Koiranäyttelyn järjestämisen lupaviidakkoa

Kansainväliset koiranäyttelyt ja erikoisnäyttelyt ovat yleensä sen kokoisia tapahtumia, että tapahtumasta pitää tehdä tarvittavat ilmoitukset eri viranomaisille. Kun näyttelypaikka on selvä ja siitä on tehty vuokrasopimus, kannattaa ottaa heti selvää mitkä kyseisen kunnan ja alueen viranomaisten vaatimukset tapahtuman järjestäjälle ovat. Helsingin kaupungilta löytyy kotisivuilta selkeät ohjeet ja muistilista tapahtuman järjestäjälle ja näin varmasti alkaa olla varsinkin isommissa kaupungeissa.

Sveitsinpaimenkoirien erikoisnäyttelyn kokoisesta tapahtumasta pitää tehdä ainakin poliisille ilmoitus yleisötilaisuudesta ja pelastuslaitokselle pelastussuunnitelma, mutta tämän lisäksi on joissain paikoissa tarvinnut kaupungin ympäristöviranomaisille täyttää kaavake, johon on sisältynyt mm. elintarvikeluvat ja jätteiden käsittelystä selvitykset.

Kannattaa tehdä aikajana kaikista tarvittavista luvista ja ilmoituksista. Jonkin luvan voi tarvita toista varten. Poliisille tehtävä ilmoitus yleisötilaisuudesta kannattaa tehdä viimeisenä, koska sen mukana pitää olla hyväksytty pelastussuunnitelma, joka pitää olla jätetty 2 viikkoa ennen tapahtumaa alueen pelastuslaitokselle. Myös muita liitteitä esim. näyttelypaikan vuokrasopimus, tapahtuman järjestäjän vastuuvakuutuksesta todistus, elintarvikemyyntiluvasta kopio yms. pitää liittää ilmoitus yleisötilaisuudesta -lomakkeen mukaan. Vastuuhenkilöiden tiedot pitää myös löytyä sitä täytettäessä. Ilmoitus yleisötilaisuudesta -lomakkeen voi täyttää Poliisin kotisivuilla viimeistään 5 vuorokautta ennen tapahtumaa, mutta on huomioitava, että tämä käytännössä tarkoittaa viittä arkipäivää ennen ja sen jälkeen nettiversiota ei kykene täyttämään! Kaikki lomaketta varten tarvittavat tiedot pitää olla siis valmiina hyvissä ajoin ennen sitä.

Pelastussuunnitelma on lyhykäisyydessään varautumista vaaratilanteisiin. Siinä etukäteen mietitään mitä saattaa tapahtua ja miten sitten toimitaan. Yleisötapahtumien pelastussuunnitelmaan on valmis mallipohja, joka on helppo täyttää juuri kyseisen tapahtuman osalta. Ulkotilassa päiväaikaan järjestettävään tapahtumaan, jossa ei ole alkoholitarjoilua, ei vaadita paljon järjestyksenvalvojia, mutta sääkin voi aiheuttaa päänvaivaa. Kastelusysteemillä varustettu jalkapallokenttä ja luvattu ukonilma aiheutti jännitystä ennen vuoden 2014 Sveitsinpeimenkoirien erikoisnäyttelyä, kenttä kun olisi pitänyt tyhjentää, jos ukkonen olisi tullut lähelle.

Pelastussuunnitelmassa tulee olla mainittuna EA vastaava koulutus- ja yhteystietoineen ja erikoisnäyttelyssä paikalla on myös eläinlääkäri vastaamassa tarvittaessa koirien ensiavusta. Pelastussuunnitelmaan kirjataan myös näyttelypaikkaa lähinnä oleva päivystyspoliklinikka ja muut tarvittavat yhteystiedot. Pelastussuunnitelmaan olisi hyvä kaikkien talkoolaistenkin tutustua etukäteen. Eri osa-alueiden vastaavien puhelinnumerot olisi hyvä olla lisäksi erillisenä listana itse näyttelypäivänä talkooväellä.

Näyttelypaikasta pitää olla aluekartta, johon on merkitty myös tilapäiset rakenteet, EA-piste, sammuttimet ja pelastustiet. Aluetta täytettäessä tulee muistaa tuo suunnitelma ja etenkin säilyttää pelastustiet avoimina. Tässä voi olla jokainen mukana. Kesänäyttelyissä kehän reunat täyttyvät teltoista ja tekevät liikkumisen kehän ulkopuolella hankalaksi. Jokainen voi itsekin katsoa telttaa laittaessaan hieman ympärilleen. Ajatellaanpa tilannetta, jossa joku saa sairaskohtauksen telttameren keskellä ja ensiapuhenkilöt ryntäävät paikalle teltannaruihin kompastellen. Järjestäjän toiveena on, että annettuja ohjeita noudatetaan. Suunnitellessa pyritään siihen, että kaikilla olisi turvallista, mutta myös mahdollisuus nauttia näyttelystä.

Näyttelypaikkaa hakiessa kannattaa jo pyrkiä siihen, että alue on riittävän suuri ja sisältää myös riittävän määrän parkkipaikkoja. Jos kuitenkin alueella pitää tehdä poikkeavia liikennejärjestelyitä, niistä on hyvä myös olla ajoissa yhteydessä lupaviranomaisiin. Ne saattavat vaatia erillisen suunnitelman ja liikenteenohjaajien hyväksymisen. Erikoisnäyttelyissä ei ole yleensä ollut niin suuria telttarakennelmia, että niihin olisi tarvittu rakennusviranomaisen hyväksyntä. Kuulutuslaitteiden käyttö saattaa sekin vaatia erillisen ilmoituksen. Vaaralliset aineet, kuten nestekaasu pitää mainita erikseen pelastussuunnitelmassa.

Luomunaposteltavaa vaikka näyttelyreissulle mukaan löydät tästä!


Lähde: Jaanu Ilona, Veijalainen Crista, Kohti vuoden 2015 juhlaerikoisnäyttelyä, Osa 5, Sennen koira 3/2015, s. 67

Koiranpennun sosiaalistaminen

Koiranpentu käy läpi erilaisia kehitysjaksoja ennen kuin se aikuistuu - sosiaalistumiskausi on yksi tärkeimmistä. Maailmamme on hullu paikka täynnä ääniä, näkyjä, hajuja, seikkailuja ja vaaroja. Tähän elämän sekamelskaan joutuvat myös koiranpennut sopeutumaan. Ensin emä opettaa pentujaan mikä on oikein, mikä väärin, mikä on turvallista ja normaalia, sitten kasvattaja ja lopulta pennun oma perhe saa oikeuden ja velvollisuuden kasvattaa pennusta yhteiskuntakelpoisen ja opettaa pennulle mikä on turvallista, mikä ei, mikä on toivottua käyttäytymistä ja mikä ei-toivottua. Tämä vaatii paljon sitoutumista, aikaa, rakkautta, kärsivällisyyttä ja määrätietoisuutta.

