Ruokavalio koiran sokeritaudin ja haiman hoitoon

Sokeritautia sairastavan koiran on syötävä pieniä aterioita useamman kerran päivässä, jolloin insuliinin tarve tasaantuu. Sokeripitoisia ruokia ei tule koiralle syöttää lainkaan, ei myöskään rasvaa, jotta haiman rasitus minimoitaisiin. Vähärasvainen ja hyvin sulava ruokavalio sopii sokeritautia tai haimatulehdusta potevalle koiralle.

Puolet ruokavaliosta sisältää hiilihydraattipitoista ruokaa: kauraa, ohraa, spelttivehnää, hirssiä tai hiottua tummaa riisiä helposti sulavassa muodossa kuten puuroina. Liian kuitupitoinen ruoka heikentää haimaentsyymin toimintaa. Kaura on hyvä vakiinnuttaa ruokavalioon, koska se vaikuttaa haimaa vahvistavasti.

1/4 ruuasta on keitettyjä, soseutettuja tai raastettuja vihanneksia, esimerkiksi porkkanaa, kurkkua, parsakaalia, alfan ituja, kesäkurpitsaa. Mustikat, mustikanlehtitee, mustikkamehu sekä valkosipuli tasoittavat verensokeria.

1/4 aterian osuudesta muodostuu valkuaisista. Biologisesti arvokasta proteiinipitoista ruokaa on höyrytetty kala ja liha, sekä raaka munankeltuainen tai keitetty muna. Suositeltu valkuaislähde diabeetikolle ovat myös hyvin keitetyt vihreät pavut, joiden palot sisältävät insuliinin kaltaisia hormonaalisia aineita. Asidofilus-hapanmaitotuotteet sekä vihannekset ovat emäksiä muodostavia ja tasapainottavat diabeetikon aineenvaihduntahäiriöistä aiheutuvaa elimistön happamuutta.

Diabeteskoiran kaurakeite: Kourallinen kauranjyviä kiehutetaan noin tunnin ajan miedolla lämmöllä. Jyvät siivilöidään ja keite lisätään koiran vesikuppiin.

Suojaravinteet

Pelkästään korkeat E-vitamiinipitoisuudet ovat pudottaneet eläinten insuliinin tarvetta 10-20 prosenttiin. Kun koiran ruokavalio lisäksi muutetaan, ja siihen lisätään päivittäisannos E-vitamiinia sekä haimaentsyymiä (esim. homeopaattisena), koira voi vähitellen päästä eroon insuliinin käytöstä. Diabetespotilaan on hyvä saada E-vitamiinin lisäksi myös beetakaroteenia ja B-ryhmän vitamiineja, joista erityisen tärkeitä ovat pyridoksiini (B6), joka vaikuttaa insuliinin tarvetta vähentävästi, ja riboflaviini (B2), josta diabeteksen yhteydessä on usein puutetta. Puute voi ilmetä mm. silmän sidekalvon tulehduksena. Myös C-vitamiini, bioflavonoidit, kromi, mangaani ja sinkki ovat tärkeitä. Kromi parantaa insuliinihormonin sisäänpääsyä soluihin ja tehostaa sekä sokeri- että rasva-aineenvaihduntaa. Oluthiiva on hyvä kromin ja B-vitamiinien lähde. Sinkki, C- ja A-vitamiini toimivat synergisesti keskenään. Haimassa on mangaanivarasto, joka diabeteksen yhteydessä on vaillinainen.

Life-Extension-Dog-Mix-100-g on monipuolinen ravintolisävalmiste koirille luotettavalta valmistajalta.

Ravinnonlisät

Diasan mustikka-mailas-papu -uute helpottaa ruuansulatusta ja tukee diabeteskoiran dieettiä.
Rannikkomännyn kuoriuute -valmisteet sisältävät bioflavonoideja, joilla on todettu olevan suotuisa vaikutus diabetekseen. Sopiva valmiste löytyy tästä.
Molkosan-maitoheravalmiste on hyvä sekoittaa koiran juomaveteen. Verensokeri laskee yleensä jo muutaman viikon kuluttua ja haiman toiminta elpyy. A-Vogel-Molkosan-Original-500-ml löytyy tästä.

Eläinlääkärin on tarkkailtava koiran insuliinitasoa säännöllisesti. Insuliinipistoksia voidaan vähentää vain eläinlääkärin luvalla. Hyviä tuloksia saadaan usein aikaan homeopatian ja koululääketieteen yhteistyöllä.


