Koiran eliminaatiodieetti

Eliminaatiodieetiksi kutsutaan ruokintakokeilua, jonka tavoitteena on selvittää, onko koiran iho- tai vatsaoireiden takana ruoka-aineallergia. Dieetin aikana rajoitettuun ruokavalioon lisätään yksitellen uusia raaka-aineita, jotta saataisiin selville, mikä niistä aiheuttaa oireet.

Eliminaatiodieetti voidaan toteuttaa täysravinnolla tai koti- tai raakaruokinnalla. Raaka-aineet pyritään valitsemaan niin, ettei koira ole niitä ennen syönyt. Täysravinnoiksi sopivat rajoitetuista aineksista valmistetut, korkealaatuiset eläinkaupan tuotteet tai eläinlääkäreiden valikoimista löytyvät ruuat, joiden proteiinit on pilkottu erikoiskäsittelyllä.

Jos päädytään kotiruokaan, valitaan käyttöön yksi proteiinilähde ja yksi hiilihydraattilähde. Tyypillisesti lihana käytetään poroa, kalkkunaa tai lammasta, hiilihydraattina vaikkapa kypsennettyä perunaa, tattaria tai bataattia. Raakaruokinnassa hiilihydraattilähde korvataan yhden kasviksen raakasoseella ja mukaan tavallisesti lisätään myös luita ja sisäelimiä, mutta vain yhdestä eläimestä.

Varsinaisen eliminaation osuus kestää yleensä noin 8 viikkoa. Tuona aikana koira saa vain dieettiinsä kuuluvaa ruokaa. Tämän jälkeen alkaa altistusvaihe, jossa testataan oireiden mahdollisia aiheuttajia lisäämällä niitä koiran ruokavalioon yksitellen. Altistuksen jälkeen palataan eliminaatiodiettiin muutamaksi päiväksi, ja mahdollisten oireiden helpotuttua voidaan kokeiluun ottaa seuraava ruoka-aine.

On tärkeää, ettei koiran kitaan pääse dieetin aikana uppoamaan mitään muuta kuin siihen valittua ruokaa. Heinien mutustelu ja pupunkakkamaistiaiset ulkona täytyy jättää, eikä tavanomaisia puruluita tai hammashoitotuotteita saa tarjoilla. Perheenjäsenille ja vieraileville tuttaville kannattaa lempeästi muistuttaa, ettei kuonokerjäläiselle saa livautella makupaloja.

Luontainen pureskelutarve voidaan tyydyttää annostelemalla koiran omaa ruokaa aktivointileluun, joka tarvittaessa pakastetaan haasteen kasvattamiseksi. Kuivamuona kannattaa tätä käyttöä varten turvottaa. Myös kuivatut eläinten osat sopivat joissakin tapauksissa purtaviksi: mikäli valittuna eliminaatioruokana on esimerkiksi peura ja tattari, voi kuivattua peuraa toki tarjota hyvillä mielin.

Parhaassa tapauksessa eliminaatiodieetti paljastaa oireiden aiheuttajaksi vain yhden ruoka-aineen, esimerkisi maitotuotteet, naudan tai jonkin tietyn viljan. Pitkäjänteinen selvitystyö saa tällöin ilahduttavimman mahdollisen päätöksen - pienellä muutoksella voi olla radikaalisti koiran arkea parantava vaikutus.


Ihana ruusun tuoksuinen herkälle iholle sopiva seerumi sopuhintaan aina sinulle tästä!


Lähde: Salo Sanna, Eliminaatiodieetillä selvyyttä koiran allergiaoireisiin, Kamu nro. 1 2015

Hankkisitko kissan?

Ennen kissan hankkimista on hyvä selvittää, mitä odotuksia itsellä on lemmikin ja kissan omistamisen suhteen. Kuten muidenkin eläinlajien kanssa, tulee kissoihin ja niiden lajinmukaiseen käyttäytymiseen tutustua hyvin etukäteen.