Parasta mitä voit tehdä pennun henkisen kehityksen kannalta on auttaa sitä kehittämään oppimiskykyään ja ajattelukykyään. Parasta aikaa tähän on sosiaalistumiskausi, joka sijoittuu 3-12 viikon välille. Koiralla on sosiaalistumisen herkkyyskauden aikana luonnollinen halu tutkia ympäristöään ja tutustua siellä esiintyviin uusiin asioihin. Tänä aikana pentu oppii mitkä asiat, paikat, ihmiset ja eläimet ovat turvallisia, iloisia, ystävällisiä, normaaleja ja hauskoja. Tämä tarkoittaa, että kaikki erilaiset äänet, alustat, hajut, esineet, ihmiset, eläimet, tilanteet ja haasteet mitä pentu kohtaa voivat olla mahdollisia uhkia jos pentu ei kohtaa niitä ennen 12 viikon ikää.

On erittäin tärkeää sosiaalistaa pentua päivittäin tänä aikana tasaisesti. Pennulle tulee tarjota paljon positiivisia kokemuksia. Sosiaalistamisen tulee olla vapaata pakotteista ja pennulle vapaaehtoista. On myös erittäin tärkeää, että sosiaalistaminen toteutetaan yksin ILMAN perheen muita koiria. Yhden päivän aikana pentu kykenee ottamaan vastaan uusia asioita vain tietyn määrän ja liiallinen uusien asioiden kohtaaminen saattaa aiheuttaa pennulle stressiä. Lepoa ei siis pidä unohtaa - pentu tarvitsee paljon unta ja nukkuukin vielä suuren osa vuorokaudesta.

Sosiaalistaminen vie omistajalta käytännössä hyvin paljon aikaa, kun se tehdään huolella. Sinulla on mahdollisuus auttaa pentua kasvamaan yksilöksi, joka kohtaa vastaan tulevat haasteet optimistisesti, luottaa ihmisiin ja osaa kommunikoida hyvin muiden koirien kanssa. Mieti joka päivälle uusia tehtäviä, haasteita, paikkoja, erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä ja eläimiä. Kenen luona tänään vieraillaan? Mihin uuteen paikkaan tänään mennään käymään? Mitä uusia alustoja tänään kokeillaan? Muista kuitenkin kohtuus ja lepo.

Käy pennun kanssa metsäretkillä, pelloilla, kaupungin vilinässä, virastoissa, vanhainkodissa, puistoissa, työpaikalla. Ota pentu mukaan kaikkialle mihin vaan koiran voi ottaa mukaan. Huolehdi, että pentu tapaa paljon eri-ikäisiä ihmisiä - pieniä lapsia, vanhempia lapsia, teinejä, aikuisia, vanhuksia. Paljon erinäköisiä tyttöjä, poikia, miehiä ja naisia. Tutustuta pentu erilaisiin ääniin, vie pentu rautatieasemalle, lentokentälle, bussiasemalle, kaupungin vilinään. Tutustuta pentu myös muihin eläinlajeihin - kissoihin, hevosiin, lampaisiin, kanoihin, kaneihin... Ainoat paikat, joihin pientä pentua ei tule viedä on koirapuistot ja alueet, missä vieraita koiria liikkuu paljon. On hyvä tutustuttaa pentua vieraisiin koiriin, mutta tee se hallitusti ja vain sellaisten koirien kanssa, joiden tiedät osaavan koirankieltä ja olevan ystävällisiä pennuille.

12 viikon tienoilla sosiaalistamiskausi alkaa päättyä. Uusien asioiden esittely saattaisi olla aiempaa hankalampaa, mutta onneksi monipuoliset sosiaalistumismahdollisuudet aiempina viikkoina kantavat nyt hedelmää: pentu on luultavasti yleistänyt luottamuksensa eli suhtautuu positiivisesti myös uusiin tilanteisiin.

Välillä kuulee sanottavan, ettei tervejärkinen pentu kaipaa tätä kaikkea sosiaalistamista, ei sitä tarvi kuskata mukana joka paikkaan. Vähemmälläkin varmasti selviää, ja koirasta voi kasvaa oikein mukava ja luottavainen koirakansalainen, mutta sosiaalistamisen selkeä laiminlyöminen voi tuoda esiin hyvin vakavia käytösongelmia myöhemmin. Valitettavasti edelleen tulee vastaan tapauksia, joissa sosiaalistaminen näinä tärkeinä viikkoina on jätetty hyvin vähiin ja koira on elänyt ensimmäiset viikot uudessa kodissa lähinnä omalla pihamaalla, yhtenä perusteena "kun tällä ei ole vielä rokotuksia". Ei, koiraa ei tarvitse pitää pumpulissa, ellei sitten nimenomaan halua koiraa, jolla ilmenee käytösongelmia.

Luovutusiästä lähtien uudella omistajalla on 4-5 viikkoa aikaa jatkaa jo kasvattajalla alkanutta tehokasta sosiaalistamista. Jokainen pentu reagoi asioihin yksilöllisesti, eikä omaa pentua kannata verrata muihin pentuihin tai aiempiin koiriin.

Sosiaalistamisharjoituksia koiranpennulle:

- Juna- / linja-autoasemalla vierailu
- Metsässä kävely
- Kaupungilla kävely
- Julkisissa liikennevälineissä matkustaminen
- Liukuovista kulkeminen
- Laminaattilattialla kulkeminen
- Laattalattialla kulkeminen
- Ritiläalustalla kulkeminen
- Muovipressun päällä kulkeminen
- Portaiden kulkeminen hallitusti ylös ja alas
- Ritiläportaiden hallitusti käveleminen
- Hissillä ajaminen esim. rautatieasemalla
- Tutustuminen lapsiin / rattaisiin / vaunuihin
- Tutustuminen vieraisiin aikuisiin
- Polkupyöräilijöiden / rullaluistelijoiden ohittaminen
- Vieraiden isojen koirien tapaaminen
- Vieraiden pienten koirien tapaaminen
- Vieraiden erilaisten koirien tapaaminen
- Hallittua pentupainia
- Erilaisten kotieläinten tapaaminen: lehmät, hevoset, kanat, kanit, kissat
- Leikkipuiston vierellä käynti
- Erilaisten äänien kuuleminen kotona: imuri, remontti, lasten äänet, tehosekoitin
- Autopesulassa käynti
- Koiran imurointi
- Koiran pesu
- Koiran kuivaus pyyhkeellä
- Koiran kuivaus föönillä
- Uiminen
- Harjaaminen
- Kynsien leikkuu
- Tassujen pesu
- Korvien tutkiminen ja puhdistaminen
- Hampaiden katsominen
- Leikkiminen pennun kanssa
- Treenikentällä käynti

Muista aina toimia koiran mukaan, jos koira vaatii aikaa, anna sille aikaa. Älä kuitenkaan tee asioista suurempia kuin ne ovat. Ole pennulle hyvä esimerkki ja toimi itse rohkeasti ja suojele pentua pahalta. Nuorena koetut traumat saattavat vaikuttaa koko loppuelämän.


Country Life:n kaikki ravintolisät ovat gluteenittomia! Oletko jo tutustunut näihin?

Lähde: Berninpaimenkoirien jalostustoimikunta, Kasvattajat - muistakaa korostaa sosiaalistamisen merkitystä pennunostajille!, Sennen koira 3 / 2015, s. 16-17

New Yorkin Westminsterin koiranäyttely

New Yorkissa pidettävällä The Westminster Kennel Club dog show koiranäyttelyllä on pitkät perinteet. Ensimmäinen näyttely pidettiin jo vuonna 1877. Edes maailmansota ei estänyt tämän näyttelyn järjestämistä.