Lähde: Kivimäki Ulla, Koiran luonnonmukainen hoito, 1994, WSOY

Nose Work koiraharrastuslaji

Nose Work on kehitetty USA:ssa vuonna 2008 ja on levinnyt sieltä maailmalle. Ruotsissa sitä on opetettu nelisen vuotta, pari vuotta sitten aloitettiin kurssitus Norjassa, Tanskassakin laji jo heräilee. Suomessa laji on saanut hyvän vastaanoton ja kursseja pidetään ympäri Suomen. Yhdistyskin on jo perustettu, Nose Work Finland ry, joka edistää lajin tunnettuutta, järjestää myöhemmin kokeita ja hajutestejä yhteistyössä lajia kouluttavien kanssa.

Nose Work on laji, jossa koira etsii neljästä eri ympäristöstä opetettua hajua. Nämä osiot ovat laatikkoetsintä, ulkotilaetsintä ja ajoneuvoetsintä. Näistä 2 osiota ovat siis mitä parasta aktivointia kotona tehtäväksi ja sopivat loistavasti myös talvikuukausien harrasteeksi. Ulkotila- ja ajoneuvoetsintä tuovat lisähaasteita ja ovat kokeisiin tähtääville myös välttämättömät harjoitella.

USA:ssa käytetään eri hajuja kuin Skandinaviassa. Meillä käytetään samoja kuin Ruotsissa. Ne ovat eukalyptus, laakerinlehti ja laventeli. Ruotsissa ollaan päädytty käyttämään hydrolaatteja eli tisleitä, jotka ovat vesipohjaisia ja siksi koirille turvallisia. Kokeissa hajua käytetään yksi tippa ja se imeytetään aina johonkin materiaan, kuten pumpulipuikkoon tai huonekalutassuun.

Nose Work sopii kaikenlaisille koirille. Tämä on todellinen joka koiran laji, koska ainut mitä tarvitaan on hajuaisti. Laji perustuu täysin hajuaistin käyttöön ja koiraeläimen luontaiseen metsästyskäyttäytymiseen. Vaikka koira ei olisi kovin saalisviettinen, on metsästyskäytös pinnan alla ja se saadaan oikeilla harjoitteilla sieltä herätettyä. Nose Workin avulla koiralle saadaan todella mieluista tekemistä, jota varten ei tarvita kalliita välineitä. Hajuaistin intensiivinen käyttö rauhoittaa ja rentouttaa koiraa. Arkojen koirien itsetunto voi nousta voimakasta mielihyvää tuottavasta tekemisestä. Samoista syistä toivotaan, että laji löytää mahdollisimman monet. Monet turhautuneet sohvaperunat ja kotikoiratkin saavat iloista tekemistä omistajien kanssa edes kotioloissa. Laji sopii myös erittäin hyvin koirille, jotka eivät esimerkiksi nivelongelmien vuoksi voi harrastaa hyppimistä ja pyrähdyksiä vaativia lajeja.

Nose Workissa järjestetään kokeita, joissa on 3 luokkaa. Nose Work 1 -luokassa hajuja on jokaisessa osiossa kätketty 1 ja se on eukalyptus. 2-luokassa tulee lisäksi laakerinlehti ja hajuja voi olla kätkettynä 1-2 joka osiossa, tuomari kertoo kuinka monta hajua on löydettävissä. 2-luokassa tulee lisäksi vaatimustasoa etsimisalueen koon mukaan, huoneita tulee 1 lisää, laatikoita voi olla eri muotoisia, ajoneuvojakin tulee lisää 1. Myös häiriöhajuja voi olla, kuten kätkettyä ruokaa tai leluja. 3-luokassa tulee vielä yksi haju, laventeli ja piiloja voi olla 1-3. Tuomari ei kerro montako hajua on kätketty. Huoneita tulee edelleen lisää, mukana voi olla myös tyhjä huone, ajoneuvoja tulee myös lisää ja niitä voi olla maksimissaan 5.