Kannattaa myös pohtia, onko mahdollista tarjota ympäristö ja olosuhteet, joissa niin kissan onnellisen ja terveen elämän ehdot kuin omien odotusten täyttyminen on mahdollista toteutua. On myös hyvä selvittää mahdollinen kissa-allergia. Oireita aiheuttava allergeeni on kissan syljessä, joten allergisoimatonta kissarotua ei ole.

Kissanelämää

Kissa on hämäräaktiivinen, kolmessa tasossa liikkuva metsästävä lihansyöjä, joka voi elää jopa yli 20 vuotta. Kissa tylsistyy, stressaantuu ja voi jopa sairastua, mikäli mahdollisuuksia lajinmukaiseen käyttäytymiseen ei ole tarjolla. Varustaudu siis tarvittaessa muokkaamaan kotiasi kissalle sopivaksi. Kissalla tulee olla pääsy korkeille paikoille, tarpeeksi monta puhdasta hiekka-astiaa kissojen lukumäärään suhteutettuna, säännölliset ruoka-ajat ja tarjolla laadukasta ruokaa sekä raikasta vettä. Lisäksi kissalla tulee olla turvallinen, puhdas nukkumapaikka, mahdollisuus venytellä ja merkata ympäristöä raapimalla vaaka- ja pystytasossa sekä tarpeeksi seuraa ja virikkeitä. Kissan tulee päästä päivittäin toteuttamaan metsästysviettiään, tapahtuu se sitten vapaana ulkona tai leikkien sisällä.

Kissanomistajan kulut

Kissa ei ole ilmainen, vaikka se ei alun perin olisi mitään maksanutkaan. Kuluja syntyy muun muassa ruoasta, hiekkalaatikoista ja kuivikkeesta, kiipeilypuusta sekä eläinlääkärikäynneistä niin ennaltaehkäisevän terveydenhoidon merkeissä kuin sairauden yllättäessä. Kissanpentu tarvitsee ensimmäisen vuotensa aikana kolme rokotuskäyntiä. Yleensä myös sterilisaatio tai kastraatio tehdään ensimmäisen vuoden aikana. Tämän jälkeen suositellaan, että rokotukset tehostetaan vuosittain. Rokotuskäynnillä tarkastetaan kissan yleisvointi ja pyritään puuttumaan mahdollisiin ongelmiin, kuten suun sairauksiin ja ylipainoon, mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Eläinlääkärikuluja varten tulee olla varattuna rahaa säästössä. Sairauden yllättäessä tutkimus- ja hoitokulut nousevat nopeasti muutamaan sataan euroon, ja etenkin leikkaus- tai tehohoitoa vaativassa tilanteessa lasku voi olla jopa pari tuhatta euroa. Kissan vakuuttaminen on hyvä vaihtoehto varauduttaessa yllättäviin tilanteisiin. Vakuutusta otettaessa kannattaa vertailla vakuutuksia ja perehtyä hyvin ehtoihin, jotta hoitotilanteessa ei tule yllätyksiä.

Millainen kissa?

Minkälainen kissa sitten sopii juuri sinulle, odotuksillesi ja tarjoamallesi ympäristölle? Maatiaiskissa vai rotukissa? Olisiko parempi ottaa yhden sijaan kaksi kissaa, jolloin niistä olisi seuraa toisilleen? Pentujen lisäksi tarjolla on runsaasti aikuisia, uutta kotia etsiviä kissoja. Onkin hyvä pohtia tarkkaan, olisiko mahdollista tarjota koti jollekin sitä kipeästi tarvitsevalle aikuiselle kissalle. Pentukissa voi olla helpompi ja varmempi vaihtoehto, mikäli taloudessa on jo ennestään kissoja tai koiria. Rotukissojen kohdalla luonnetta on helpompi ennustaa kuin maatiaisten. Kissarotuihin kannattaa tutustua hyvin, sillä eri rotujen luonteet ja tarpeet vaihtelevat suuresti. On myös hyvä selvittää rodun mahdollinen alttius perinnöllisille tai rakenteellisille sairauksille.

