Raha ratkaisee eläinten olosuhteet ammattikäytössä

Tutkimustiedon karttuminen on vähitellen tarkentanut kuvaamme eläinten kokemusmaailmasta. Nykyään osataan entistä paremmin mitata, milloin eläimet kärsivät esimerkiksi maataloudessa tai laboratorioissa. Tietoa karttuu myös siitä, millaisilla elinympäristöjen, käsittelytapojen ja muiden käytäntöjen muutoksilla tilannetta voisi tehokkaimmin lievittää. Pelkkä tiedon lisääntyminen ei kuitenkaan automaattisesti johda toimintatapojen muuttumiseen. Usein ydinkysymykseksi jää raha.

Hyvä esimerkki on maatalous. Monet kuluttajat valitsevat kaupassa halvimman tuotteen. Siksi maataloustuottajat pyrkivät painamaan tuotantokustannuksensa mahdollisimman alas. Tuotantokustannuksissa tärkeimpiin tekijöihin sisältyvät rakennukset, joissa eläimiä pidetään, ja työvoima. Kustannuksia saa siis minimoitua pitämällä rakennuksissa niin suuren määrän tuottavia eläimiä kuin laki sallii: esimerkiksi broilereita pidetään parikymmentä lintua kullakin lattianeliömetrillä. Työvoimakustannuksissa säästetään pitämällä karsinoissa ja häkeissä vain vähän irtainta ainesta, kuten olkea tai muuta kuiviketta, jonka siivoamiseen menisi aikaa. Toinen yleinen tapa säästää työvoimakustannuksissa on minimoida eläinten tarkkailuun käytettävä aika.

Valitettavasti nämä ovat sikäli huono yhdistelmä, että ilman mitään pureskeltavaa tai nokittavaa kasvaneet siat, kanat ja kalkkunat alkavat helposti suunnata pureskelun ja nokkimisen tarpeensa lajikumppaneihin, kun muutakaan ei ulottuvilla ole - ja tarkkailun minimoimisesta seuraa, että tilanne pääsee välillä kehittymään pitkäkestoista kipua aiheuttaviin vammoihin asti. Tällaisen epänormaalin käyttäytymisen kehittymiseen vaikuttavat muutkin tekijät: laki muun muassa sallii rakennusten sisäilmassa varsin korkeat ammoniakki- ja hiilidioksidipitoisuudet. Se lisää eläinten stressiä, mikä pahentaa toisten eläinten puremista tai nokkimista. Siitä, millaiset pito-olosuhteet saisivat eläimet käyttäytymään normaalimmin, on paljon tutkimus- ja kokemusperäistä tietoa. Monet maataloustuottajatkin ovat siitä hyvin selvillä. Kynnyskysymyksenä on raha: paremmat olot maksavat enemmän. Se edellyttäisi, että nykyistä useammat kuluttajat olisivat valmiita maksamaan lihasta, maidosta ja munista nykyistä enemmän.

Maatalouden eläinten oloihin on siis odotettavissa merkittäviä parannuksia vasta, jos yhteiskunnassa panostetaan nykyistä enemmän siihen, että eläinystävällisemmin tuotettujen tuotteiden tarjontaa lisätään ja että kuluttajien ulottuvilla on nykyistä enemmän puolueetonta tietoa eläinten oloista. Esimerkkejä tähän suuntaan menevästä kehityksestä on muutamissa länsimaissa. Muun muassa Ruotsissa ja Sveitsissä lain edellyttämä minimitaso eläinten elintilan koolle ja laadulle on jonkin verran korkeampi kuin useimmissa muissa maissa. Norjassa kuluttajaviranomaiset ovat puuttuneet joihinkin mainoksiin, joissa on kuvia vihreillä niityillä oleskelevista eläimistä, kun tuotteiden raaka-aineena olleet eläimet ovat todellisuudessa kasvaneet hämärissä sisätiloissa. Myös eräiden muiden maiden samoin kuin EU:n lainsäädännössä on tapahtunut parannuksia.