Etsinnästä saa pisteitä ja tärkeintä on, että hajut löytyvät. Virhepisteitä voi saada esimerkiksi, jos koira raapii laatikoita, virtsaa koealueelle tai jos omistaja rankaisee koiraa. Kokeissa saa palkita, ohjata ja kehua koiraa eikä ole rajoituksia miten koira voi ilmaista löytäneensä hajun. Myöskään annetuilla etsintään lähetysvihjeillä ei ole rajoituksia. Kokeessa on aikaraja, jonka sisällä haju pitäisi löytyä jokaisessa osiossa. Aikaraja voi olla 3-5 minuuttia, riippuen etsittävän alueen koosta. Luokkanousuun vaaditaan yhdessä kokeessa saavutetut täydet pisteet (kaikki hajut on löydetty) sekä maksimissaan 3 virhepistettä.

Lajin henkeen kuuluu olla kaikkien koirien laji, siksi yhdistys on laatinut säännöt myös lääkityksen alaisia sekä hyvin reaktiivisia koiria silmällä pitäen. Lääkityksen alaisille koirille on mahdollista osallistua kokeeseen, mutta niille on asetettu rajaksi suorittaa vain 1 koe-osio kerrallaan. Neljän osion koe on pitkä ja raskas koitos ja siksi osallistumisoikeus on rajattu. Reaktiivisille ja häiriöherkille koirille on mahdollista pyytää keltaisen koiran status. Keltainen nauha remmissä ja omistajan käsivarressa kertoo muille, että koirakko tarvitsee tilaa muihin koiriin. Yhdistys tulee seuraamaan miten säännöt sopivat suomalaiseen koira-yhteiskuntaan ja tarvitaanko sääntömuutoksia myöhemmin.


Astaksantiini ei tästä paremmaksi muutu!



Lähde: Kottonen Erkku, Nose Work - kaikkien koirien laji, Sennen koira 3/2015, s. 52-53

Eläinlääkinnän historiakatsaus

Esihistoriallisena aikana ripustettiin koiran kaulaan taikaesineitä, jotka uskon mukaan pitivät pahat henget loitolla. Näin koiraa suojeltiin taudeilta ja sairauksilta aivan samalla tavalla kuin ihmistäkin. Kuuluisissa Hammurabin laeissa v. 1700 eKr oli Babyloniassa määräyksiä, jotka koskivat eläinten hoitoa. Eläimen omistajan oli korvattava onnistunut sairaanhoito, sen sijaan epäonnistuneesta sai hoidon antajaa rangaista. Koiria suojeltiin ja hoidettiin erikoisen hyvin muinaisessa Syyriassa ja Egyptissä, sillä ihmisen vaeltava sielu saattoi uskon mukaan asettua eläimeen, ja kulkukoiraakin oli sen vuoksi käsiteltävä hyvin.

Muinaisessa Kreikassa lääketaidon harjoittajat hoitivat sekä ihmisiä että eläimiä, kunnes neljännellä vuosisadalla eKr Platon esitti, että on rikos hoitaa eläintä, sillä lääketaito on pyhää. Sama mielipide esiintyi Hippokrateen, lääketaidon isän, kuuluisissa kirjoituksissa Corpus Hippocraticum.

Rooman valtakunnassa lääkinnän kehitys taantui kristinuskon vaikutuksesta, ja alan kirjallisuus yritettiin hävittää uskonnon vastaisena. Kuolematon sielu oli kirkon oppien mukaan vain ihmisellä. Kun eläimillä ei ollut sielua, niitä ei saanut hoitaa eikä ollut väliä, vaikka niiden käsittely olisi ollut julmaakin. Taantumuksen aika kesti useita vuosisatoja, ja antiikin tiedot ja taidot säilyivät vain Välimeren maiden yliopistojen kätköissä ja kammioissa.

Tarttuvien kotieläintautien leviäminen ja niiden aiheuttamat valtavat menetykset 15.-16. vuosisadalla herättivät jälleen kiinnostuksen eläinten lääkintään ja tautien torjuntaan. Kirkko otti nopeasti ohjakset käsiinsä, ja monet eläimet saivat silloin omat suojeluspyhimyksensä. Lyoniin perustettiin ensimmäinen eläinlääketieteellinen korkeakoulu 1762. Eri puolilla Keski-Eurooppaa oli toiminnassa vuoteen 1800 mennessä kaikkiaan 25 eläinlääketieteellistä korkeakoulua. Ruotsin eläinlääkärikorkeakoulu perustettiin Tukholmaan 1821, joskin maan ensimmäinen eläinlääkinnällinen keskus oli jo vuonna 1769 aloittanut toimintansa Skarassa.