Näyttelyn pitopaikkana on ollut jo vuosien ajan Madison Square Garden. Kolme vuotta sitten päätettiin siirtää rotukehät Hudson-joen rantaan Pier 92 ja 94 halleille ja vain ryhmäkilpailut pidetään iltaisin MSG:lla. Tähän koirien "Oscar-gaalaan" pääsevät vain Amerikan voitokkaimmat koirat ja osanotto on ollut rajoitettu 2500 koiraan. Nyt 2015 koiramäärä oli nostettu 2800 koiraan ja jo ensimmäisen ilmoittautumispäivän aikana koiramäärä tuli täyteen ja kaikki halukkaat eivät saaneet koiriaan mukaan. Näyttely on perinteisesti pidetty aina maanantaina ja tiistaina ja se on televisioitu vuodesta 1948 lähtien. Näyttely on yksi New Yorkin suurimpia urheilutapahtumia kävijämäärältään. Näyttelyn seurattavuutta lisäävät livestream-lähetykset joka kehästä (nettisivuilla n. 12 miljoonaa kävijää 700 eri maasta). Näyttelyn ympärillä pyörii suuri mediasirkus. Heti kun tuomarilista julkaistiin, antoivat ensimmäiset tuomarit jo tv-haastatteluja USA:ssa.

Suomalainen tuomari Satu Ylä-Mononen sai kutsun vuoden 2015 Westminsterin näyttelyyn jo vuonna 2012. Kutsun saatuaan hänen piti antaa vaitiolositoumus. Ei sanaakaan ennen kuin näyttelyn tuomarilista julkaistaisiin medialle 2014 keväällä. Näyttely on yksi maailman arvostetuimpia koiranäyttelyitä. Tuomarilista on aina ollut hyvin amerikkalainen ja näyttelyyn on valittu usein vain yksi tuomari Euroopasta.

Tuomarille päänvaivaa aiheuttaa pukeutuminen näin arvostettuun näyttelyyn tuomaroidessaan päästessään. Koko koiramaailma katsoo näyttelyä ja pukuja pitää olla viiteen eri esiintymiskertaan. Mekko sen olla pitää naistuomarilla, ainakin kehässä, helma ei saa olla liian lyhyt, materiaali sellaista, että pystyy kyykkimään, värit pitää erottua taustasta ja olla jotakin erilaista kuin handlereilla, sitten vielä hiukset, kynnet, meikki, korut, kengät. Vaatteet ovat osa onnistunutta kokonaisuutta ja tuovat tuomarille itsevarmuutta työskennellä. Tyylikäs pukeutuminen on myös osa Westminster perinnettä.

Satu Ylä-Monosen tuomaroitavaksi oli ilmoittautunut näyttelyn suurin koiramäärä, 199 kpl. Satu arvosteli sekä maanantaina että tiistaina (näyttely pidetään aina maanantaina ja tiistaina, ei koskaan viikonloppuna). Arvosteltavat rodut Satu Ylä-Monosella olivat belgianpaimenkoirat, bouvierit, entlebuchinpaimenkoirat, tanskandoggit, rottweilerit, leonbergit, isosveitsinpaimenkoirat, newfounlandinkoirat ja berninpaimenkoirat. Jokaisessa kehässä toimi kehätoimitsijoina kokeneet ulkomuototuomarit. Halukkaita kehätoimitsijoiksi oli niin paljon, että kesken kehän vaihdettiin toimitsijoita. Satu sai arvostella samassa kehässä molempina päivinä, mikä helpotti kameroiden kanssa toimimista, sillä piti tietää missä koiran piti seistä ja miten juoksuttaa, jotta kaikki saatiin oikeasta kulmasta nauhalle ja maailmalle katsottavaksi. Kehänlaidat olivat täynnä katsojia. Jos et nähnyt ihmismuurin läpi kehään, saatoit katsella kehän kulkua jokaisen kehän laidalla olevasta isosta näytöstä. Suosikkeja kannustettiin äänekkäästi.

Kirjallisia arvosteluja ei ollut, ei myöskään laatupalkintoja. Koirat tulivat kehään numerojärjestyksessä, urokset ja nartut sekaisin. Koska joka rodusta piti valita ROP ja VSP ja Select dog ja Select bitch ( vastaa Suomen PU2 ja PN2 sijoja) + jakaa tarvittava määrä Award of Meritejä (vastaa varasertiä), katsoi Satu Ylä-Mononen järkeväksi erotella urokset ja nartut erikseen. Satu arvosteli siis urokset aina ensin ja siihen perään nartut. Tämä jaottelu helpotti tuomarin työtä huomattavasti, mutta saattoi herättää ihmetystä netin ääressä kehiä seuranneille. Tuomarin kuului merkitä itse tulokset omaan tuomarikirjaansa, samoin tekivät sihteerit. Tarkkana sai olla myös poissaolleiden kanssa. Jokaisen rodun päätyttyä otettiin viralliset valokuvat. Valokuvien oton yhteydessä moni halusi kertoa koiransa aiemmista meriiteistä, oliko se mm. sen rodun voitokkain koira jne. Yhden koiran omistaja huomautti Sadulle, että hänen olisi pitänyt voittaa.

Satu Ylä-Mononen kommentoi arvostelemiaan sveitsinpaimenkoiria seuraavasti. Kaikki kolme entlebuchinpaimenkoiraa olivat samalta kasvattajalta. Koirat olivat oikein tyypikkäitä, riittävän massavia ja pitkiä rungoiltaan. Satu oli yllättynyt niiden hyvästä tasosta. Suurin ero amerikkalaisen ja FCI:n rotumääritelmän välillä oli entlebuchin silmissä. FCI haluaa pyöreät silmät ja pyöreät korvat, amerikkalainen rotumääritelmä taas haluaa mantelinmuotoiset silmät. No, kaikilla koirilla oli Satun mielestä oikeat, joskin FCI:n rotumääritelmän mukaiset, entlebuchille tyypilliset pyöreät silmät, joka mm. erottaa ne muista sveitsiläisistä sennenkoirista. Videolla koirat näyttävät kevyemmiltä mitä livenä olivat. Videokuva näyttää vääristävän koiria ja etenkin niiden liikkeitä jonkin verran.

Isosveitsinpaimenkoirissa Satu Ylä-Monosen odotukset olivat korkealla. Osa koirista oli jo liian raskaita, molossimaisia ja löysänahkaisia. Muutamalla oli myös lyhyt, pysty lantio, mikä pilasi ylälinjan. Lähes kaikilla olisi saanut olla tiiviimmät huulet ja parempi huulipigmentti. Luonteet olivat erinomaiset, hännänkiinnityksissä ei ollut sanomista eikä juuri turkeissa ja rungoissa. Voittajat olivat tasapainoisia, erinomaisesti liikkuvia, mallikkaita grosseja. Sijoittuneet koirat olivat pitkälti eurooppalaisista linjoista. ROP oli GCH Derby's Toast With Gusto, toinen mainitsemisen arvoinen koira oli select dog GCH Trout Creek's On Fire At Shadetree. Satu puhui kehän jälkeen rodun tasosta grosseja kasvattavan tuomarikollegan kanssa, joka oli huolissaan mastiffimaisista, liian raskaista, huonosti liikkuvista koirista. Satu lupasi kirjoittaa muutaman kommentin koirista heidän lehteensä.

