turkin pituus, joka tukee koiramme persoonaa eikä aiheuta kriisejä."

"Havannankoiralla meinaavat  kainalot, rinta ja masun alue takkuuntua niin, että omistaja eikä koirakaan nauti, kun niitä yrittää kammata auki."

"Havamme ei tykkää mistään hoitotoimenpiteistä. Siksi pesen hänet aina itse juuri ennen trimmausta. Pelkkä koneella ajelu kestää alle tunnin ja sen hän sietää. Koirani riehuu trimmin jälkeen kotona iloisena, kun on kevyt olo. Ennen trimmaajalle menoa kannattaa miettiä omia toiveita valmiiksi: parran pituus, korvien pituus, häntä jne."

"Minä olen vain napsinut havan turkin saksilla lyhyeksi pari kertaa vuodessa. Koira tykkää, kun ei ole kuuma."

"Meillä on joskus mennyt havannan trimmi pyllystä liian lyhyeksi. Se oli hankalaa, kun se alkoi vaivaamaan esim. ruokaillessa ja syönnistä ei meinannut tulla mitään, kun koira säntäili puremaan takalistoa vähän väliä. Pari viikkoa vaivaa kesti."

"Havannankoiran on kyllä mukavampi olla lyhyellä turkilla kuumilla ilmoilla."

 

"Te, jotka pidätte havannankoiraa lyhyessä turkissa ja trimmailette itse, millä terällä (kammalla) ajatte?"

 

"Minulla on havannan trimmaamiseen Moser Rex 1230 ja siihen metalliset kammat. Tilasin koneen Peten Koiratarvikkeesta, mutta sitä saa monesta muustakin paikasta. Kone ajaa asiansa erinomaisesti. Metallikammat on tilattava erikseen. Koneen mukana tulee muovikammat, mutta en ole niitä käyttänyt. Ne tuntuvat vähän teräväreunaisilta ja kaipaisivat ehkä vähän viimeistelyä esim. hiekkapaperilla / kynsiviilalla." 

"Terävälilläkin on suuri merkitys siinä, miten leikkaa karvaa. Kun on tarpeeksi suuret välit terien välissä, niin villainen karva menee väleihin. Tylsällä terällä karva vain takkuaa."

"Viimeksi leikkasin havamme turkin 6 mm kammalla. Turkista ei tullut liian lyhyt. Elokuussa voi ajaa vielä kerran sillä ennen syksyä. Talvemmalla leikkaan 9 mm tai 12 mm kammalla hiukan keleistä riippuen."

"Alkukesästä trimmaan ihan lyhyeksi. Elokuussa saksin kelien mukaan ja talveksi annan turkin kasvaa. Näin havannankoiralla on hyvä olla ja saa uida sen minkä tykkää, kun kuivuu nopeasti. Myös punkit näkyvät helposti kesällä."

"Käytän havannankoiran kesäturkkiin usein 6-8 mm kampaa ja terässä tämän lisäksi +1-1,5 mm ja tassuissa/jaloissa käytän 4 mm kampaa. Mielestäni näillä pituuksilla saa siistin kesäturkin. Kuonon muokkauksessa saatan käyttää hieman pidempää kampaa+saksia, jotta saa viimeisteltyä hyvin.

Talvisin kamman pituus taitaa olla 12 mm ja leikkausväli harvemmin."

 

trimmauskone-aesculap-akkurata 

 

"Meillä havannat trimmataan seuraavanlaisella setillä: 4f kroppaan, 5f tai 7f vatsan alus, nivuset. Saksilla viimeistellään jalat, pää, korvat ja häntä, antura välit 30 ja silmien väli 10. Koneena meillä on Wahl."

 

"Minulla on koneessa terät 7 mm ja 10 mm. Lyhyt turkista tulee, mutta ei tarvitse koko ajan ajella. Ehkä kaipaisin seiskasta vielä pari milliä pidempää vaihtoehtoa, mutta koneeseeni ei myydä vaihtoteriä, vain nämä kaksi terää, mitkä tulivat mukana. Toki kammoilla terän kanssa saa pidemmänkin turkin."

 

"Minulla on 10 mm terä, millä pääsääntöisesti ajelen ja havannan turkki kasvaa niin nopeasti, etten muuta terää ole edes ajatellut."  

    

 

Tietojen oikeellisuudesta ei ole takeita. Halusin kuitenkin saada talteen koiraihmisten hyödyllisiä kokemuksia.

 

           

       

Syökö koirasi ulosteita

  

Täsmätuote koirille, jotka syövät ulosteita

 

 Koprofagia

 

 Koiraihmisten ajatuksia, kokemuksia, kysymyksiä aiheesta

"Koirat rakastavat hevosenpaskaa. En ole tavannut koiraa, joka ei rakastaisi."

 

"En tiedä yhtään labbista, joka ei söisi kakkaa. Samoin monet muutkin lintukoirat syövät kakkaa omistajiensa mukaan mielellään. Itselläni ei yksikään koira ole koskaan syönyt. Minulla on ollut shelttejä ja sakemanneja."

 

"Täällä kakkanisti. Jos joku tietää keinon millä p..syönnin saa loppumaan, kertokoon. Ei ilmeisesti millään."