Hyvät lähtökohdat elämälle

 Ollaan sitten hankkimassa maatiais- tai rotukissan pentua, kannattaa ottaa selvää minkälainen tausta ja elämän alku pennulla on ollut. Vanhempien terveydellä, luonteella, käytöksellä ja elinolosuhteilla voi olla suuriakin vaikutuksia pennun elämään. Kissat ovat luovutusikäisiä aikaisintaan 12 viikon ikäisinä. Nämä ensimmäiset kuukaudet ovat erittäin tärkeitä kissan sosiaalisuuden ja luonteen kehitykselle. Kissat, jotka saavat olla emonsa ja sisarustensa kanssa tämän ajan sekä tottuvat ihmisten päivittäiseen käsittelyyn, kasvavat pääsääntöisesti ihmisläheisiksi ja sosiaalisiksi kissoiksi. Muiden kissojen ja esimerkiksi koirien läsnäolo tänä aikana auttaa tottumaan niihin paremmin myös aikuisena. Pentua ja elinolosuhteita tulee käydä katsomassa jo ennen luovutusikää. Hyvä kasvattaja haluaa myös tutustua ihmisiin ja olosuhteisiin, joihin pentua on antamassa. Pennun tulee olla terveen oloinen, silmien kirkkaat, turkin siisti ja liikkumisen vaivatonta. Vuotavat silmät, likaiset korvat, sotkuinen tai aristava hännän alunen ovat merkkejä sairaudesta. On suositeltavaa, että pentu on käynyt ennen luovutusta terveystarkastuksessa eläinlääkärillä ja että terveystarkastuksesta on olemassa todistus.


Tasapainoinen D-vitamiinivalmiste auttaa sinua pysymään terveenä.



Lähde: Tolmunen Riikka, Kissanpentua hankkimassa, Kamu nro. 1 2015, s.18-19

Gräla inte om hunden är i samma rum

Hundar är känsliga för höga och arga röster, liksom barn. När grälet börjar kan inte hunden förstå vem det är riktat mot och går undan. Av kroppsspråket att döma verkar hunden tro att de arga rösterna är riktade mot den.

Hunden hör ilskan

De flesta hundar har hört matte och husse varit arga på dem för något de gjort och alltså lärt sig att arga röster är riktade mot dem. Men det råder inget tvivel om att hundar, utan tidigare erfarenhet, kan skilja på snälla, uppmuntrande, glada och arga lägen i röster. Det syns ju på dem när de blir tilltalade, hur tonläget får dem att reagera i enlighet med hur det låter. De ser ut att bli tllfreds, glada, undergivna eller t o m rädda beroende på tonfallet. Hundar som inte har hört arga röster förut reagerar när de hör dem första gången.

Veta vad man gjort

När något obehagligt uppstår som en konsekvens av en viss handling, uppstår sällan några allvarliga symptom. Om en hund t ex ska jaga ett får och det råkar vara en ilsken bagge som i samma ögonblick går till motattack, blir hunden sällan chockad. Motanfallet var en logisk konsekvens, en naturlig följd av ett medvetet beteende.

Man har konstaterat att när obehaget kan upplevas som en logisk konsekvens av något man prövar sig på, accepteras det som ett tänkbart utfall av en chansning.

Inte veta vad man gjort
 
Om individen inte kan koppla en handling till något obehagligt, utan det upplevs som om det obehagliga kommer utan anledning, kan det medföra en chock. Och det obehagliga behöver då inte vara speciellt starkt heller.