Suomessa järjestelmällinen eläinlääkintähuolto alkoi v. 1843, jolloin läänineläinlääkärilaitos aloitti toimintansa. Eläinlääketieteellinen korkeakoulu perustettiin vasta vuonna 1945 Helsinkiin. Korkeakoulun pieneläinklinikka, jossa hoidetaan myös koiria, aloitti toimintansa v. 1965. Kotimaisen opetuksen turvin voitiin koirien sairauksien tutkimus ja hoito vähitellen järjestää ajan ja kenneltyön vaatimuksia vastaavaksi.

Maassamme vallitsi 1970-luvulle saakka eläinlääkäripula, ja kun maan koirakantakaan ei ollut kovin suuri, ei ollut todellista pienten eläinten hoitoon erikoistuneiden eläinlääkärien tarvetta. Elintason noustua ja kenneltoiminnan saavutettua nykyiset mittasuhteet arvioitiin, että vähitellen erikoistumista tällekin alalle tulisi tapahtumaan. Eräänä viitteenä voitiin pitää pieneläinpraktiikkaa harjoittavien eläinlääkärien erikoisyhdistyksen perustamista v. 1965. Yhdistyksen  pyrkimyksenä oli edistää erikoistumiskehittymistä mm. koiran sairaalahoidon alalla. 1970-luvulla meilläkin, kuten muualla Skandinaviassa, oli pieneläinklinikoita, joissa eläinlääkärit hoitivat yksinomaan lemmikkieläimiä. Tähän saakka olivat koirista huolehtineet erilaisissa viroissa toimivat eläinlääkärit, jotka työaikansa jälkeen ja vapaa-aikanaan pitivät polikliinista vastaanottoa. Vaikka vastaanotot olivatkin varsin hyvin varustettuja, ja niiden aikana voitiin tehdä vaativiakin leikkauksia, oli sairaalapaikkojen puute varsin ilmeinen. Eläinlääketieteellisen korkeakoulun ja opaskoirakoulun sairaalan paikat eivät pystyneet tyydyttämään hoitopaikkojen tarvetta. Lisäksi ne sijaitsivat Helsingissä ja näin maan muut osat jäivät sairaalahoidon ulkopuolelle.

Koiran sairaanhoito on eläinlääkinnän yleisen kehityksen ja alalla tapahtuneen erikoistumisen ansiosta saavuttanut nykyisin varsin korkean tason. Koirien lukumäärän ja sairaanhoitopalvelusten kysynnän voimakkaasti lisäännyttyä on varsinkin vauraissa "kennelmaissa" perustettu hyvin varustettuja pieneläinklinikoita, joissa koirat voivat saada täydellistä sairaalahoitoa.

Lääketieteen viimeaikainen nopea kehitys on heijastunut myös koiramaailmaan. Koirien terveyteen ja hyvinvointiin on kiinnitetty 2000-luvulla yhä enemmän huomiota ja monia tutkimuksia on valmistunut. Suomi on 190 muun valtion kanssa allekirjoittanut esimerkiksi kansainvälisen biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen. Sopimuksen tavoitteet ovat biologisen monimuotoisuuden suojelu, sen osien kestävä käyttö ja perintöaineksen käytöstä saadun hyödyn oikeudenmukainen ja tasapainoinen jako.

Sopimusta toteutetaan Suomessa mm. kansallisella eläingeenivaraohjelmalla. Ohjelman päätavoitteena on kannustaa kotimaisten eläinsuojeluohjelmien hyvän kansainvälisen kilpailuaseman ylläpitämistä, alkuperäisrotujen geenivarojen säilyttämistä ja alan tutkimusta. Ohjelman koordinaatiosta vastaa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT.

Kun ohjelmaa vuonna 2004 laadittiin, se rajattiin koskemaan myös kansallisia koirarotuja. Ohjelman mukaan suomalaisten koirarotujen populaatiorakenne ja sukusiitosasteet tulisi selvittää, ja tämän selvitystyön pohjalta suositeltiin toimenpiteitä rotujen geneettisen vaihtelun ylläpitämiseksi ja sukulaistumisen hillitsemiseksi. Ohjelman toteuttamisessa eri eläinlajien jalostusjärjestöt huolehtivat kestävän käytön periaatteiden täyttymisestä. Kennelliitto toimiikin aktiivisesti, jotta koirat sisällytettäisiin ohjelmaan ja niille saataisiin käyttöön esimerkiksi geeni- ja alkiopankit.