Bernien astellessa kehään Satu Ylä-Mononen oli yleissilmäyksen luotuaan jo melko varma voittajasta ja sama fiilis säilyi loppuun asti. ROP-uros (GCH Great Lakes Danish Treasure) oli hyvän kokoinen, vahvaluinen ja -runkoinen, hyvähäntäinen ja vahvapäinen. Uroksella oli luonnollinen, kaunis uroksen turkki ja se liikkui upeasti. Silmät olivat suuret ja pyöreät, mutta sen se sai muilla avuillaan anteeksi. Select uros (GCH Greenway's Test Of Time), ROP:n poika, oli myös hyvin tyypikäs, mutta hieman matalaraajaisempi. Kolmanneksi tullut uros oli Suomessakin vieraillut, nyt 9-vuotias veteraani GCH Blumoon Tanzenite V Blackrock. Koira oli erinomaisessa kunnossa ikäisekseen. Narttujen voittaja (Avatars Oops I Did It Again With Brassing) tuli Kanadasta. Se oli vahva, erinomaisesti liikkuva koira, jolla oli myös hieman pyöreät silmät. Select-narttu (Ch Marben's Mcchouffe V Ayehli) oli myös kaunis, mutta hieman matalaraajaisempi. Sadun iloksi ROP-berni sijoittui myös ryhmässä kolmanneksi. Berneissä yli puolet esitettiin niiden omistajien toimesta! Eivät hävinneet esittämisessä piiruakaan amerikkalaisille ammattihandlereille. Bernejä ei yleensä mainosteta suurella rahalla jenkeissä kaikissa koiralehdissä niin kuin montaa muuta rotua mainostetaan. Siksikin bernin ryhmäsijoitus oli iloitsemisen arvoinen, koira ansaitsi sen ehdottomasti.

Satu Ylä-Mononen sai arvostella paljon hienoja koiria useassa rodussa. Kaikilla oli hyvät luonteet, koirat olivat erinomaisessa kunnossa ja ne esitettiin mielettömän hyvin. Ryhmäkilpailut alkoivat aina klo 19.30 ja tuomariaitiossa piti olla pukeutuneena iltapukuun. New Yorkin palomiehet lauloivat komeasti kansallislaulun ja saivat huikeat aplodit. Ryhmäkilpailut on rakennettu hyvin katsojaystävällisiksi. Kuuluttaja kertoo joka rodusta jotakin ja rotujen nimet näkyvät myös isossa kehässä koirien vierellä. Kaunis beaglenarttu Ch Tashtins Lookin For Trouble kruunattiin Best in Show -voittajaksi. Miss P -nimistä voittajaa kierrätettiin jo samana iltana ravintolassa, jossa oli näyttelyn Best in Show -party. Keskiviikkoaamuna koira ja handleri menivät haastateltaviksi useammalle tv-kanavalle, Empire State Buildingiin ja mm. Central Parkiin hevosajelulle. Koiralla pitää olla hyvä hermorakenne kestääkseen kaiken tuon jälkimyllytyksen. Miss P hoito PR-hommansa hienosti.

Näyttelyn jälkeen näyttelytoimikunta kävi kiittämässä Satu Ylä-Monosta hyvästä työstä ja Satu kiitti saamastaan ainutlaatuisesta mahdollisuudesta. Muutama päivä näyttelyn jälkeen Satu sai upean kiitoskirjeen näyttelytoimikunnalta. Tämä näyttely tulee olemaan yksi Satu Ylä-Monosen tuomariuran kohokohtia, jota hän lämmöllä muistelee vielä vanhanakin.


Myös shopping on kokemus sinänsä, kun se tehdään Amerikan malliin täällä.


Lähde: Satu Ylä-Mononen, Tuomariterveiset New Yorkista, Sennen koira 3/2015, s. 68-70

Koiran ja kissan diabetes

Diabetes on vanhenevien ja ylipainoisten lemmikkien vaiva. Diabetes on melko yleinen vaiva kissoilla ja koirilla, ja siihen voi sairastua rodusta riippumatta. Eläinten diabeteksen hoidon kulmakivet ovat ruokavalio ja lääkitys. Hyvällä hoidolla sairastuneet eläimet voivat elää normaalia elämää.

Eläinten diabetesta voi ja kannattaa hoitaa. Diabetes on etenkin kissoilla elintasosairaus eli ylipaino ja vähäinen fyysinen aktiivisuus altistavat siihen sairastumiseen. Vastaavasti elämäntaparemontin myötä kissa saattaa parantua. Kissat sairastuvat diabetekseen usein kymmenen vuoden iässä ja koirat kahdeksanvuotiaina.

Koirilla diabetesta tavataan eniten leikkaamattomilla, vanhemmilla nartuilla. Nartun sterilointi pienentää sairastumisen riskiä. Kissoilla suurimmat uhat ovat ylipaino ja liikkumattomuus, joten kissa kannattaa pitää hoikkana ja aktiivisena. Kissoista sairastuvat yleisimmin sisätiloissa elävät leikatut urokset.

Diabeteksen tyypillisimmät oireet ovat lisääntynyt juominen ja virtsaaminen. Toisinaan eläimen ruokahalu on hyvä, mutta silti se laihtuu. Laihtuminen johtuu insuliinin puutteesta aiheutuvasta aineenvaihduntahäiriöstä. Toiset eläimet ovat tavanomaista väsyneempiä. Koirilla sairaus saattaa ilmetä myös näön heikkenemisenä. Monille koirille kehittyy sairaudesta harmaakaihi.

Jos sairaus pääsee etenemään ilman hoitoa, voi seurauksena olla ketoasidoosi eli happomyrkytys, joka syntyy insuliinin puutteesta tai elimistön kyvyttömyydestä hyväksikäyttää sitä. Sen oireet voivat olla hyvin voimakkaat, kuten pahoinvointia, apaattisuutta, syömättömyyttä ja juomattomuutta. Ketoasidoosi voi olla eläimelle hengenvaarallinen tila.

Suurin osa lemmikkien omistajista tunnistaa oireet ja osaa viedä lemmikkinsä ajoissa tutkimuksiin. Ajoissa hoitoon vieminen on tärkeää, koska hoitamattomana sairaus voi johtaa lemmikin kuolemaan. Hoidon onnistuminen vaatii lemmikin omistajalta sitoutumista päivittäiseen hoitoon.

Diabetes diagnosoidaan veri- ja virtsanäytteiden perusteella. Monissa muissakin sairauksissa on saman tyyppisiä oireita, mutta tutkimusten avulla diabetes on yleensä helppo varmentaa. Verikokeissa nähdään epänormaalien verensokeriarvojen lisäksi esimerkiksi kohonneita maksa-arvoja.

Verensokerin liiallinen lasku voi aiheuttaa myös eläimillä hypoglykemian, jolloin aivot eivät saa riittävästi glukoosia. Jos lemmikillä on hypoglykemia, se on heikkona, hoipertelee, tärisee ja mahdollisesti kouristelee. Ihmisten tapaan myös eläimelle voi tässä tilassa antaa hunajaa tai rypälesokeria, joka nostaa verensokerin nopeasti. Jos eläin on tajuton, ei sitä saa yrittää syöttää tai juottaa, vaan on otettava välittömästi yhteys eläinlääkäriin.

Diabetesta voidaan hoitaa insuliinipistoksilla, ruokavaliolla ja liikunnalla. Ruokavaliosta on hyvä keskustella eläinlääkärin kanssa.