 

"Oma (aina raakaruokittu), kohta 8-vuotias rhodesiankoira syö paskaa aina, kun ne on oikein jäätyneitä."

 

"En pidä normaalina,että koirani syö muiden koirien jätöksiä,vaan siihen on jokin syy."

 

"Meillä koira syö paskaa vain talvella, ei omia eikä omasta pihasta. Söi sitä pelkällä nappulalla, 50/50 ja edelleen pelkällä raa'alla. Se, että paskansyönti auttaa nopeuttamaan ruuansulatusta voi pitää paikkansa. Paska tulee nopeasti joko ylä- tai alapäästä myös ulos. Koira ei ole enää nuori, vaan 8-vuotta vanha. Koira saa B-vitamiinilisää ja syö kakkaa edelleen. Ananas auttaa vain, jos syö oman lauman kakkaa, muuttamalla kakan pahan makuiseksi, ei siis varsinaista apua ongelmaan."

 

"Meidän koirat eivät syö lehmän tai lampaan paskaa...niissä vaan kieritään."

 

"Kaikista hauskinta on samoilla puhtaassa luonnossa kaukana ihmisistä ja koira löytää sen ainoan motokuskin paskan, jota ei ole edes peitetty. Ja sen jälkeen se koira tarvii saada autoon kotimatkaksi ja ulkona ja autossa on hellettä se 30 astetta. Jep. Aina. Joka. Helvetin. Kerta."

 

"Eikös se ole pennuilla normaalia, että ne syö omaa kakkaansa, kun hakevat suolensa bakteeritasapainoa? Mutta aikuisilla koirilla ei normaalia."

 

"Molemmat koirani syövät jäniksen ja peuran papanat."

 

"Paskansyönti saattaa olla ihan hauska tapa. Normaalia? No tiedä siitä, mutta tapa. Ilman isompaa puutosta tai vikaa korvien seudulla."

 

"Minunkin koirani ovat syöneet peuran, jäniksen ym. kakkoja. Kuitenkin, jos aikuinen koira syö jatkuvasti muiden koirien paskaa,en kyllä itse pidä sitä normaalina."

 

"Minä silloin kasarilla, kun koirani veti paskaa naamaansa, kysyin rokotuskäynnin yhteydessä eläinlääkäri Haran Erkiltä mitätehäjakuoleekosejaonkosilläpuutosjahuikauheetapitääköyhtyäjoukkohysteriaan. Haran Erkki sanoi vaan hymyillen: "Se on vaan huono tapa. Koulutus voi vähentää paskansyöntiä. Toisen koiran paskan syönti on ällöttävää, muttei vaarallista, kun loishäädöt on kunnossa. Ja hevosenpaskahan on terveellistä." Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen "Ai?" kun yks sun toinen oli antanu vaikka mitä diagnooseja, joita epäilin."

 

"Tuttuni kertoi eläinlääkärin pitävän koiran hevosenlannan syöntiä ihan hyvänä asiana."

 

 "Minun paskansyöjäkoirani söi sitä ihan riippumatta siitä söikö raakaa, nappulaa vai koirapuuroa, saiko b-vitamiinilisää (tai muita lisiä), saiko ananasta vai ei.. pääosin söi hyvin lihapohjaisesti, joten hiilarien liikamääristä tuskin oli kyse. Suhtautui jätöksiin kuin ruokaan, joskaan kaikki pökäleet eivät kelvanneet - villi veikkaukseni on, että markettimuonalla ruokittujen naapuruston koirien jätökset eivät kelvanneet, mutta osasta oli sitä mieltä, että ruokaa ja kelpasi uudelleen kierrätykseen vielä. Suoliston epäbalanssiakaan en osaa epäillä koska samainen eläin oli myös minun rautamahaisin elikkoni, jolla meni maha sekaisin lähinnä jostain löytämästään spurgunpaskasta, mutta ruuan suhteen se oli sulatusuuni ja jätemylly."

 

"Minulla on pian 12-vuotias koira, joka on AINA syönyt omat ja joskus muidenkin paskat. Olen kokeillut vaikka mitä. Vatsa hyvässä kunnossa. Ei ripuleita, ei oksentele. En tiedä, ehkä se on joku opittu tapa, mitään haittaa siitä nyt ei ole, paitsi että on vitun grous."

 

"Whippeteille voisi lisätä paskansyönnin rotumääritelmään ominaisuudeksi."

 

"Markettihöttökakat saattavat siksi olla niin hyviä, että niissä on vielä jotain sulamatonta jäljellä. Siksi puput syö omaansa, kerralla ei ehdi hyödyntää. Joku naudan maha lisännee myös paskan maistuvuutta."

 

"Ei tiedetä miksi koirat koprofagiaa harrastavat ja osa syö vain siksi, että se sattuu olemaan sillä hetkellä hyvä idea."

 

"Lihapohjaisella ruokinnalla ilman hiilareita on myös koprofagiaa. Barffaavilla se on huomattavan yleistä myös."

 

"Meillä kakansyönti ei ole levinnyt kuin kulovalkea koirien kesken. Viiden koiran laumassa sitä syö vain yksi. Ei ole kyllästynyt. Syönyt sitä yli kahdeksan vuotta."