Laboratorioeläinten käyttöä koskevaa lainsäädäntöä on niin ikään kehitetty etenkin EU:ssa. Mahdollisuuksia eläinten kärsimysten vähentämiseen olisi kuitenkin myös tällä saralla tarjolla huomattavasti enemmänkin. Yksi esimerkki on laboratoriorottien ja -hiirten lopettamisessa käytettävä menetelmä, jossa eläimet laitetaan ilmatiiviiseen kammioon ja korvataan sen sisältämä ilma vähitellen hiilidioksidilla. Ennen kuin eläimet menettävät tajuntansa, hiilidioksidi aiheuttaa niille tukehtumisen tunteen ja paniikin. Sen aikana eläimet usein loikkivat pitkin kammion seiniä epätoivoisesti henkeään haukkoen. Tuskattomampia lopetuskaasuja olisi olemassa, esimerkiksi isofluraani, mutta ne ovat kalliimpia. Koska laki salli hiilidioksidin käytön, se on edelleen yleisin menetelmä.

Kuten yhteiskunnassa yleensäkin, lainsäädännön muutokset seuraavat vähitellen tiedon karttumisen ja yleisen mielipiteen perässä. Esimerkiksi EU:n vuonna 2007 allekirjoitettuun Lissabonin sopimukseen sisällytettiin määritelmä, jonka mukaan eläimet ovat tuntevia olentoja ja se on otettava huomioon muun muassa maataloudessa, kalastuksessa ja kuljetuksissa. Tämä sinänsä kaunis suositus ei vielä ole konkreettisella tasolla muuttanut paljoakaan, mutta yhteiskunnallinen kehitys etenee usein tällaisten vähittäisten vaiheiden kautta.

Keskustelu eläimille koituvan kärsimyksen vähentämisestä onkin nyt monelta osin samassa vaiheessa kuin keskustelu ympäristökysymyksistä oli 1980-luvulla: asia nousee ajoittain esiin julkisuudessa, ja joitakin lainsäädännön uudistuksia on tehty, mutta vakava harkinta yhteiskunnan taloudellisista ohjauskeinoista ei ole vielä alkanut. Sekä Suomessa että muualla on esimerkiksi puhuttu toistaiseksi yllättävänkin vähän siitä, millä tavoin verotuksen muutoksilla voisi parantaa eläinystävällisimpien maataloustuotannon muotojen taloudellista kannattavuutta verrattuna muihin. Tällaisen keskustelun pohjana olisi mahdollista käyttää niitä kokemuksia, joita Suomessa on viime vuosikymmeninä saatu vero-ohjauksesta ympäristöasioissa.


Tämän ihanan silmänympärysvoiteen valmistuksessa ei ole käytetty eläinkokeita!


Lähde: Telkänranta Helena, Millaista on olla eläin? 2015, SKS

Ihmisiä pelkäävä koira

Joka kerta kun koira pelkää tai ahdistuu, muuttuu sen neurokemia, ja todennäköisyys pelokkaaseen käyttäytymiseen kasvaa.

Pelokkaalle koiralle pyritään tarjoamaan mahdollisimman paljon ärsykkeitä, joihin on klassisen ehdollistumisen avulla liittynyt positiivinen mielleyhtymä. Mitä enemmän positiivisia tunteita koirassa voidaan herättää parasympaattista hermojärjestelmää aktivoimalla, sitä parempi on koiran vastustuskyky niitä ärsykkeitä vastaan, jotka saattaisivat laukaista negatiivisen tunnereaktion.

Jotkut koirat pelkäävät todella paljon ihmisiä ja välttelevät niitä tai pyrkivät hyökkäämään heitä kohden. Tähän syynä on usein pentuiässä tapahtunut ihmiskontakti, joka on aiheuttanut shokin tai pelästymisen, eikä koira sen jälkeen myöhemmälläkään iällä ole voinut hyväksyä sen tyyppistä ihmistä, jota on pelästynyt.

Usein koira alkaa ajan mittaan laajentamaan pelkonsa kohdetta ja pian se pelkää kaikkia ihmisiä, eikä anna ihmisten lähestyä itseään, vaan pyrkii pakoon tai hyökkäämään pelkoaan kohden. Mikäli koira ihan tosissaan pelkää ihmisiä, sitä ei koskaan saada minkäänlaisilla harjoituksilla täysin hyväksymään ihmisiä. Tämä on erittäin tärkeää muistaa, ettei koiran ihmisiä kohtaan kokemansa pelon parantumisesta odoteta liikoja.