Tarvittaessa narttukoira steriloidaan ja ylipainoinen kissa laihdutetaan. Diabeteksen taustalla voi olla jokin muu sairaus, joka pyritään selvittämään, tai lääkitys, joka voidaan joutua lopettamaan. Lääkehoitona ovat insuliinipistokset. Poikkeustapauksissa kissoilla voidaan kokeilla tablettihoitoa, mutta sen teho ei ole kovin hyvä. Insuliinipistokset annetaan kotona säännöllisesti.

Insuliinihoidon tavoitteena on saada oireet loppumaan, jolloin arki palautuu lähes ennalleen. Insuliinin tarve on yksilöllinen, joten eläinlääkäri suunnittelee parhaiten sopivan hoidon ja insuliinin annostuksen. Insuliinin määrä sovitetaan ruokavalioon. Eläinlääkäri myös opastaa lemmikin omistajaa insuliinikynän käytössä. Lääkehoidon alkaessa sokeriarvoja seurataan päivittäin mieluusti verensokeria kotimittarilla mittaamalla. Joissakin tapauksissa voidaan mitata myös virtsan sokeria testiliuskoilla.

Diabeteksen ennuste on useimmilla eläinpotilailla ihan hyvä. Kissat saattavat hyvällä hoidolla parantua samaan tapaan kuin ihmiset tyypin 2 diabeteksesta. Koirilla sairaus on tavallisesti elinikäinen ja vaatii säännöllistä hoitoa. Koirien diabeteksen syynä on usein haiman vajaatoiminta, jolloin insuliinia pitää antaa loppuiän ajan. Hyvällä hoidolla koira voi elää normaalia elämää usean vuoden ajan.

Kannattaa muuten katsoa päivän parhain tarjous tästä saman tien!



Lähde: Pelto-Timperi Johanna, Lemmikin diabetesta voi hoitaa, Oma plus 3/2015, s. 10

Oikeansuuntaista toimintaa

Koiran koulutus jos mikä on haastavaa. Ihminen ja koira yhdessä, koiralla aistit ja vietit, ihmisellä ajatukset ja tunteet toimintaa ohjaamassa. Välillä tuntuu, että koiran ja ohjaajan välillä koulutuksen vastaanotto on hyvinkin ristiriitaista.

Sanotaan, että koira on ihmisen syvimpien tunteiden tulkki. Et pysty valehtelemaan koirallesi, vaikka sanoisit sille mitä. Kehosi ja tunteesi ilmiantavat sinut joka tapauksessa.  Koulutuskentälle on ihan turha lähteä rättiväsyneenä ja ärtyneenä. Se ei ole reilua koiraa kohtaan ja voit haaskata monen onnistuneen koulutuskerran työn kertaheitolla. Aina ei tarvitse tehdä enemmän. Joskus on oikeasti parempi jättää väliin ja olla vaan.

Koirapiireissä tiedetään hyvin äänen ja kehon liikkeiden vaikutuksesta koiraan. Mutta miten se tunnepuoli sitten. Sitä ei kannata aliarvioida, sillä tunnetilasi vaikuttaa koiraasi jatkuvasti halusit sitä tai et. Aivosi eivät erota mikä on totta ja mikä ei. Pystyt siis loihtimaan aivoissasi täydellisen suorituksen ja saamaan tunnetilasta kiinni. Tällaista mentaalista harjoittelua kannattaa tehdä aina kun mahdollista. Aivosi nimittäin palaavat omaksumaasi tunnetilaan mielellään uudestaan ja uudestaan. Nyt ymmärrät varmaan myös miksi joku liike saattaa aina tuntua tuottavan vaikeuksia. Ajatuksesi ja tunnetilasi palaa automaattisesti väärään totuttuun malliin.

Vaikeuksien ilmaantuessa tulisi aina ensin katsoa peiliin, millaisessa tunnetilassa olet harjoitusta tehdessänne ja ylipäätänsä. Turhaudutko helposti, jos koirasi ei ymmärrä mitä haet? Suututko koirallesi turhautuessasi? Jos tällainen kierre alkaa pyöriä, ei lopputuloksena voi olla muuta kuin hämmentynyt koira ja entistä ärsyyntyneempi ohjaaja. Tällöin on oikeasti aika pysähtyä ja mennä itseensä, siis takaisin itsensä työstämiseen, takaisin omien tunteidensa rehelliseen kohtaamiseen ja myöntämiseen. Tunteiden tiedostaminen auttaa vapautumaan niistä ja tietoisesti kannattaa opetella päästämään irti negatiivisista tunteista.

Myönteinen ajattelu ruokkii positiivisuutta ja onnistumisia. Orastavan myönteisyyden myötä koirankoulutuksesta tulee helpompaa ja rennompaa. Sitä myöten myös mukavampaa sekä koiralle että ohjaajalle. Koirankoulutus on omien tunteiden tiedostamisen ja hallinnan jälkeen enää pientä teknistä viilausta. Erittäin tärkeää on antaa koiran myös itse käyttää aivojansa, jolloin sen oppiminen on paljon syvemmällä tasolla ja pysyvämpää kuin nameilla houkuttelemalla esiin saatu käytös. Koirat nauttivat saadessaan itse hoksata asioita, aivan kuten ihmisetkin. Kuka nyt pakolla mitään haluaa täysillä tehdä!


Uusia linjavetoja ja apuvälineitä mm. tunteiden hallintaan löydät täältä

Hyödynnä koiran laumavietti

Koirissa vietit ovat sisäsyntyisesti. Toiset vietit ovat vahvempia kuin toiset ja ihminen vaikuttaa toiminnallaan eri viettien käyttöön vahvistamalla niitä tai pyrkimällä rajoittamaan niiden käyttöä. Oman koiran tunteminen tietysti helpottaa eri viettien käyttämistä koiraa koulutettaessa, sillä yleensä vahvuuksia ruokkimalla saavutetaan helpommin haluttu lopputulos kuin vain epätoivottua karsimalla.

Laumavietti on jokaisessa koirassa. Sen hyödyntäminen on taitolaji eikä synny yhdessä yössä. Toiset koirat vaativat enemmän työtä kuin toiset ja toki nuoren koiran kohdalla maaperä on aina otollisempaa. Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä aloittaa.

Laumavietin kohdalla koiran vietin ohjaama päämäärä on elää lauman hyväksyttynä jäsenenä johtajan alaisena. Koira pyrkii toimimaan siten, että se pysyy laumanjäsenenä ja johtajan suosiossa ja toimintaa ohjaava ärsyke on pelko epäsuosioon joutumisesta. Nykyaikaisen koiran lauma koostuu usein ihmisestä, ehkä toisista saman talouden koirista ja muista kotieläimistä eikä ehkä niinkään koiralaumasta yksinään. Ihminen on nykyaikaisen koiran johtaja.

Jotta koira tekee asioita, sen on koettava menestystä. Koiralla on päämäärä, jonka se haluaa saavuttaa. Laumavietissä saavutettava asia on suosio. Monesti koiran tekninen opettaminen on helpompaa kun käytetään jotain muuta viettiä, kuten saalisviettiä. Useat koirat tekevät hyvin töitä lelulle. Purutyyny on niiden mielestä siisti juttu, jota ne mielellään saalistavat. Kun koiraa yrittääkin yhtäkkiä palkata vain kehulla, voi helposti tulla tunne, että koira tekee töitä vain palkalle eikä ihmiselle itselleen. Usein on vaikea tietää, mitä tavoitetta kohti koira työskentelee.