 

"Rasva ja proteiini ovat epätasapainossa. Tämä on minulle uusi teoria, enkä vielä tiedä mitä mieltä olen huomenna tai ensi viikolla. Mutta omien koprofagiakoirien myötä alan tulla vakuuttuneeksi siitä, että kun rasva on liian korkea, tai oikeammin ehkä proteiini on liian matala, niin ulosteiden syömisen riski lisääntyy korkeamman tarpeen koirilla."

         

 Tietojen oikeellisuudesta ei ole mitään takeita.

Kokemuksia koiran Frontect punkkiliuoksesta

 

"Kokeeksi laitoin koirille, ihan ok. Tosiaan samantyylinen kuin moni muu punkkiliuos, tässä fiproniili+permetriini. Valmistajan mukaan olisi lipofiilisempi kuin muut eli kestänee vettä/pesua aiemmin/paremmin."

"Koirani sai kutinaa hännän tyven alueelle laitettuun Frontect kohtaan. Lapojen väliseen kohtaan laitettu Frontect-paikallisvaleluliuos ei tunnu vaivaavan samalla lailla ollenkaan. Koira alkoi reagoimaan aika nopeasti luoksen laiton jälkeen ja neljä-viisi päivää laitosta vaivasi jonkin verran. Ei onneksi mitenkään äärettömän paljon ja iho pysyi ihan kunnossa. Exspot-paikallisvaleluliuos ei ole aiheuttanut vastaavanlaista reaktiota koiralle. Koira painaa 29,5 kg ja sai Frontect 20-40 kiloiselle tarkoitetun neljän millin spot-on annoksen." 

"Frontect punkkiaine tuntuu karkottavan hyvin hyttyset. Käväisevät koirassa ja lähtevät pois. Myöskään punkkeja ei ole näkynyt."

"Havannankoirallamme on käytössä Frontect-liuos. Se on toiminut hyvin. Koiralla ei ole ollut punkin punkkia, vaikka asumme alueella, jossa niitä riittää."

 

 

Kokemuksia kennelyskän oireiden vakavuudesta

 

KYSYMYS

"Ennustaako perheen ensimmäisenä sairastuneen koiran kennelyskätapauksen oireiden vakavuus sitä millaisena toiset perheen koirat sairastavat taudin? Toisella koirallani on juuri ollut vakavat oireet ja antibioottikuurit loppuvat huomenna ja koira on toipunut ok kuntoon. Toinen aloitti yskimään tänään illalla. Ensimmäinen koira meni alle vuorokaudessa sairaalakuntoon yskän alkamisesta, joten huolettaa. Ensimmäisenä kennelyskään sairastunut koira on nuorempi ja hullumpi leikattu uros vajaa neljä vuotta vanha ja tämä toinen koira kohta 8-vuotta vanha narttu. Molemmat koirat ovat erittäin hyvässä fyysisessä kunnossa, kun juoksevat yhdessä usein täysiä. Onko iällä merkitystä oireisiin?"

 

VASTAUKSIA JA KOKEMUKSIA

 

"Ei voi ennustaa. Tulee millaisena tulee, jos tulee."

 

"Lähinnä mietin tässä sitä, että jos yhdellä koiralla on rajut oireet, niin tarkoittaako se sitä, että taudin aiheuttaja on joku astetta ärhäkämpi vai onko se vaan sitten yksilöstä kiinni millaisena kennelyskän sairastaa. Näin vähän elättelen toiveita, ettei tarvitsisi mennä samalla kaavalla uudestaan, koska oma jaksaminen tässä ollut "hiukan" koetuksella. Ei kai se auta kuin antaa ajan näyttää, millainen tauti toiselle koiralle tulee. Lähinnä mietin uskallanko olla huomenna pois kotoa yhtään, kun tuo toinen meni niin järkyttävän nopeasti huonoon kuntoon yskän alkamisesta."

 

"Viime syksynä nuorempi koirani sairasti kennelyskän lievänä, vanhemmalle koiralle tuli kovempi tauti kuumeen kera."

"Ei, minulla nuorin koira haki kennelyskän ja tartutti muihin. Nuorin koirista sairasti kovimman taudin, keskimmäinen yski muutamia kertoja ja vanhin ei oireillut ollenkaan."

"Hyvin yksilöllistä millaisia oireita kennelyskä aiheuttaa, vai haiheuttaako mitään. Siksi koko lauma on karanteenissa harrastuksista, jotta oireettomat eivät levitä tautia eteenpäin."

"Ei. Viime syksynä alle 1-vuotias koirani sairastui ensin ja sairasti kennelyskän lievimpänä, sitten sairastui vanhin 7-vuotias ja hänellä tauti meni alle vuorokaudessa keuhkoihin ja tosi vakavana keuhkokuumeena sairasti, onneksi koira selvisi siitä. Samalla näiden lisäksi 4-vuotias ja 2-vuotias koira sairastivat taudin lievänä ja oireet alkoivat viimeisinä."

"Ei. Kennelyskä on kyllä häijy. Koiralla voi olla raju yskä, mutta yleisvointi voi pysyä silti hyvänä eikä mitään hätää ole. Joillain koirilla taas yskä voi olla tosi lievä, lähes olematon ja silti koira voi mennä todella nopeasti tosi huonoon kuntoon."