Viime vuosina koirien dna-testit ovat yleistyneet ja tulleet myös tavallisen koiranomistajan käyttöön. Pra- ja DM-testi sekä HS-riskivarianttitesti ovat jo tuttuja sennenkoirien omistajille. MyDogDNA-testi lienee viimeisin testi, jonka avulla kartoitetaan koiran DNA-perimää, yli 100 koirilla tunnettua perinnöllistä sairautta ja ulkomuodon periytymiseen liittyviä ominaisuuksia, tuoden lisäksi tietoa niin yksittäisen koiran kuin rodunkin sisäsiittoisuudesta. MyDogDna-testin avulla voidaan seurata ja parantaa monimuotoisuutta, sen avulla voidaan nähdä ja tuoda yhteen eriperimäisiä koiria ja siten ehkäistä resessiivisten tautien ilmenemistä säilyttäen samalla rodun ulkoasulle ja käyttötarkoitukselle arvokkaat geenimuodot, jolloin sillä on suuri arvo myös kasvattajille.

Yksi tunnetuimmista koirien geenitutkijoista tänä päivänä on Hannes Lohi. Hän on eläinlääketieteellisen molekyyligenetiikan professori ja johtaa Folkhälsan-instituutin ja Helsingin yliopiston yhteistä koirien geenitutkimusryhmää. Tutkimusryhmän työ on johtanut useiden koirien tautigeenien paikantamiseen ja sopivien geenitestien kehittämiseen. Hannes Lohi on myös tuonut suuren yleisön tietoisuuteen koiratutkimuksen hyödyt ihmisten sairauksien tutkimisessa.

Joko teidän perheessä käytetään omegakolmea vauvasta koiraan?



Lähde: Heiman Johanna, Eläinlääkinnän historiaa, Sennen koira 3/2015, s. 46-47

Röyhtäilevätkö kissat?

Eläinaiheisia kysymyksiä ja vastauksia, vastaajana eläinlääkäri Maarit Koli Jokioisilta

Kollikissallani on hassu taipumus. Juotuaan kissa istuu hetken paikoillaan ja päästää ilmoille komean, röyhtäykseltä kuulostavan äänen. Veden lämpötilalla tai juomisen nopeudella ei ole merkitystä, pelkän syömisen jälkeen tätä ei tapahdu. Röyhtäilevätkö kissat? Mistä tämä voi johtua?

Kissat eivät normaalisti röyhtäile. Röyhtäileminen johtuu siitä, että kissa on niellyt ilmaa juodessaan. Jos kissa on muuten terve, en olisi kauhean huolissani. Röyhtäilyyn saattaa kuitenkin liittyä myös mahahappojen tulo ruokatorven puolelle, joka saattaa aiheuttaa pitkään jatkuessaan ruokatorven tulehtumista. Röyhtäilyä voi yrittää ehkäistä laittamalla juoma sekä mahdollisesti myös ruokakupit ylemmäs, jolloin ilman nieleminen hankaloituu.

Kissan saaminen kuljetuslaatikkoon on koettelemus niin kissalle kuin kotiväelle. Herkuin houkuttelu tai ns. pyyhekäärö eivät ole auttaneet, mikä avuksi?

Kuljetuskoppa olisi hyvä olla koko ajan avoinna kissan ulottuvilla, jolloin paikka olisi kissalle tuttu. Lisäksi jos koppaan laitossa on ongelmia, olisi kuljetuskoppaan syytä suihkuttaa kissojen mielihyvähormonia stressin vähentämiseksi ennen kuljetusta. Jos kissaa ei saa etuperin laatikkoon, hyvä konsti on laittaa koppa pystyasentoon lattialle ja tipauttaa kissa koppaan peppu edellä. Kissa harvoin ehtii tajuta minne oli matka, kun se on jo lootassa.

Kissani korvat erittävät vaikkua. Korvat putsattiin viimeksi eläinlääkärikäynnin yhteydessä alkuvuodesta, eikä esim. korvapunkkeja löytynyt. Toisinaan korvat ovat siistimmät, liekö kissani laiska pesijä? Mikä voi olla syynä voimakkaaseen eritykseen? Voinko putsata korvia itse?