Koiran elämässä tärkeää on hyvä ja arvostettu johtaja. Kun koira arvostaa johtajaansa, sen halu toimia johtajaa miellyttävällä tavalla kasvaa. Koira kokee saavuttavansa menestystä toimiessaan laumanjohtajan haluamalla tavalla. Hyvä johtaminen on jatkuva tila. Koiralle ei voi olla hyvä johtaja kotona ja epäoikeudenmukainen kouluttaessa tai toisin päin. Hyvä johtaja osoittaa kaikessa toiminnassaan reiluutta ja johdonmukaisuutta. Nämä ominaisuudet ovat oikeastaan opeteltavissa. Laumavietin kannalta tärkeää on lisäksi auktoriteetti. Toisilla sitä on luonnostaan enemmän kuin toisilla.

Laumavietti on mukana aina. Sen hyödyntämiseen ei tarvita mitään erityisiä välineitä, joita pitäisi kuskata mukanaan. Mikäli koiran kanssa kisaa, on laumavietti oivallinen apu, sillä kokeisiin ei kuitenkaan saa viedä makkaroita tai palloja. Toisaalta vaikka koiran kanssa ei tavoitteellisesti harrastettaisikaan, niin arjessa tulee kuitenkin eteen tilanteita jolloin koiran on toimittava ihmisen pyytämällä tavalla ja koiralle olisi kuitenkin pystyttävä kertomaan palautetta toiminnasta.

Monet omistajat ajattelevat, ettei koira palkkaannu kehuistu. Kehut eivät edusta sellaista päämäärää, jota kohti koiran kannattaisi pyrkiä. Useat koirat reagoivat kyllä kehuihin positiivisesti. Koiran ryhti saattaa parantua, hännän kippara tiukentuu, tekeminen muuttuu tarkemmaksi ja jossain kohtaa jopa hieman mahtipontiseksi. Palkkaantuuko koira tästä? Vai tietääkö se, että kehuja seuraa se lelu tai nami? Jos olet kouluttanut koiraasi pitkälti juuri leluilla tai nameilla, tietää koirasi kyllä, että nyt lähdetään tekemään jotain josta tuon esim. tyynyn saa hampaisiinsa, kun alat pakata tavaroita treenireppuun. Siinä kohtaa on turhaa tarjota palkaksi pelkkää kehua, koska koira TIETÄÄ, että jotain parempaa - tai ainakin viihdyttävämpää - on tarjolla. Toisaalta monet koirat tekevät töitä, vaikka eivät tiedä onko omistajalla mitään palkkaa mukana. Taskuissa ei haise mikään tai mitään ei ole käsissä. Mille koira silloin tekee töitä? Haluan uskoa, että aina innokkaat ja iloiset koirat tekevät töitä omistajilleen, koska tietävät omistajiensa nauttivan siitä ja näin ne myös itse nauttivat yhdessä tekemisestä.

Etenkin silloin kun koiraa on koulutettu paljon leluilla tai nameilla, se on opetettava vastaanottamaan kehuja. Koiran kanssa on tehtävä töitä ilman muuta palkkaa tai edes tietoa siitä. Johtajan on opeteltava kehumaan koiraansa ja koiran opittava ottamaan kehuja vastaan. Vaarana on toki vireen lasku, mutta haluan ainakin uskoa siihen, että virettä saadaan myöhemmin kehitettyä, kunhan koira tekee pyydetyn tehtävän ilman "hullunpallonkiiltoa silmissä". Laumanjohtajan hyväksynnästä tehdään pitkällä tähtäimellä tavoiteltava asia. Tähän voi mennä viikkoja jopa kuukausia, mutta lopulta laumavietti on se apu, joka meille jää aina käyttöön. Jos koira saa aina treeneissä lelun hampaisiinsa tai ainakin suuhunsa, on toisaalta hyvinkin luonnollista, että se odottaa saavansa juuri sen tyyppistä palkkaa ja sen pois vieminen aiheuttaa hetkellisesti innottomuutta ja haluttomuutta, koska AINA ENNEN on saanut palkaksi muutakin kuin lämmintä kättä.

Mitä koiran kanssa sitten tehdään, kun haetaan laumaviettiä? Koiran kanssa touhutaan ja puuhataan, opetetaan sille "turhia" temppuja ja taitoja, peuhataan ja pelataan ja kehutaan oikeasta työstä. Myöhemmin väärästä voidaan alkaa korjaamaan, jolloin puhutaan epäsuosiosta. Aluksi tavoitteena pitäisi kuitenkin olla vain se, että koira tekee asioita. Tekninen tarkkuus ja into ovat tässä kohtaa toissijaisia asioita, jolloin onkin näppärää opettaa nimenomaan temppuja, joita ei kisoissa ja kokeissa tarvita. Tekemistä ja touhuamista ja ajatusta siitä, että johtajan hyväksyntä on tavoiteltava asia ja epäsuosiosta on pysyttävä pois.

Mille koirasi tekee töitä? Väitän, että se riippuu tilanteesta ja siitä mihin koira on tottunut. Kaavaa on syytä rikkoa. Välillä tehdään töitä pelkillä kehuilla, välillä nameilla ja leluilla. Laumavietti on oivallinen apu ja väline sekä arjessa että kisaamismielessä, joten harjoituksia sen kehittämiseksi on tehtävä jatkuvasti. Tekninen uuden opettaminen käy ehkä helpommin nameilla tai lelulla. Toisaalta, miksi pitäisi mennä sieltä missä aita on matalin? Kun koira teknisesti osaa, sen tulisi haluta tehdä asioita, vaikka joka välistä ei makkaraa lentäisikään. Siinä tavoitetta kerrakseen!

Tiedätkö muuten mikä on tehokkain C-vitamiinivalmiste?

Lähde: Kuvaja Jarna, Laumavietti - aina mukana, Sennen koira 2/2015, s. 54-55

Berninpaimenkoira jalostustarkastukseen Saksaan

Suomalainen jalostustarkastus on saksalaisen mallin mukainen. Merkittävin ero itse tarkastuksessa on, että Saksassa sen tekevät kolme tuomaria yhdessä. Lisäksi Saksassa saa suomalaisista määräyksistä poiketen jalostaa vain tarkastuksessa hyväksyttyjä koiria, joten tarkastuksen painoarvo on suuri.

Saksassa jalostustarkastukseen hyväksytään vain SSV:n eli Schweizer Sennenhund-Vereinin jäsenten koirat. SSV:n yhteistyössä Hannoverin eläinlääketieteellisen korkeakoulun kanssa kehittämän genomianalyysin voi tilata myös yhdistykseen kuulumaton, tosin korkeampaan hintaan. Analyysin kohteena on perimä seuraavien kohteiden ja asioiden suhteen: taipumus histiosytääriseen sarkoomaan elinikäennuste (lähinnä syöpäalttiuden perusteella), degeneratiivinen myelopatia kahden geenin suhteen, kyynärnivelet, lonkkanivelet.

Jos haluaa käyttää berninpaimenkoiransa Saksassa jalostustarkastuksessa kannattaa jäsenhakemus laittaa ajoissa menemään Schweizer Sennenhund-Vereiniin (lyhenne SSV), sillä jäseneksi pääsy edellyttää hakijan nimen julkaisemista saksalaisen kennelliiton Unser Rassehund -lehdessä sekä jäsenille varattua aikaa esittää vastalauseensa.