"Taannoin yksi koiristani sairasti kennelyskän pahana, toinen vähän lievempänä/toipui nopeammin ja kolmas ei saanut sitä lainkaan, vaikka lauma yhdessä eleli."

"10 vuotta sitten, silloin nuorin koirani sai kennelyskän (lievä) ja siitä keuhkokuumeen, joutui teholle, mutta selvisi onneksi, vaikka tilanne hurja olikin. Silloin minulla oli 4 koiraa, 2 nuorta ja 2 vanhaa. Nuorilla koirilla kennelyskärokotteet olivat voimassa, vanhemmilla taas eivät. Myös toinen nuorempi sairastui ja jouduttiin  käymään eläinlääkärissä, tauti meni kuitenkin antibioottikuurilla ja levolla ohi.

Kaksi vanhempaa koiraa eivät saaneet yhtään mitään oireita."

 

"Ei, minulla sairasti viimeksi molemmat koirat kennelyskän ja nuoremmalla oli pahemmat oireet. Kumpikaan ei tosin joutunut eläinlääkäriin, ihan kotihoidolla sain koirat kuntoon."

 

 

KYSYMYS

 

"Voiko kennelyskä tulla rokotuksista huolimatta?"

 

 

VASTAUKSIA JA KOKEMUKSIA

 

 

"Meidän koirille tuli kennelyskä, vaikka oli rokotteet voimassa. Vastaava rokote kuin ihmisen influenssa, ei anna sataprosenttista suojaa."

 

"Edellisellä koirallani oli kennelyskä, vaikka koira oli rokotettu."

 

"Olen kuullut, että erityisesti tuon ns. nelosrokotteen mukana tulevan kennelyskärokotteen teho on heikko."

 

"Paras suoja kennelyskään on nenäsuihkeena annettu, rokote olisi tehottomampi; oli se sitten omanaan tai nelosen kanssa annettuna."

 

"Kennelyskä voi tulla, vaikka koira on rokotettu ja voi tulla pahanakin, vaikka rokotettu. Juuri aamulenkillä törmäsin yhteen, jolla antibioottikuuri vähän pahempioireiseen kennelyskään ja oli rokotteen saanut koiruus."

 

"Pentukoirani sai rokotuksesta kennelyskän ja oli erittäin heikossa kunnossa. Kuumetta 40 ja nenästä puski paksua keltaista räkää. Hakkaava limainen yskä oli ensioire. Antibiooteilla tokeni siitä viikossa. Sen verran kipeä oli ja makasi velttona kolme vuorokautta, että luulin, ettei selviä siitä."

 

"Kennelyskä on sama kuin ihmisten influenssa. Rokottaminen suojaa vain tiettyjä viruskantoja vastaan ja kannat muuttuvat jatkuvasti. Lisäksi kennelyskästä puhuttaessa tarkoitetaan myös samanlaista nuhakuumetta kuin mitä ihmisillä on, eli kennelyskä on melkolailla vain yleisnimitys koirien köhätaudeille. Paljon lepoa ja oireenmukaista hoitoa. Jos on limainen yskä, kannattaa käyttää lääkärillä hakemassa tropit, sillä koirilla lima jää helposti keuhkoihin ja aiheuttaa näin keuhkokuumetta. Ja oireiden poistuttuakin mieluiten rauhallista eloa viikko pari."

 

"Höyryhengitystä kannattaa kokeilla kennelyskään, jotta lima irtoaisi! Kylppäriin ja ensimmäisenä ilman koiraa suihkutetaan kuumaa vettä ja sitten koira sinne!"

 

"Bisolvon auttaa myös.Tekee siis limasta ohuempaa/juoksevampaa, jolloin lima tulee ulos pienemmällä vaivalla."

 

"Meillä oli whippetillä kennelyskä jouluna, vaikka oli saanut pentuna kaikki rokotteet. Pari viikkoa lepoa ja meni ohi sillä. On saanut nyt vielä vuoden ikäisenä nelosrokotteen. Tulevaisuudessa en aio rokottaa kennelyskää vastaan, yhtä turha kun ihmisten influenssarokote. Jos on perusterve koira, niin ei kennelyskä ole koiralle sen kummempi kuin ihmiselle flunssa. Kunhan vaan pitää koiran levossa, samanlailla kun itsekin pitää levätä, jos on flunssa. Muuten voi tulla keuhkokuumetta yms."

 

"Kennelyskä on nimitys koiran hengitystie-infektiolle. Sama yleisnimitys kyseisille (virus) tartunnoille on ihmisillä flunssa. Koirilla, kuten myös ihmisillä, flunssan pitkittyessä tai jos eläin kuuluu riskiryhmään (nuori, vanha tai muuten huono vastustuskyky), pitää varoa jälkitauteja mm. keuhkoputkentulehdus."

 

 

KYSYMYS

 

"Onko koirillanne ollut kennelyskää ja miten pahasti oireilivat? Mitään vinkkiä hoitoon? Vaikka eihän kai tähän muuta ole kuin lepo ja lepo ja vielä kerran lepo." 