Älä anna koskea koiraasi

Koskemista koiraan tulisi välttää, jotta koiran pelot eivät nousisi uudelleen pintaan. Koiran tulee saada sadoittain hyviä kokemuksia ja mielleyhtymiä ihmisten kanssa olemisesta, ettei se koe enää minkäänlaisia pelkoja vieraiden ihmisten läheisyydessä olemisesta. Kun koira on siihen valmis, se antaa koskea omilla ehdoillaan. Voi yrittää antaa kättä haisteltavaksi, mutta varsinaisen lähestymisen tekee koira omilla ehdoillaan. Kannattaa muistaa, että kaikki koirat eivät tykkää koskemisesta, vaikka muuten eivät ihmisiä pelkäisikään.


Feromoniterapia

Koiraa rauhoittava feromoni, jota voi ostaa suihkeena, kaulapantana tai haihduttimena eläinlääkäreiltä, eläintarvikekaupoista ja apteekeista tuotemerkillä Adaptil, auttaa koiraa säilyttämään positiivisen tunnetilansa ilman erityistä koulutusta. Adaptil on synteettinen versio feromonista, jota alkaa erittyä emon rintarauhasten välisistä raoista noin kolmantena päivänä imettämisen alkamisen jälkeen. Tämä feromoni rauhoittaa automaattisesti (parasympaattisen hermoston automaattinen tila), koska sen havaitsee elin, joka vaikuttaa suoraan aivojen tunteita säätelevään osaan.

Koirat reagoivat jo syntyessään feromoniin, ja tämä reaktio säilyy myös aikuisilla koirilla. Vaikkei feromonia aistitakaan varsinaisesti hajuna, saattavat hajut ja muut ärsykkeet, joihin on yhdistynyt feromonin ansiosta positiivinen tunnetila, muuttua vahvoiksi ylläpitäviksi ärsykkeiksi.


Lääkitys

Olivatpa oireet ja lääkevalinnat mitkä tahansa, tapahtuu lääkkeisiin turvautuminen samojen periaatteiden mukaisesti. Käyttäytymisen taustalla olevat tunteet ovat seurausta aivojen kemiallisista prosesseista (neurokemiasta), jotka muuttavat tiedonkulun polkuja. Kun neurokemiallista tasapainoa muutetaan psyykenlääkkeillä (mieleen vaikuttavilla lääkkeillä), voidaan vaikuttaa näihin polkuihin ja siten kohottaa mielialaa tai ainakin ehkäistä stressiä. Stressi heikentää koiran hyvinvointia ja pahentaa sen käyttäytymistä. Ajan myötä aivojen kemia muuttuu, kun koira oppii reagoimaan uudella tavalla tilanteisiin. Se on  hoito-ohjelman aikaansaama proaktiivinen prosessi. Useimmissa tapauksissa lääkitys voidaan lopettaa, kun muokattu tunnereaktio on saatu toistumaan luotettavasti.

Eläinlääkärin neuvoja tulee noudattaa myös silloin, kun on aika lopettaa psyykenlääkkeen käyttö, sillä jotkut niistä vaativat lääkkeen käytön vähentämistä vaiheittain joko annosta pienentämällä tai väliaikaa pidentämällä. Jos näin ei toimita, saattaa se kostautua oireiden palaamisena. Lääkityksen yhtäkkinen lopettaminen saattaa myös vaikuttaa siihen, että jos lääkettä määrätään myöhemmin uudestaan, se ei enää toimikaan. Tästä syystä uusintaresepti on aina hankittava ennen kuin edellinen resepti loppuu.


Harjoittele askel kerrallaan

Mikäli koirallesi riittää pelkoreaktion laukeamiseen jo vieraan ihmisen näkeminen harjoittele ohjeistetulla tavalla. Harjoituksiin tulee ottaa mahdollisimman paljon erilaisia ihmisiä. Jokaisella harjoituskerralla on aina uusi eri ihminen.