Om t ex en hund nyfiket närmar sig en fårhage, utan minsta vilja att jaga, och får en stöt av elstängslet, kan den bli kraftigt chockad. Det beror på att hunden inte kunde koppla något speciellt beteende till elstöten. Den gick ju bara där och tittade snällt på fåren - och helt överraskande, som från ingestans, fick den en elstöt.

Förstår inte vem som är arg på vem

När husse och matte grälar ilsket kan hunden uppfatta det som att de är arga på den. Eftersom den inte kan koppla de arga rösterna till något speciellt den gjort eller gör, tar den extra illa vid sig. Stannar husse och matte upp i grälet och betraktar hunden så kan de se hur den hukar sig, ser rädd ut och går undan.

Låt bli att gräla

Lättare sagt än gjort kanske. Men se dig om efter hunden. Är den nära, så gå in i ett annat rum eller gå ut utanför och låt ilskan få komma ut när hunden inte är alldeles i närheten.



Acure Organics använder inte grapefruktkärneextrakt och är ett bra val. 


Källa: Hallgren Anders, Gräla inte!, Hundsport nummer 9/2003

Akupunktio eläinten hoidossa

Akupunktio on vanha kiinalainen hoitomenetelmä, ja sitä on harjoitettu Kiinassa jo tuhansia vuosia. Akupunktiota on käytetty hoitona eläimille tiettävästi vähintään yhtä kauan kuin ihmisillekin.

Akupunktiota annetaan tilanteen mukaan pisteitä painelemalla, neulottelemalla, pisteinjektiolla, sähköllä ja laserilla. Pisteisiin voidaan myös asentaa kultaimplantteja, joilla saadaan pidempikestoinen vaikutus mahdollisesti jopa vuosiksi eteenpäin. Neuloja pidetään yleensä 20 minuuttia, ja hoito toistetaan aluksi kaksi, kolme kertaa muutaman päivän tai viikon välein. Tämän jälkeen hoitoa harvennetaan ja haetaan pisin mahdollinen hoitoväli, jolla oireet pysyvät poissa.

Akupunktiota käytetään joko yksinään tai tavanomaisen hoidon rinnalla. Kaikkia vaikutusmekanismeja ei ole selvitetty, mutta ainakin muutamia tiedetään. Akupisteen stimulointi aiheuttaa informaatioruuhkan selkäytimessä, eikä kipuinfo pääse siitä eteenpäin. Aivot lajittelevat ja muuntavat saapunutta informaatiota ja lähettävät tiedon kulloinkin tarvittavaan paikkaan toimenpiteitä varten. Elimistön puolustus reagoi viesteihin ja saa geenit valmistamaan tarvittavia aineita. Elimistön itsesäätelyjärjestelmä siis itse tietää, mitä se tarvitsee, ja toimii akupunktioviestin saatuaan juuri oikealla tavalla. Aivoista erittyy monia satoja erilaisia aineita, joista tunnetuimpia lienevät elimistön omat morfiininkaltaiset aineet, kuten endorfiini. Endorfiinit aiheuttavat hyvänolontunteen ja rentouttavat elimistöä. Akupunktio vaikuttaa verenkiertoon, immuunipuolustukseen ja hormonieritykseen ja sitä käytetään mm. lisääntymiselinten häiriöiden hoidossa.

Käytännön työssä on huomattu, että vaikka eläimet vastaavat akupunktioon paremmin kuin ihmiset, on jokaista tautia kohti kymmenien tutkimusten ja tuhansien potilaiden tutkimusasetelmat vasta tulevaisuutta. Yksittäisiä muutaman kymmenen potilaan tutkimuksia hyvin tuloksin on tehty toki paljonkin. Esimerkiksi koiran välilevytyrän ja korvatulehduksen tutkimuksissa on saatu hyviä tuloksia. Tutkimusta tarvittaisiin näissäkin paljon enemmän, jotta hoitoa voitaisiin väittää tehokkaaksi.