 

 

 VASTAUKSIA JA KOKEMUKSIA

 

 

"Bisolvon yskänlääketabletteja käski meillä lääkäri antamaan, kun edesmenneellä kultsullani oli kennelyskä. Eläinlääkäri sanoi myös,että maksimissaan kolme päivää saa antaa ja osalla koirista lievittää oireita,osalla ei. Kaikenkaikkiaan meillä kennelyskän röhiminen kesti noin viikon."

 

"Bisolvon yskänlääke irroittaa limaa. Saa nesteenä ja tabletteina, ihmisten hyllystä."

 

"Koiran kylkiä voi esim. kakomisen aikana taputella liman irrottamiseksi."

"Koirallani oli kennelyskä, eikä siihen mitään annettu, lepoa, ei pitkiä lenkkejä. Pari viikkoa kesti, ihan kamala tauti. Yöt oli ihan kamalia."

"Meidän koiralla on ollut raju kennelyskä rokotuksesta huolimatta. Koira yski todella hirveän kuuloisesti , ei se mitään limaa kakonut eikä ollut nuhaakaan. Se oli bakteerin aiheuttama, sai antibioottikuurin, joka tehosi nopeasti mutta pitkään piti ottaa iisisti.

 

"Yleensä kennelyskä on virus eli ei hoitoa. Harvoin vaatii lääkäriä. Pitää vaan potea. Aika hurjana meillä ollut toisella koiralla kerran ja toisella kaksi kertaa."

 

"Koirallani oli talvella kennelyskä. Kamalaa oli katsoa vierestä sitä yskimistä ja kakomista. Kun oireet alkoivat, soitin eläinlääkäriin ja sanottiin, että kennelyskältä kuulostaa vahvasti. Koska yleisvointi ei heikentynyt juurikaan, niin ei pyydetty käymään, vaan annettiin ohjeeksi lepoa ja suositeltiin höyryhengitystä. Höyryhengitys auttoi. Huomattiin, että kakominen voimistui entisestään, jos koira vähääkään innostui jostain. Oireet kestivät kaksi viikkoa, jonka jälkeen piti vältellä koirakontakteja toiset kaksi viikkoa, ettei tartuta muita."

 

"Kennelyskää liikkuu aika hyvin vuoden ympäri."

 

 

 

Tietojen oikeellisuudesta ei ole tietoa. Kyseessä vain koiranomistajien keskinäistä keskustelua, jonka ajattelin naputella talteen, jos siitä olisi jollekin apua joskus.

  

 

 

 

   

 

      

        

Zampanzar Step In Time kultainennoutaja uros ja iktyoosituloksista

Zampanzar Step In Time on hieno uros. Valitettavasti mistään ei tunnu löytyvän geenitestitulosta tälle koiralle iktyoosin suhteen. Koiran täytyy kuitenkin olla vähintäänkin ICT-A (kultaisennoutajan iktyoosi) kantaja, koska sen jälkeläinen Gill's Navy Seal on geenitestattu iktyoosisairaaksi.

Zampanzar Step In Time must be at least ICT-A ichtyosis carrier because his son Gill's Navy Seal has ichtyosis, tested in Movet.


Iktyoosi on kultaisilla noutajilla yleinen perinnöllinen ihosairaus, jossa ihon pintakerros ei muodostu oikein. Siksi iho paksuuntuu ja hilseilee. Iho voi muuttua suomumaiseksi ja tummua. Oireiden vakavuus vaihtelee, ja ne alkavat usein vasta yli vuoden ikäisillä pennuilla. Iho-oireet eivät ole varsinaisesti vaarallisia koiralle, mutta ne altistavat sen sekundäärisille bakteeri- ja hiivainfektioille. Sairaus periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena, jolloin vain molemmilta vanhemmiltaan mutatoituneen geenin perineet koirat sairastuvat.


Monen muunkin koiran kohdalla valitettavasti on todella vaikea löytää geenitestitulosta iktyoosista.

Ihmeellistä on myös, että kasvattajat eivät katso tarpeelliseksi aina kertoa onko astutettava narttu iktyoosi-kantaja tai -sairas, vaikka testitulos olisikin tiedossa. Itse olen tiedon saanut kysymällä asiaa suoraan. Eli vaikka koiran geenitestit kohdassa mainitaan silmäsairauksien suhteen tilanne, on aivan mahdollista että koirasta on olemassa myös iktyoositestitulos! Tulos ei kyllä varmaankaan ole terve, koska on jätetty syystä tai toisesta mainitsematta.


Koittakaa nyt astutuskäytössä olevien urosten omistajat ottaa niitä iktyoositestejä, kun muitakin testejä otatte. Ja ilmoittakaa tiedot selvästi nettisivuillenne ja goldenringin listaan. Se helpottaisi niin paljon ainakin niitä pennunteettäjiä ja ostajia, jotka eivät koiralleen sairautta halua. Kaikkiahan asia ei haittaa.

Ruotsista en ole löytänyt yhdenkään pentueen tiedoista iktyoositestitulosta! Tanska sitä vastoin on ottanut tiukan linjan iktyoosin suhteen ja sieltä tiedot kyllä löytyvät ja pennut tulevat olemaan joko terveitä tai kantajia iktyoosin suhteen eli eivät oireile kliinisesti. Ukrainassa ainakin Kennel Navilis ilmoittaa tiedot pentueen vanhemmista myös esimerkillisen hyvin Facebook-sivuillaan ja pentueet ovat ainakin kliinisesti terveitä.