1. Avustava siedätettävä henkilö laittaa makkaraa maahan koiran nähden luomatta koiraan minkäänlaista kontaktia. Henkilö poistuu paikalta ja koira viedään makkaroiden luokse. Makkaroissa on kyseisen henkilön haju, johon koira alkaa tottumaan saadessaan syödä makkarat. Hyvin tärkeää on, ettei avustava henkilö luo minkäänlaista kontaktia koiraan, ei katso koiraan päin, vaan katsoo selkeästi poispäin koirasta, aivan toiseen suuntaan. Lisäksi välimatka avustavaan henkilöön tulee katsoa koiran reaktion perusteella. Mikäli koira on levoton, avustava henkilö on liian lähellä koiraa. Koiran tulisi kuitenkin nähdä selkeästi, kun avustava henkilö laittaa makkarat maahan ja poistuu paikalta koiran näkymättömiin.

2. Seuraavaksi kun tämä vaihe onnistuu hyvin, eikä koira jännitä enää makkaroiden luokse menemistä tai makkaroita maahan laittavaa henkilöä, voidaan harjoitusta vaikeuttaa asteittain. Seuraavaksi avustava henkilö laittaa jälleen makkaroita maahan, mutta tällä kertaa katsoo koiran suuntaan, mutta välttää edelleen suoraa kontaktia koiran silmiin. Jälleen avustava henkilö poistuu paikalta koiran näkymättömiin ja koira tuodaan paikalle. Koiran annetaan rauhassa haistella makkaroita ja syödä ne, mikäli koira haluaa ne syödä. Pääasia on, että koira saa positiivisen mielleyhtymän ihmisestä. Se näkee, kun ihminen laittaa maahan makkaraa - ihminen poistuu paikalta - koira menee nuuskimaan makkaroita ja syö ne niin halutessaan - koira on saanut positiivisen mielleyhtymän ihmiseen. Välimatka makkaroita maahan laittavasta avustavasta henkilöstä määräytyy jälleen koiran mukaan. Koiran tulee olla koko harjoituksen ajan täysin tyyni ja tavoitteena on saada kiinnostus kasvamaan vieraaseen ihmiseen palkitsemisen kautta.

3. Kun ensimmäisen avustavan henkilön kanssa on päästy muutaman metrin päähän henkilöstä, avustavaa henkilöä vaihdetaan. Koko prosessi aloitetaan aina alusta, kun avustava henkilö vaihtuu. Koko harjoitus vie paljon aikaa, eikä sitä tule tehdä kiireellä, koska silloin voimme pahimmassa tapauksessa lisätä koiran ihmispelkoa entisestään. Eli harjoitus voi viedä monta vuotta melkein päivittäin  harjoitellen ennen kuin aletaan saada täysin pitäviä tuloksia. Mikäli pelot ovat ihmisiä kohtaan hyvin pieniä, harjoitteluun voi mennä muutama kuukausi, mutta mikäli pelot ovat todella suuria ja vaikeita käsitellä koiran ihmisiin siedättäminen hajujen ja mielleyhtymien avulla voi viedä jopa vuosia. Pääasia on, että harjoitus tehdään rauhassa ajan kanssa ja harjoituksista kannattaa pitää päiväkirjaa, jolloin nähdään kaikki epäonnistuneet ja onnistuneet harjoitukset. Päiväkirjaan kannattaa merkitä miten harjoitus sujui, tai jos harjoitus ei sujunut niin laittaa mahdollisimman tarkasti epäonnistumisen seuraus ja syy.


Rescue-Remedy-Pet on myös hyvä vaihtoehto pelkäävän koiran tunnetiloja rauhoittamaan!




Lähteet:Siikanen Jenni, Koira pelkää ihmistä, Koiraposti 6/2015
David Appleby AB-klinikka Somero 

Häpeääkö koira ja kostaako kissa?

Toisten ihmisten ajatusten ajatteleminen on meille niin luonnollinen osa elämää, että voi tuntua yllättävältä, että suurimmalta osalta eläinkuntaa se menee täysin yli ymmärryksen. Eläin pystyy kyllä kokemuksesta oppimaan jotain samannäköistä: esimerkiksi sen, että herkkujen ottaminen ruokapöydältä ei onnistu ihmisten ollessa huoneessa, mutta onnistuu heidän ollessaan poissa. Siihen kuitenkin riittää varsin yksinkertainen oppiminen, niin kutsuttu klassinen ehdollistuminen. Eläin oppii, että tietty asia voi onnistua vain tietyissä olosuhteissa, esimerkiksi huoneessa, jossa ei ole yhtään ihmistä. Klassista ehdollistumista voi joskus olla vaikea erottaa mielen teoriasta.