Suomessa eläinlääkärit ovat hoitaneet jo 40 vuotta potilaitaan akupunktiolla. Kansainvälisen koulutuksen saaneita eläinlääkäreitä on kymmeniä ja Suomen Lääkäreiden Akupunktioyhdistyksen ja Yliopistollisen eläinsairaalan lyhyemmän kurssin käyneitä noin 800. Akupunktiokoulutuksen saaneita eläinlääkäreitä työskentelee myös Univetin toimipisteissä.

Eläinlääkärin hoitovalikoimassa akupunktio on käyttökelpoinen joko yksin tai muun hoidon lisänä nivelrikko- ja selkäkivuissa, hormonaalisissa häiriöissä, kroonisten tulehdusten hoidossa, pelkotilojen hallinnassa, matkapahoinvoinnissa ja monissa muissa kroonisissa sairauksissa.

Akupunktio on yleismaailmallinen juttu ja toimii kaikilla, joilla on hermosto ja aivot. Mitä vähemmän domestikoitunut eli kesytetty eläin on, sitä paremmin akupunktiohoito toimii. Esimerkiksi hevosella hoito toimii paremmin ja herkemmin kuin koiralla.

Vuodesta 1995 Suomen Lääkäreiden Akupunktioyhdistys on järjestänyt akupunktiokoulutusta fysioterapeuteille yhdessä Suomen Fysioterapialiiton ja FYSI ry:n kanssa. Tammikuussa 2015 järjestettiin ensimmäinen eläinfysioterapeuteille tarkoitettu eläinakupunktiokoulutus Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa. Koulutukseen osallistuvilla eläinfysioterapeuteilla oli pohjalla humaanipuolen akupunktiokoulutus. Näin koulutukseen osallistuneet eläinfysioterapeutit saivat yhden työvälineen lisää eläinten hoitoon.

Eläinfysioterapeutit hoitavat akupnktiolla samoja vaivoja ja sairauksia kuin mitä hoitavat muilla fysioterapian keinoilla, ja usein akupuntio on yksi hoito muiden joukossa. Eläinfysioterapeutin vastaanotolla akupunktiossa käyvät esimerkiksi nivelrikkopotilaat ja muista nivel- sekä selkävaivoista kärsivät eläimet. Kivun hoito on yksi akupunktion tärkeimmistä käyttöalueista eläinfysioterapiassa. Kun lievitetään kipua, voidaan liikkua ja harjoitella paremmin jolloin kuntoutuminenkin nopeutuu. Akupunktiolla voidaan lievittää eläimen lihaskipuja ja -jännityksiä, nopeuttaa vammoista ja leikkauksista toipumista, ja jopa parantaa suorituskykyä. Myös halvauspotilailla ja muilla neurologisilla potilailla on saatu hyviä tuloksia akupunktiolla.

Eläimen kanssa ei tarvitse erikseen valmistautua akupunktiohoitoon. Eläintä ei rauhoiteta hoidon ajaksi eikä karvoja ole tarpeen ajella. Akupunktioneulat ovat erittäin ohuita ja suurimmaksi osaksi eläimet eivät edes huomaa niiden laittoa. Neulojen annetaan olla paikoillaan noin 20-30 minuuttia. Useimmiten eläin rauhoittuu, rentoutuu ja jopa nukahtaa hoidon aikana.

Akupunktiohoidon jälkeen eläin on tavallisesti väsyneempi ja nukkuu normaalia enemmän. Eläimen onkin annettava levätä. Myös aineenvaihdunta saattaa vilkastua. Hoidon jälkeisenä päivänä eläin on tavallisesti pirteämpi ja iloisempi, mutta silloinkaan ei ole hyvä antaa eläimen rasittaa itseään liikaa. Pieni osa potilaista saattaa hoidon jälkeen voida huonommin. Myös tämä on hyvä merkki hoidon vaikuttavuudesta ja hoitoa kannattaa jatkaa. Kaikki akupunktiohoidon vaikutukset ovat kuitenkin aina yksilöllisiä.