Takaisin Zampanzar Step In Time koiraan.

 k9data tiedot

Suomen kennelliiton tiedot 

Svenska Kennelklubben tiedot


Suomen kennelliitossa koiran lonkkaindeksi on 20.2.2020 105 (65 %) ja kyynärindeksi 100 (61 %).
Pentueita Suomessa kolme.

Ruotsin tiedoissa koiran lonkkaindeksi on 20.2.2020 112 ja kyynärindeksi 109. Pentueita Ruotsissa 24 kpl.

Zampanzar Step In Time omaa siis paljon paremman lonkka- ja kyynärnivelperiytyvyyden kuin näyttäisi Suomen indeksejä katsoessa.

GR_PRA1 ja 2 osalta Zampanzar Step In Time on testattu terveeksi.





Lähteet: https://www.goldenring.fi/jalostus/terveys/geenitestit/geenitestituloksia/iktyoosi/
https://www.movet.fi/tutkimukset/ict-kultaisennoutajan-iktyoosi/

Haaveena kultaisennoutajan pentu

Olen päättänyt ottaa kultaisennoutajan seuraavaksi koirakseni. Viidenneksi suosituin rotu Suomessa. Pentuja rekisteröitiin yli 1200 viime vuonna 2019. Ei kai tällaisen hankkiminen niin kovin vaikeaa voi olla. Niinhän sitä luulisi, mutta ei sitä ihan niin vain saada.

Kysyntää pennuista on. En tunne oikeita ihmisiä. En ole aktiivisesti näyttelyissä kävijä.

Haluan, että pentuni ei saa geenitesteillä poissuljettavia sairauksia kuten GR_PRA1&2 ja iktyoosi. Lisäksi haluan, että vanhempien lonkkaindeksien ja kyynärindeksien keskiarvo on yli 100.

Tarjoan pennulle kokoaikaemännän. En ole työelämässä. Tarjoan pennulle harrastusmahdollisuuden ensijassa rallytokon parissa. Tarjoan pennulle ulkoilumaastot, joissa se saa juosta vapaana. Tarjoan pennulle retkiä luonnonsuojelualueille ja luultavasti ulkomaanreissuillekin. Tarjoan pennulle ensiluokkaisen ravinnon. Tarjoan pennulle satunnaisesti näyttelyreissuja.


Olen ollut yhteydessä kuuteen eri kasvattajaan. Kolmelle olen soittanut ja kolmelle laittanut sähköpostia. Lisäksi olen selannut lukuisia kultaistennoutajien kasvattajien nettisivuja, joita ei juurikaan tunnuta päivitettävän. Tai sitten niissä on teksti: "Pentuja tulossa keväällä 2020, kaikki pennut ovat varattuja. Emme ota vastaan enempää kyselyitä."


Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että mahdollisuudet saada pentu joskus kesällä ovat olemassa. Eräs mukavantuntuinen kasvattaja odottaa koiralleen juoksua ja kuulosti siltä, että voisin pennun sieltä saada, jos vain sopiva syntyy. Yhdistelmä ainakin täyttää kriteerini ja taisin saada kasvattajan vakuuttumaan siitä, että tarjoan pennulle hyvän kodin.

Ei auta kuin odotella ja seurata samalla Goldenringiä. Listalla olevista pennuista olen kahta kysellyt, mutta niistä on ollut niin paljon muitakin kyselijöitä, ettei ole johtanut mihinkään.

Kyllä huonoillakin lonkilla pärjää, vai pärjääkö?

Kukapa ei ihastuisi berninpaimenkoiraan ensimmäistä kertaa sellaisen kohdatessaan. Tuo viisas, lempeä jättiläinen, joka olemuksellaan saa ihmisen rentoutumaan ja unohtamaan hetkeksi kaiken muun.

Koiria elämässäni on ollut 6-vuotiaasta lähtien, lähinnä luolametsästykseen käytettäviä. Näiden temperamenttisten sisupussien kanssa eläessä en ollut törmännyt kasvuhäiriöihin tai luusto-ongelmiin.

Berninpaimenkoiranpennun tultua arki alkoi pyörimään hyvin ja noudatimme todella tarkkaan saatuja ohjeita. Pentu oli todella rauhallinen ja oppi kaiken nopeasti. Kuitenkaan hihnassa pienien matkojen kulkeminen ei meinannut onnistua millään, koska pentu kävi vain istumaan ja katseli ympärilleen. Minulle kerrottiin, että tämä on bernille hyvin tyypillistä ja aikuisena ne makaavat penkassa selällään, eivätkä liiku mihinkään. Pennun ollessa noin kuuden kuukauden ikäinen kiinnitimme huomiota sen liikkumiseen, koska etujalan liikerata oli jotenkin outo. Pian havaitsimme pientä ontumista, jolloin meitä lohduteltiin kertomalla, että kyseessä on kasvukipuja. Lähdimme kuitenkin lääkäriin.