Ne konfliktit, joita koiran-, kissan- ja hevosenomistajille joskus sattuu eläinten kanssa, johtuvat usein juuri siitä, että omistaja odottaa eläimeltään kehittyneempää mielen teoriaa kuin mikä sen aivoilla on mahdollista. Klassinen esimerkki on koira, joka päivällä yksin kotona ollessaan repii postiluukusta ilmestyneen postin riekaleiksi. Muutamaa tuntia myöhemmin omistaja tulee kotiin ja suuttuu. Koira vastaa omistajan suuttumukseen lepyttelyeleillä eli häntä heiluen, korvat ja ruumis matalaksi painettuina. Monet tulkitsevat tämän niin, että koira häpeää tekoaan. Jotkut jopa ajattelevat, että koiraa kuuluu silloin rangaista, koska se kerran itsekin tietää tehneensä väärin.

Häpeän tuntemiseen tarvittaisiin kuitenkin kyky ajatella omaa toimintaa toisen näkökulmasta. Koirien monista muista taidoista huolimatta niiden ajattelukyky ja tietoisuuden taso eivät yllä tähän asti. Sen sijaan koiralla on kyllä erinomaiset edellytykset kokea tunteita, kuten pelkoa ja sen lievempää muotoa huolta. Samoin lukea toisten tunteita, kuten omistajan ärtymystä, joka sekin on yhden perustunteen eli aggression muoto. Koiran geenit ovat varustaneet sen taipumuksella esittää tiettyjä eleitä sellaisissa sosiaalisissa tilanteissa, joissa sitä pelottaa. Siksi koira voi esittää lepyttelyeleitä aivan aidon huolen vallassa ilman, että sillä olisi aavistustakaan, että omistajan harmilla on jotain tekemistä lattialla lojuvien postinriekaleiden kanssa.

Koirien kyky lukea ihmisten tunteita ja pieniäkin liikkeitä on niin erinomainen, että sitä on usein houkuttelevaa luulla kyvyksi lukea ajatuksia. Järjestelmällisissä tutkimuksissa on kuitenkin todettu muun muassa, että ne koiran ilmeet, joita niiden omistajat pitävät osoituksena syyllisyydentunteesta, esiintyvät aivan yhtä usein silloin, kun koira on tai ei ole tehnyt jotain, mistä omistaja ei pidä. Ainoa tilanne, joka sai "syyllisen ilmeen" todellisuudessa nousemaan tavallista useammin koiran kasvoille, oli se, jolloin omistaja torui koiraa, oli siihen sitten aihetta tai ei. Mutta jos vielä äskeisten rivien lukemisen jälkeenkin tuntuu vaikealta tai haikealta uskoa, että koiran älylliset kyvyt eivät yllä omistajan näkökulman kuvittelemiseen, voi tietysti käydä joskus repimässä postin jonkun koiranomistajan kotona tämän poissa ollessa. Jos omistaja kotiin tullessaan uskoo koiran repineen kirjeet ja harmistuu, koira yrittää lepytellä omistajaa täsmälleen samalla tavalla kuin jos se olisi repinyt postin itse.

Vastaavasti vailla pohjaa on yleinen uskomus, että kissat voivat "osoittaa mieltään" tai "kostaa". Jos ihminen toruu kissaa, kissa saattaa kävellä vähän matkan päähän ja jäädä istumaan selin ihmiseen. Tämän jotkut tulkitsevat "murjottamiseksi". Selän kääntämisellä on kissojen viestinnässä kuitenkin oma merkityksensä siinä missä puskemisella tai kehräämiselläkin. Se tarkoittaa rauhantahtoisuutta. Kun ihminen vaikuttaa olevan jostain käsittämättömästä syystä vihainen, kissa koettaa rauhoittaa tilanteen kertomalla omalla elekielellään, että se ei halua tapella.