Jalostustarkastuksen yksi tärkeimmistä osista on koiran saksalainen nivellausunto. Saksaan voi lähettää samat kuvat arvosteltaviksi kuin Suomen Kennelliittoon.

Seuraava vaatimus Saksassa on, että koiran omistajan on osallistuttava yhdistyksen järjestämään jalostusseminaariin. SSV:n johtokunta voi kuitenkin päättää luopua vaatimuksesta ainakin joidenkin ulkomaalaisten koirien omistajien osalta erikseen sovittaessa.

Viimeinen kynnys on, että koiralla pitää ennen tarkastuksen lopullista hyväksymistä olla arvostelu kahdesta riittävän merkittävästä kansainvälisestä näyttelystä, jossa arvostelevat tuomarit ovat SSV:n hyväksymiä. Erään bernin viidestätoista näyttelystä maailmanvoittaja- ja muut voittaja- ja erikoisnäyttelyt mukaan lukien, SSV ei kelpuuttanut ketään koiraa arvostelleista tuomareista!

Saksan jalostustarkastuksessa koiran hyväksyminen jalostukseen ei ole lainkaan itsestään selvä asia. Useita koiria hylätään, enimmäkseen käyttäytymisen vuoksi. Näiden omistajia kehotetaan kouluttamaan koiriaan ja yrittämään uudelleen jossakin myöhemmässä tarkastuksessa. Tarkastuksen läpäisseet koirat saavat mukaansa väliaikaisen todistuksen, joka jo oikeuttaa käyttämään koiraa jalostukseen. Lopullisen todistuksen saa, kun näyttelyarvostelut ovat kasassa.

Saksassa genomianalyysissä hyvin menestyneet urokset saavat SSV:n siitosuroslistalla nimensä jatkoksi punaisen tähden. SSV on tehnyt päätöksen, että tällaiset koirat saavat vastaavan tasoisten narttujen kanssa parituessaan ylittää ennen kahdeksan vuoden ikää sallitun pentukiintiönsä 30 prosentilla. Listalle hyväksytään vain Saksassa asuvat koirat.

Täältä saavat onneksi Suomessakin asuvat tilata! Joko olet tilauksen tehnyt?

Lähde: Arjas Antti, Brunon elämysmatkat jalostustarkastus ja genomianalyysi Saksassa, Sennen koira 2/2015, s. 68-69

Totuuksia ja numerotietoa diabeteksesta

Diabeetikot himoitsevat makeaa, mutta niin himoitsevat useimmat muutkin. Nimitys sokeritauti ei tule tästä, vaan siitä, että sokeria on veressä ja erittyy virtsaan tavallista enemmän. Perinnöllisyyden vaikutus diabeteksen syntyyn on suuri. Jos perimä on sopiva, diabeteksen kehittymistä voi nopeuttaa syömällä paljon makeaa ja muuta energiapitoista yli tarpeensa. Insuliini ja monet diabeteslääkkeet voivat joskus laskea verensokeria liikaa. Matalan verensokerin eli hypoglykemian oireena voi olla nälkä ja erityisesti mieliteko makeisiin ruokiin, joista aivojen tarvitsemaa sokeria saa nopeasti. Ylimääräinen napostelu tietenkin lihottaa. Kun verensokerit ovat kunnossa, ei diabeetikko ole tavallista enempää kiinnostunut makeasta.

TYYPIN 1 DIABEETIKOITA ON SUOMESSA NOIN 50 000 JA TYYPIN 2 DIABEETIKOITA NOIN 250 000.

Laihduttamalla ei voi poistaa diabetesperimää. Laihduttamalla voi kuitenkin saada sokeri- ja rasva-arvonsa palaamaan normaaleiksi, jolloin jo aloitettu lääkitys voidaan lopettaa. Pitämällä painonsa ja vyötärönympäryksensä suositelluissa lukemissa diabeteksen puhkeamista voi lykätä jopa 10-20 vuoden ajan. Jo viiden prosentin painonpudotus alentaa diabetesriskiä 70 prosenttia, ja puolta pienempi laihdutus laskee riskiä noin 30 prosenttia.

Hyvin hoitamalla diabeteksen voi saada latenssiin eli oireettomaksi. Elämäntapahoidot ovat tyypin 2 diabeteksen varhaisvaiheessa jopa vaikuttavampia kuin lääkehoidot. Osa pystyy lisäämään liikuntaa ja pudottamaan painoaan, mutta kaikille se ei ole mahdollista yhtä helposti esimerkiksi nivelvaivojen vuoksi. Tyypin 2 diabetekseen voi liittyä myös heikentynyt kyky tuntea kylläisyyttä, joka hankaloittaa laihdutuspyrkimyksiä.

Paljon liikkuvallakin voi olla diabetes. Liikunnan lisääminen ja laihduttaminen parantavat jokaisen insuliiniherkkyyttä, mutta silti jopa ammattiurheilijalla voi olla diabetes. Osa diabeetikoista on lihaksikkaita ja hoikkia. Diabeteksen edetessä haima väsyy eikä pysty enää tuottamaan tarvittavaa määrää insuliinia. Valitettavasti ei ole olemassa haimajumppaa, jolla haiman toimintakykyä voisi parantaa.

EUROOPASSA 1/3 DIABEETIKOISTA EI TIEDÄ, ETTÄ HEILLÄ ON DIABETES. KOKO MAAILMASSA VASTAAVA LUKU ON LÄHES 1/2.

Diabetesta ei voi aina estää terveillä elämäntavoilla, koska alttius on perinnöllinen. Vuonna 2006 tunnettiin viisi geenimuunnosta, jotka liittyivät tyypin 2 diabetekseen. Vuonna 2014 niitä tunnettiin jo 92. Useimmat muutokset vaikuttavat haiman kykyyn tuottaa insuliinia. Diabetes on kuitenkin monien tekijöiden summa.

Hyvät elämäntavat auttavat perimästä riippumatta. Kun tyypin 2 diabetes on alkuvaiheessa, sille on mahdollista panna kampoihin. Ajoissa tehtyjen elämäntapamuutosten seuraukset kantavat pitkälle tulevaisuuteen ja estävät lisäsairauksien tuloa. Geenien lisäksi diabeteksen puhkeamiseen vaikuttavat ainakin elämäntavat, ympäristötekijät, mahdolliset muut sairaudet ja lääkitykset.

8,9 PROSENTILLA SUOMALAISISTA ON DIABETES. RUOTSIN LUKEMA ON 6,1 VIRON 7,7 SAKSAN 11,5 JA PORTUGALIN 13.

Diabetesta on enemmän kuin kahta tyyppiä. Karkeasti ottaen nykytietämyksen mukaan on viisi erilaista diabeteksen alaluokkaa, jotka kattavat noin 70 prosenttia tapauksista. Henkilöllä voi olla myös tyypin 1 ja tyypin 2 diabetes yhtä aikaa. Koska diabeteksen syyt ja ilmenemistapa ovat yksilölliset, on hoito myös yksilöllistä.