Lääkärin seuratessa klinikan pihalla pennun liikkumista hän ei havainnut mitään poikkeavaa. Vaadimme kuitenkin kuvauksen. Heti kuvan ilmestyttyä näytölle lääkäri vakavoitui ja huokasi. Lääkäri sanoi hiljaa, että lonkka ei hyvältä näytä ja hakeutukaa ortopedin vastaanotolle. Emme arvanneet, että etujalan outo liike olikin heijastumista vastakkaisen takajalan kivusta. Aika varattiin arvostetulle ortopedille välittömästi ja aloitettiin mieto kipulääkitys.

Samaan aikaan pentu sai virtsatietulehduksen. Näytteessä näkyi kolibakteeri, johon jouduttiin syöttämään kaksi antibioottikuuria. Tästä selvittyämme alkoivat suolisto-ongelmat, johon ei meinannut löytyä helpotusta millään vahvoista antibiooteista ja maitohappovalmisteista huolimatta. Pentu kasvoi luustoltaan kovaa vauhtia, mutta lihasmassa ei päässyt normaalisti kehittymään kipujen ja ripulista johtuvan yleisvoinnin heikkenemisen johdosta.

Ortopedi olisi halunnut ottaa koirasta magneettikuvat, jotta pääsisi paremmin jyvälle luuston kehityksestä. Kieltäydyimme, koska se tuntui siinä kohtaa tarpeettomalta. Ortopedi oli sitä mieltä, että edellisen lääkärin ottamien röntgenkuvien perusteella ainakin olkanivel ja vastakkainen lonkka täytyy operoida. Lonkkaluun pää ei ollut maljassa, malja oli hyvin matala sekä olkaluussa oli hänen mukaansa osteokondroosi. Aloimme hädissämme kyselemään kasvattajalta sekä ortopedeiltä ympäri Suomea, että mitä me teemme. Lähetin rtg-kuvia useille ortopedeille ja yllätyksekseni sain suurimmalta osalta arvion mitä koiralle tulisi tehdä ja mikä sen ennuste on. Silloin aloin ymmärtämään, että tämähän on bisnestä. Ja lääkäreille hyvin tuottoisaa sellaista. Lääkäreiden arviot vaihtelivat laidasta laitaan, yksi oli sitä mieltä, että ei tehdä mitään ja yksi olisi suorittanut kolmen eri nivelen operoinnin.Viestien lopussa kerrottiin muista mahdollisista apukeinoista ja menetelmistä sekä mainoslauseen tyyliset kommentit, jotta valitsisimme heidän klinikkansa. Oma hätä koiran kivusta ja tulevaisuudesta sai jollain tapaa realiteettimme hämärtymään ja olimme valmiita mihin vain, jos sillä apu tulee. Itse kirjoittelin hätääntyneenä rodun facebook-palstalle kysyäkseni neuvoa muilta omistajilta, mikä auttoi itseäni kestämään tilannetta hieman paremmin ja sain kirjoitella kohtalotovereiden kanssa. Jälkeenpäin mietittynä se ehkä kuitenkin sekoitti vielä mieltäni lisää, koska mielipiteitä on yhtä paljon kuin ihmisiäkin.

Päädyimme Vihtiin Kai Skutnabin vastaanotolle. Onneksi menimme hänen vastaanotolleen, koska ensimmäistä kertaa lääkäri sanoi mitä oikeasti ajatteli koiran tilanteesta ja mikä olisi koiralle parasta, eikä tarjonnut listalta operaatioita ja tukihoitoja, mitä kaikkea koiralle voisi tehdä siinä tilanteessa. Skutnabb suositteli odottamaan kasvun päättymistä ja miettimään sitten mahdollisia tai pakollisia operaatioita. Toisena vaihtoehtona hän suositteli lonkan nivelkapselin kiristystä, mutta ei luvannut sen takaavan meidän toivomaa lopputulosta. Tilanne oli meille omistajille henkisesti raskas ja pyrimme parantamaan koiran oloa kaikin keinoin lukuisista nivelvalmisteista ortopedisiin peteihin, tai ainakin luulimme parantavamme. Samaan aikaan alkoi mieleen hiipiä ajatus, että teemmekö tämän kaiken itsemme takia ja omaa suruamme helpottaaksemme. Kun pentu alkoi nukkumaan itsekseen erillisessä huoneessa, ymmärsin senkin olevan surullinen.

Varasimme ajan nivelkapselin kiristykseen. Koira oli tuolloin noin 9 kuukauden ikäinen. Operaatio oli nopea ja koira jopa käveli sen jälkeen itse autoon. Koira oli melko kivuton jo viikon jälkeen ja kahden viikon jälkeen saimme luvan aloittaa hyvin kevyt liikunta. Keräsimme jälleen kaiken tiedon eri kuntoutusmenetelmistä ja kävimme neljällä eri paikkakunnalla fysioterapiassa, vesikävelemässä, uimassa, kraniosakraalihoidossa, osteopaatilla sekä hierojalla. Koiraan alkoi kertymään lihasta, mutta takapäähän vain toispuolisesti. Koira ei alkanut käyttää kuitenkaan jalkaansa normaalisti ja hakeuduimme jälleen Skuttnabin vastaanotolle. Koira kuvattiin kokonaan. Leikkaus oli epäonnistunut. Skuttnab oli valmis operoimaan koiran uudelleen ilmaiseksi. Vaihtoehtona oli keinolonkka tai reisiluun pään poisto. Pohdintojen ja tiedon keruun jälkeen päädyimme reisiluun pään poistoon.