Koirien ja kissojen "mielenosoituksiksi" kuvitellut edesottamukset ovat yleensä tosiasiassa niiden yrityksiä helpottaa omaa oloaan. Esimerkiksi yksin jääminen on monille koirille vaikeaa. Pureskelemisella puolestaan on rauhoittava vaikutus koiriin. Postin tai huonekalunpäällisten riekaleet ovatkin usein seurausta koiran yrityksistä lievittää ahdistunutta oloaan - eivät siis pelkästä tekemisen puutteesta. Postin lisäksi kengät ovat yleinen kohde yksinäisten koirien pureskelutuokioille. Syynä lienee se, että ihmistään kaipaava koira hakeutuu lohduttautumaan sellaisilla esineillä, joissa ihmisen ominaistuoksu tuntuu selvästi. Jotta koiran olo helpottuisi ja tavarat pysyisivät ehjinä, yksin jäämistä kannattaa harjoitella asteittain. Omistaja menee ulos minuutiksi ja tulee takaisin, sitten pariksi minuutiksi ja niin edelleen. Päivien mittaan poissaoloa venytetään yhä useampaan tuntiin. Tärkeää on palata ennen kuin koira ehtii huolestua, jotta koira yhdistää omistajan lähdön tämän paluuseen ja siten turvallisuuden tunteeseen. Jos koira alkaa haukkua tai ulvoa omistajan ollessa ulkona, palataan vasta sellaisella hetkellä, jolloin koira on hiljaa. Silloin koira oppii, että hiljaisuus on tehokkaampi keino saada omistaja takaisin kuin haukkuminen. Kotiin jäävälle koiralle on lisäksi hyvä jättää sallittua pureskeltavaa, kuten puruluita.

"Kosto", "mielenosoitus", "pahantahtoisuus" ja muut vastaavat ovat yrityksiä vaikuttaa toisen yksilön tunteisiin. Ne itsessään ovat yhdistelmiä tunteista ja abstrakteista ajatuksista, joiden ajatteleminen onnistuu vain, jos aivoissa on erittäin suuri otsalohko. Muilla eläimillä kuin ihmisellä ei yksinkertaisesti ole aivoissaan sellaisia rakenteita, joilla tällaiset tunteet olisivat mahdollisia. Jopa ihmisapinat ovat tässä suhteessa vain isoja lapsia verrattuina ihmiseen.

Järki ja tunteet ovat siis kaksi eri asiaa. Itsetietoisuus tai mielen teoria ei vaikuta siihen, pystyykö eläin kokemaan tunteita ja kärsimään. Tunteet ja kärsimys voivat olla voimakkaita, vaikka älyä olisi tuskin nimeksikään. Sen sijaan itsetietoisuus ja mielen teoria näyttäisivät olevan välttämättömiä edellytyksiä sille, että eläin voisi ymmärtää jonkun toisen kärsivän. Kissa, joka päästää nappaamansa hiiren yhä uudelleen karkuun ja sieppaa takaisin kynsiinsä, voi tehdä sen monesta eri syystä. Jos kissa on kokematon saalistaja, se ei ehkä uskalla puraista saalistaan kuoliaaksi. Silloinhan olisi vietävä oma kuono hyvin lähelle jyrsijän teräviä hampaita, joita tämä saattaa epätoivoissaan väläytellä vakuuttavasti. Tai kissa saattaa olla sillä hetkellä niin kylläinen, että leikkiminen houkuttelee enemmän kuin syöminen. Joka tapauksessa kissa on autuaan tietämätön siitä, että hiirelläkin on tunteita. Sen käsittämiseen kissan aivojen rakenteet eivät yksinkertaisesti riitä.


Tämä on todella hyvä luonnonmukainen C-vitamiinitabletti!


Lähde: Telkänranta Helena, Millaista on olla eläin?, 2015, SKS

Koiran anaalirauhastulehdus

Anaalirauhaseritteen tarkoitus on luonnossa ollut reviirin merkitseminen, sillä voimakkaan hajuinen erite on tehokas yksilöllinen tunniste. Samasta syystä koirat nuuskivat toistensa takapuolia tavatessaan, sillä anaalirauhasten haju kertoo niille parhaiten, kuka on kyseessä.