Hoitokokemus: Berninpaimenkoira Hilmaa on vaivannut spondyloosa 7-vuotiaasta lähtien. Fysioterapiasta ja kipulääkkeistä huolimatta koiran kunto oli 9-vuotiaana niin huono, että se makasi vain, ei noussut syömään eikä tervehtinyt kotiintulijoita. Eläinlääkäri ehdotti akupunktiota ja laserhoitoa, joita sitten kokeiltiin. Jo seuraavana päivänä koira oli taas iloinen hännänheiluttaja ja nousi tervehtimään kotiintulijoita. Ensin koira sai hoitoja viikon välein, mutta nyt on riittänyt 2 kk välein annettu hoito. Liikunta metsässä vapaana omaan tahtiin on pitänyt kunnon hyvänä ja mielen virkeänä.

Thorne Research ravintolisissä ei ole karrageenia eikä magnesiumstearaattia.

Lähde: Kallio Kati, Tikka Matti, Akupunktio eläinfysioterapeutin työvälineenä, KAMU nro.1 2015
Ystäväkirja, Hilma, Sennen koira 4/2015 

Matkauintia yhdessä koiran kanssa

HYVIÄ VINKKEJÄ, KUN MATKAUINTI KOIRAN KANSSA ON MIELESSÄ

Hanki avovesiuintiin tarkoitettu uintikelluke, jolla näyt vedessä. Kelluke tulee vyötäröllä kevyesti mukana ja voit pakata sinne avaimet ja kännykän. Kelluke myös kannattaa ihmisen painoa.

Koiralla kannattaa olla kevyt uintipanta, joka ei ole liian kireä. Pantaan on hyvä kiinnittää lyhyellä narunpätkällä jokin näkyvä kelluke, kuten esimerkiksi lasten käsivarsikelluke. Liian pitkä naru voi päästää kellukkeen hankalasti koiran kainalon alle. Kellukkeesta koira tietää, että matkauintia on tiedossa.

Etsi etukäteen sopivat ja luvalliset paikat, joista on koiran ja ihmisen helppo mennä uimaan. Tarkista etukäteen sinilevätilanne netistä ja rantaan tullessasi.

Testaa miten saat koiran lähemmäksi uidessa, jos se lähtee omille teilleen. Jotkut koirat esimerkiksi innostuvat veden polskimisesta ja tulevat silloin lähemmäs. Käskyt eivät vedessä toimi välttämättä siten kuin maalla.

Pidennä uintimatkoja vähitellen ja tarkkaile koiran mahdollista väsymistä. Huomioi, että myötätuulessa uitte samoilla voimilla helposti paljon pidemmälle kuin vastatuulessa. On siis turvallisempaa uida menomatka vasta- kuin myötävirtaan.

Mikäli uitte liikennöidyillä vesillä, uikaa turvaveneen kanssa. Soutuvene vierellä veneet hidastavat jo kauempana ja huomaavat teidät.

Turvallisinta on uida jonkun kanssa. Koiran kanssa uidessasi ilmoita jollekin minne ja milloin menet uimaan ja milloin olet saapumassa rantaan.

Jos jätät rannalle vaatteesi, jätä niihin viesti, että olet uimassa oranssin kellukkeen ja koiran kanssa, jottei kukaan hätäänny turhaan. Pidä kännykkä vesitiiviissä pussissa mukana ja opettele käyttämään sitä kellukkeesta vedessä hädän sattuessa. Myös pilliä voi pitää mukana pallukassa.

Uintimatkaa ja -aikaa voi hallita laittamalla esimerkiksi kellukkeeseen pakattuun kännykkään hälytyksen tietyn ajan päähän lähtöhetkestä, jolloin tiedät kääntyä takaisin. Sportstrackerilla tai muulla vastaavalla sovelluksella saat tarkan treenitiedon talteen.