Leikkauksesta toipuminen oli erittäin raskasta ja koiralle kivuliasta. Koiralle teetettiin puku, jossa oli kantokahvat selässä ja se sai liikkua vain meidän kannateltavana. Koiralla oli kovat kivut ja leikattu jalka oli aivan löysä - eihän lonkassa ollut enää mitään jäljellä mikä jalkaa tukisi. Sairasloman jälkeen aloitettiin taas intensiivinen kuntoutuminen fysioterapeutin ohjeiden mukaisesti. Ajoimme satoja kilometrejä milloin minnekin, koska paikkakunnallamme ei ollut koirauimalaa eikä muita tarvittavia palveluita. Ensimmäisellä koirauimalakäynnillä koira jaksoi hädin tuskin uida kaksi minuuttia, sen kunto oli erittäin heikko. Uittaja ei havainnut, että koira olisi juuri lainkaan käyttänyt leikattua jalkaansa, vaikka altaasta tullessa sillä astui. Muistan kuinka käyntiä maksaessani uittaja sanoi minulle, että päästä tuo koira pois. Pidin häntä ilkeänä ihmisenä, joka haluaa meille vain pahaa.

Meitä kannustettiin jaksamaan ja uskomaan kuntoutumiseen, koska ilman lihasmassaa koira ei pysty jalkaansa käyttämään.Töitä tehtiin paljon ja arki alkoi normalisoitua, vaikkei koira käyttänyt astuessaan koko tassun pohjaa jostain syystä. Kipulääkkeitä oli käytössä edelleen ja eläinlääkäriltä saatu papu oli rauhoittanut suoliston. Kontrollikäynnin lähestyessä saimme tiedon, että valitettavasti Skuttnab on poistunut keskuudestamme ja uuden lääkärin löytäminen sai meidät taas kyselemään tietoa ympäriinsä.

Päädyimme Helsinkiin Timo Talvion vastaanotolle. Talvio röntgenkuvasi koiran etu- sekä takapään. Leikkaus oli onnistunut. Harmiksemme kuitenkin lonkkamaljan ja reisiluun väliin oli päässyt muodostumaan kudosta, mikä työnsi luuta kauemmaksi ja tästä johtui se, ettei koira astunut koko tassun pohjalla. Etupään kuvaa katsoessa Talvio totesi, että kyynäreissä näkyi rikkoa ja luupiikkejä. Koiran keventäessä takapäätä on etupää rikkoutunut. Talvio sanoi, että keinoja on. Myös olkanivelessä oli rikkoa ja tulehdusta, josta otettiin nivelnestenäyte. Näyte oli aivan verensekaista ja kellertävää - kertoen pahasta tulehduksesta nivelessä. Talvion esittäessä mahdollisia operaatioita etupään korjaamiseksi minä lamaannuin... sanoimme haluavamme enää vain laskun ja päästä kotiin.

Silloin tuli tunne, että nyt loppui... Järjellä ajateltuna meidän olisi pitänyt laittaa piste tälle jo aikoja sitten. Pian tuli se päivä, kun sanoin miehelleni, että varataan aika koiran eutanasiaan. Tuolloin koira oli jatkuvalla kipulääkityksellä, lattialta nouseminen oli vaikeaa ja se hakeutui jälleen yksin nukkumaan, mikä ei ollut sille tavallista.Vielä monet muut rodun omistajat jaksoivat minua kannustaa, että kyllä kolmosen kyynärillä pystyy elämään täysiä - vaikka kyynäreet olisivat vastanneet tulosta 10 asteikon niin pitkälle ollessa. Kasvatta ei myöskään ollut lopettamispäätöksestä samaa mieltä.

Päästimme rakkaastamme irti tämän ollessa vuoden ja neljän kuukauden ikäinen.

Surun muututtua ikäväksi aloin kertaamaan kaikkea koettua. Mietin jatkuvien runsaiden lääkitysten, geeniperimän ja ripuloinnin vaikutusta luuston kehitykseen. Ennen kaikkea koko prosessi sai minut miettimään, että paljonko koirani kaltaisia koiria on, joita pidetään kivusta huolimatta vain sen takia, ettei omistaja pysty päästämään irti? Huomaavatko tai tunnistavatko omistajat edes koiransa kipuja vai vähättelevätkö niitä? Oma suhtautumiseni asiaan on muuttunut paljon, toki faktatiedot tulee selvittää Tulen kuitenkin hyvin surulliseksi nähdessäni tuolla koiria, jotka raahaavat takapäätään tai ontuvat huomattavasti kävellessään, mutta omistaja vain kiskoo sitä perässään. Mielestäni omistajan tehtävä on kuitenkin taata koiralleen kivuton elämä tai tehdä palvelus rakkaansa puolesta, eikä ajatella vain sitä ihmisen henkistä kipua, mikä meille menetyksestä tulee. Se henkinen kipu on rakkautta, minkä vuoksi päästimme omamme pois luotamme.

Lähde: lyhennetty Riikka Huttusen kirjoittamasta tekstistä Kyllä huonoillakin lonkilla pärjää, vai pärjääkö, Sennen 2/2018