Tukkeutuminen ja tulehtuminen

Peräaukon ympärillä sijaitsevat koiran anaalirauhaset erittävät anaalirauhaseritettä. Anaalirauhaset eivät aina tyhjene toivotusti eläimen ulostaessa. Joskus eläimen uloste on niin pehmeää, että sen aiheuttama paine ei riitä puristamaan rauhasista eritettä. Eritteen koostumus voi myös muuttua paksummaksi, jolloin anaalirauhastiehyet tukkeutuvat helposti. Koiran anaalirauhaset saattavat myös tulehtua ja tämä täyttyminen tai tulehtuminen aiheuttaa koiralle kipua takapäässä.

Anaalirauhastulehdus ja oireet

Anaalirauhasen täyttymistä tai tulehdusta epäillään, jos koira on erityisen kiinnostunut takapäästään ja pyrkii hankaamaan takapäätään maata tai mattoja vasten. Myös ulostaminen voi olla kivuliasta koiralle. Anaalirauhasten tulehtuminen on yleisempää pienikokoisilla koirilla.

Hoitaminen

Jos koira vetää takapuoltaan maata vasten, iho peräaukon ympärillä on rikkoutunut, punoittaa, turvonnut tai kuumottaa, on koiran anaalirauhanen / -rauhaset todennäköisesti tulehtuneet ja koira on syytä viedä eläinlääkäriin.

Tulehtuneita anaalirauhasia ei saa yrittää tyhjentää kotona, koska kovakouraisesti käsiteltynä koiran anaalirauhanen saattaa revetä ja tällöin tulehduserite tyhjenee ympäröivään kudokseen aiheuttaen vakavan tulehduksen kudoksessa. Olisi myös hyvä, että eläin ei pääsisi hankaamaan tulehtuneita rauhasia lattiaan tai mattoon, sillä voimakas hankaus voi myös aiheuttaa anaalirauhasen seinämän repeämisen, jolloin tulehdus leviää laajemmalle kudoksiin.

Eläinlääkääri arvioi tilanteen, tyhjentää rauhaset ja saattaa määrätä vaikeissa tapauksissa antibioottia ja kipulääkettä kotihoitoa varten. Vaikeimmissa tapauksissa eläinlääkäri joutuu rauhoittamaan koiran ja huuhtelemaan anaalirauhaset sisällön pehmentämiseksi.

Jos koiran anaalirauhanen / rauhaset aiheuttavat ruokavalion vaihtamisesta huolimatta säännöllistä vaivaa, on anaalirauhaset mahdollista leikkauttaa pois. Leikkaukseen sisältyy aina pieni riski peräaukon sulkijalihaksen vaurioitumisesta. Sulkijalihaksen vaurioituminen on kuitenkin usein itsestään korjautuvaa hermotuksen uusiuduttua.

Ruokavalion merkitys ennaltaehkäisyssä

Koiran ulosteen tulisi olla riittävän kovaa ja kiinteää, jotta ulosteen aiheuttama paine puristaisi anaalirauhasten eritteen ulos. Tähän voidaan vaikuttaa ruokavaliolla. Jatkuvasti löysät ulosteet ovat muutenkin merkki siitä, että eläimen ruuansulatus ei toimi toivotusti. Yleisimmät syyt löysiin ulosteisiin ovat sopimaton ruoka ja stressi.

Jos koirasi ulostaa suuria, löysiä kasoja, voit kokeilla vaihtaa ruokaa korkeaenergisempään ja paremmin sulavaan. Tällöin ruokaa tulee antaa pienempi annos kuin aiemmin. Kuitujen määrä vaikuttaa myös ruuansulatuksen toimintaan, mutta on yksilöllistä, kuinka kuitupitoista ruokaa koiralle kannattaa syöttää. Tarkkailemalla oman lemmikin vointia ja kokeilemalla eri ruokia löytää yleensä sille parhaan ruokintatavan. Chian siemenet on hyvä kuidun lähde koirallekin!


Päivän tarjoukset kannattaa tsekata ja hyödyntää tästä saman tien! 


Lähde: Bäcklund Petri, Koiran anaalirauhanen, Koiraposti 6/2015