Anna koiralle uinnin jälkeen mahdollisuus hätien tekoon, sillä uidessa koira helposti nielee vettä. Innokkaimmat uimarit eivät malta tehdä isompia tai pienempiä hätiä ennen uintia.

Terveelliset eväät mukaan automatkalle saat tilattua tästä! 

Lähde: Aalto Minna, Matkauimari Ruska, Sennen koira 3/2015, s. 64

Miksi kissa virtsaa sisälle reviirimerkkejä

Yksi hajumaailman ja tunteiden tiivistä liittoa kuvastava elämänalue, joka joskus herättää lemmikkien omistajissa aivan toisenlaisia voimakkaita tunteita, on paikkojen merkitseminen virtsalla. Luonnossa se kuuluu monien eläinten normaaliin käyttäytymiseen ja on jopa elintärkeää. Esimerkiksi kissan esi-isän, Afrikassa elävän villikissan, on pidettävä hallussaan riittävän kokoista aluetta, jolta se voi pyydystää jyrsijöitä ruoakseen. Koska se ei voi olla häätämässä kilpailijoita samaan aikaan jokaiselta rajalta, se merkitsee puut ja kivenlohkareet virtsasuihkuilla. Sen perusteella toiset kissat tietävät, mikä yksilö täällä majailee ja kuinka hiljattain se on tässä ollut. Jos vieras kissa siitä huolimatta ilmaantuu alueelle, alueen omistajalla on muitakin vaihtoehtoja kuin alkaa sähistä ja uhkailla. Se saattaa vain tehostaa reviirimerkintäänsä virtsaamalla puunrungoille kahta ahkerammin. Virtsamerkinnät ovat siis eräänlainen kohtelias poistumiskehotus, vaihtoehto väkivallalle.

Seinille tai huonekaluihin pissaaminen kotona on yksi yleisimmistä sisäkissojen omistajien kohtaamista käyttäytymisongelmista. Siihen on useita erilaisia syitä, mutta yksi yleisimmistä tilanteista on uuden kissan, koiran tai vauvan ilmaantuminen asuntoon. Jotkut omistajat olettavat, että tämä on "mielenosoitus". Todellisuudessa se on rauhanomaisin kissan tietämä tapa reagoida siihen epämiellyttävään oloon, joka seuraa vieraan tunkeutumisesta omaan elinpiiriin. Tilannetta voi helpottaa huolehtimalla, että kissa saa yhtä paljon huomiota kuin ennenkin ja että tulokas ei pääse niihin paikkoihin, joissa kissa oleskelee kaikkein mieluiten. Varmin tapa pahentaa tilannetta on puolestaan kissan rankaiseminen. Kissalle tällainen hyökkäys on voimakas sosiaalinen stressitilanne. Sillä ei silloin ole juuri muita vaihtoehtoja kuin reagoida taas lajilleen ominaisella rauhanomaisella tavalla: tehostamalla oman elinalueensa merkintää.


Näillä suihkugeeleillä on ihana pestä itsensä, vaikka minkä siivousruljanssin jälkeen!



Lähde: Telkänranta Helena, Millaista on olla eläin?, 2015, SKS

Koira ja kissa elävät hajuaistin maailmassa

Ihminen on yksi huonoimmin haistavista eläinlajeista. Suurimmalle osalle eläinmaailmaa hajuaisti on yksi tärkeimpiä - usein tärkein - keino olla yhteydessä ympäristöön. Melkein kaikkien nisäkkäiden suhtautuminen ympäristöönsä nojautuu pitkälti siihen, mitä hajuja sieltä kulloinkin leijailee. Ihminen ajattelee tuttuja paikkoja, eläimiä tai ihmisiä yleensä sellaisina, miltä ne näyttävät. Koirat, kissat, hevoset, lehmät ja lukuisat muut tutut ja vähemmän tutut eläimet elävät kuitenkin aivan eri todellisuudessa. Niiden hallitseva mielikuva kodista, navetasta, naapurieläimestä taikka omistajasta rakentuu siitä, millainen on niistä kullekin ominainen hajujen sekoitus.