Kissoilla vaikkua erittävät korvat ovat harvinaisia, mutta niitäkin löytyy. Vaikkukorva on likaisena alttiimpi tulehtumaan, joten kissan korvat pitäisi puhdistaa säännöllisesti, jos ne erittävät vaikkua. Puhdistukseen tulee käyttää joko pelkästään kissojen korviin tarkoitettua puhdistusainetta tai ainakin sellaista ainetta, jossa ilmoitetaan, että se sopii sekä koirille että kissoille. Kissa ei itse kykene vaikkukorvia puhdistamaan. Epänormaalin vaikun erityksen taustalla saattaa olla esim. lievää allergiataipumusta, mutta itse ongelman kanssa pitää vaan oppia elämään, jos kissa vaikuttaa muuten terveeltä. Puhdistettaessa korvaan kaadetaan puhdistusainetta ja sen jälkeen korvaa hierotaan tyvestä ja hieronnan jälkeen pyyhitään korva esim. pumpulilla kuivaksi. Jos likaa tulee paljon, käsittely uusitaan.

Miksi jättikani on niin lyhytikäinen?

Jättikanin lyhytikäisyys johtuu todennäköisesti elinvoiman heikentymisestä, kun jalostetaan ääripään kokoa. Samalla tavalla suuret koirarodut ovat paljon lyhytikäisempiä kuin muut koirat.

Miksi kaikki kissat eivät oksenna ns. karvapalloja? Onko sillä merkitystä, onko kyseessä sisä- tai ulkokissa? Milloin kissan oksentelu vaatii eläinlääkärikäynnin?

Karvapalloja tulee niiden kissojen mahaan, joilla on kova karvanlähtö tai muuten vaan pitkä turkki. Normaalilla lyhytkarvaisella kotikissalla ei juuri karvapalloja tule. Ulkokissan turkki on usein parempilaatuista kuin sisäkissan ja se lähtee lähinnä vain keväällä ja syksyllä karvanvaihtoaikaan. Sisäkissalla karvaa lähtee usein ympäri vuoden, joten niille karvapalloja muodostuu herkemmin. Oma pitkäkarvainen kotikissamme oksentaa karvapalloja 1-3 kertaa kuukaudessa. Eläinlääkärikäyntiä tarvitaan, kun oksentelua on päivittäin tai useita kertoja päivässä tai kissan vointi ei ole normaali yhdenkin oksennuksen jälkeen. Karvapallon oksentajat jatkavat elämäänsä ja syömisiään täysin normaalisti oksentamisen jälkeen eli ne eivät ole siitä moksiskaan.

Olen löytänyt ulkoilevalta kissaltani punkkeja vain yhdestä paikasta eli niskasta ja sieltä toistuvasti. Nyppivätkö kissat punkit pois itse turkkiaan puhdistaessaan?

En usko, että nyppivät, koska punkkeja löytyy myös kissoilta eri puolilta kroppaa. Sekä kissoilla että koirilla punkit löytyvät tyypillisesti pään ja niskan alueelta, koska päätään ne työntävät ruohikossa ja puskissa kulkiessaan ensimmäisenä ja saavat sieltä punkit mukaansa.

Sisäkissa nyhtää itsestään karvoja ja nuolee länttejä, jotka ovat vereslihalla. Kärsivältä ei näytä, mutta mikähän lie?

Tämä käyttäytyy aivan kuin oma kissamme, jolla puhkesi vaikea ruoka-aineallergia vuodenikäisenä. Terve kissa ei koskaan nyhdä itsestään karvoja ja nuole itseään vereslihalle. Suosittelen viemään kissan eläinlääkärille tutkittavaksi. Jos oireet ovat noin voimakkaat, ei pelkkä ruokavalion muutos auta enää kissaa. Allergiaoireiden taustalla saattaa olla myös hengitystieallergiaa, joten diagnoosin saaminen ja lopullinen paraneminen ei käy kädenkäänteessä. Omaa kissaani hoidin 1,5 vuotta ennen kuin ihon kutina saatiin kokonaan hallintaan.


Joko sinä olet ihastunut luontaiskosmetiikkaan????



Lähde: Rauhala Noora, Miksi kissani röyhtäilee? Mikä on pitkäikäisin kotieläin? Seutu-sanomat nro 34 30.9.2015, s. 8-9