Kuten kaikilla lajien välisillä eroilla, tälläkin on fyysinen pohja. Esimerkiksi koiran sieraimiin vedetty ilma päätyy 300 miljoonan hermopäätteen tutkittavaksi. Ihmisellä vastaavia hajun aistimiseen erikoistuneita hermopäätteitä on 6 miljoonaa. Ihmisen ja koiran eroa havainnollistaa myös poliisikoirilla tehty koe, jossa seurattava ihminen oli kävellyt pehmeässä maassa takaperin. Näkyvät jalanjäljet osoittivat siis selvästi tiettyyn suuntaan. Jokainen testattu koira viittasi kintaalla jäljissä näkyvälle suunnalle ja seurasi niitä erehtymättömästi todelliseen kulkusuuntaan, koska sillä tavalla jokaisen jäljen haju tuntui hiukan tuoreemmalta kuin edellisessä.

Koska koira, kissa ja monet muut nisäkkäät luottavat ennen kaikkea nenäänsä, ne voivat joskus erehtyä tilanteissa, joissa hajut kertovat eri tarinaa kuin muu ympäristö. Monelle kissanomistajalle tuttu tilanne on se, kun kodin kissoista yksi joutuu käymään eläinlääkärillä ja palattuaan saakin vastaansa pelkkää sähinää. Vaikka kissat olisivat ennestään hyviä kavereita, kotiin jääneen kissan näkökulmasta tilanne on nyt hämmentävä. Omistajan kotiin tuoma kissa kyllä näyttää samalta kuin ennenkin. Mutta se haisee desinfiointiaineilta ja kaikenlaiselta vieraalta, joten luottamusta ei synny. Tilanne normalisoituu yleensä nopeasti, viimeistään seuraavaan päivään mennessä, sitä mukaa kuin oudot hajut haihtuvat.

Jos omistaja on ollut pitkään poissa ja ilmestyy yllättäen takaisin kotiin, kissan tai koiran reaktio saattaa myös olla aluksi ristiriitainen. Näin voi käydä erityisesti silloin, kun omistaja ilmestyy näkyviin jonkin matkan päässä esimerkiksi pihalla. Omistaja on odottanut lemmikkinsä ryntäävän syliin jälleennäkemisen riemusta, mutta siinä se seisookin vain paikallaan, saattaa jopa katsella aivan muualle. Jotkut omistajat ajattelevat, että lemmikki "osoittaa mieltään" omistajan poissaolon takia. Kissa tai koira ei kuitenkaan vaatimattomalla otsalohkollaan pysty niin laskelmoituun toimintaan kuin mitä mielenosoitus edellyttäisi. Sen sijaan se todennäköisesti painiskelee epätietoisuuden kanssa: onko tuo varmasti se tuttu ihminen vai joku ihan muu? Meille ihmisillehän näkö on keskeisin aisti, joten jos näemme jotain omin silmin, uskomme, että se on totta. Kissoille ja koirille jokin on varmimmin totta silloin, kun sen on haistanut omin sieraimin. Nyt tuohon pihalle on siis aivan yllättäen ilmaantunut ihminen, joka jopa kissan tai koiran hiukan sumealla näöntarkkuudella vaikuttaisi kyllä omalta tutulta ihmiskumppanilta. Mutta tästä matkan päästä on vaikea haistaa kunnolla, onko se nyt se vai ei... Ja sekin vähä, mitä tästä etäältä pystyy haistamaan, on sekoittunut joihinkin ihan vieraisiin hajuihin.


Täältäkin löytyy aina kaikenlaista uutta ja mielenkiintoista!



Lähde: Telkänranta Helena, Millaista on olla eläin?, 2015, SKS