Tyypin 2 diabetes ei kehity yllättäen, mutta koska sitä ei välttämättä havaita heti, se voi päästä yllättämään. Keskimäärin diabetes todetaan siinä vaiheessa, kun haiman insuliinia tuottavista soluista jo puolet on poissa pelistä. Nämä solut voivat kuitenkin toipua ja elpyä. Verensokeri kannattaa mittauttaa säännöllisesti, jotta mahdollinen piilevä diabetes saadaan selville. Diabeteksen alkuoireita ovat väsymys ja aivosumu. Jos tuntuu, ettei jaksa, kannattaa otattaa verikokeet, joissa mahdollinen diabetes tulee esiin. Diabetes on huomattavasti yleisempi väsymyksen syy kuin esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta.

HENKILÖLLÄ ON DIABETES, KUN HÄNEN VERENSOKERINSA ON 7 MMOL/L TAI ISOMPI.


Tätä valmistajaa ei kannata missata! Ei kai sinulla niin kiire ole????



Lähde: IDF, Diabetesliitto, Oma Plus 3/2015

Bernikasvattajan Merja Granlund (Kennel Fridkullas) elämää

Kasvattajan kiireisin arki on kennelissä taas ohi. Pontevat bernilapset ovat lähteneet maailmalle aloittaakseen toivottavasti onnellisen elämän omissa perheissään. On aika pestä seinät, viedä kaikki 12 jätesäkkiä pissapapereita kaatopaikalle, samoin sinne joutavat pentuhuoneen matot, parit kengät sekä muutama loppuun kulutettu lelu. Uskomattoman sotkun saavat aikaan kahdeksan elämäniloista taaperoa. Pihalla on hortensia ja parit muut puskat leikelty terävillä hampailla maan tasalle. Kuoppia on kaivettu hirmuinen määrä. Osa pihasta muistuttaa taistelutannerta. Siltikin ikävä on hirmuinen, vaikka onneksi omat, aikuiset koirat lohduttavat. He ovat emoa myöten pelkästään tyytyväisiä, että vihdoinkin on rauha maassa, terävät hampaat purevat uuden perheen varpaita, eivätkä heidän korviaan ja kaulanahkojaan.

Nyt alkaa jännittävä odotus, mitä tästä pentueesta tulee. Vastaako se odotuksia. Meneekö kaikki hyvin, ovatko terveitä. Soitellaan puolin ja toisin. Katsomassa pitää käydä ja neuvoja antaa. Itse asiassa suuri osa ajasta menee puhelimessa. Kaikki soitot ovat tervetulleita, myös yhteydenotot vuosien takaa: "Hei, en tiedä muistatko, mutta me ollaan Ransun, Viljamin, Tytin etc. perhe." Totta kai muistan. Kasvattaja muistaa kaikki kasvattinsa ja heidän perheensä. On suuri luottamuksen osoitus, että vanhan koiran kuoltua uusi halutaan hankkia nimenomaan samasta paikasta kuin edellinen. Ja jollei pentua ole heti saatavissa, ollaan valmiita odottamaan. Jos joku ei malta odottaa, yritän auttaa sopivan pennun löytämisessä muualta.

Vaikka ensimmäinen Fridkullas-pentue näki päivänvalon jo vuonna 1987, on uusi pentue aina yhtä jännittävä. Pentuetta suunniteltaessa tilastonumerot ja sukutaulut tutkitaan tarkasti. Vaikka kuinka tarkoin yrittäisi miettiä, voi aina sattua yllätyksiä. Toisinaan surullisia, toisinaan iloisia. Tämän tietää jokainen kasvattaja. Välillä koetaan sellaisia aallonpohjia, että jatkaminen tuntuu mahdottomalta. Aika kuitenkin kuluu ja eteen päin on mentävä.

Kasvattajalle kaikki pennut ovat yhtä tärkeitä. Värivirheellinen kippurahäntä siinä kuin näyttelykehien tähtikin. Ainoa suuri toive on, että koirat pysyvät terveinä ja tuottavat iloa uusille perheilleen.

Tietysti on kasvattajatyölle eduksi, jos edes joskus niitä hienoja koiria tuodaan näyttelyyn. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan näyttelyistä perusta. Tärkeämpää koiran kannalta on kuitenkin yhteinen aika perheen kanssa ja yhdessä harrastaminen oman emännän tai isännän kanssa.

Merja Granlundin mielestä jalostusnartun pitää olla suuri, tilavarunkoinen ja mieluummin pitkä- kuin lyhytrunkoinen. Ei kuitenkaan mikään raitiovaunu, vaan mittasuhteiden on oltava oikeat. Jalostusnartun ei tarvitse olla näyttelytähti, mutta ei siitä toki haittaakaan ole. Kasvatustyössä jotain on yritettävä ja välillä onnistuu, välillä ei. Kaikista pentueista ei millään voi jättää koiraa kotiin, vaikka haluaisikin.

Koirankasvatus harrastukseen on sitouduttava sataprosenttisesti. Merja Granlund neuvoo "vanhana kasvattajana" uusia innokkaita koiranomistajia, jotka harkitsevat pentujen teettämistä omalle nartulleen: harkitkaa ja harkitkaa vielä toisenkin kerran miten paljon olette valmiita panemaan itseänne likoon. Pentujen hoito on kokopäivätyötä ja taloudellinen tulos on useimmiten pitkälti miinusmerkkinen. Kasvattaja on myös vastuussa pennuista koko niiden elinajan ja hän on velvollinen auttamaan ja tukemaan pentujen omistajia kaikissa ongelmissa. Lisäksi jalostusnartun laatu on erittäin tärkeä asia. Kaikista koirista ei ole siitoskoiriksi, eikä niin pidäkään olla. Pelkkä lukumäärän lisääminen ei palvele rotua mitenkään. Kasvatustyön pohjana pitäisi aina olla pyrkimys parempaan. Tämä ei tietenkään onnistu kuin harvoin, mutta sen  pitäisi olla se kuningasajatus.

Merja Granlund on halunnut kasvattaa bernejä, joilla on oikeat mittasuhteet, jotka seisovat vakaasti jalat nurkissaan ja ryhdikkäästi. Bernejä, jotka liikkuvat hyvällä potkulla, yhdensuuntaisesti ja pitävät ylälinjansa liikkeessä. Ja jotka näyttävät berninpaimenkoirilta. Hän onkin näissä tavoitteissa hyvin onnistunut ja ylpeä siitä.

Yksi tärkeä osa berniä on sen naurava ilme. Niitä ei nykyisin paljon ole. Rotumääritelmässä sanotaan, että bernillä tulee olla kiinteät huulet. Tämä on nyt kyllä muuttumassa, sillä useimmilla on enemmän tai vähemmän löysät huulet. Kun siihen lisätään vielä löysät silmäluomet ja laatikkomainen pää, ollaan kaukana ideaalisesta berninpäästä. Tähän seikkaan toivoisi kasvattajien kiinnittävän huomiota jalostusvalintoja tehdessään, sillä löysät ja roikkuvat huulet on helppo saada linjoihinsa, mutta todella vaikea saada pois. Toinen asia mikä periytyy vahvasti on huono etuosa.

Tänä päivänä etuosaongelmaa on vähemmän ja nykyään näkee paljon todella hyvin liikkuvia bernejä. Korkeita häntiäkään ei ehkä ole niin paljon kuin ennen, tai sitten on silmä niihin tottunut. Nykyään näkee myös paljon pitkärunkoisia koiria, joiden mittasuhteet eivät ole oikeat. Liian pitkä runko usein pilaa myös selkälinjan.

Ei ole tarkoitus, että berni on valmis yksivuotiaana. Joskus hävettää näyttää hoikkia ja luikeroita junnukoiria ihmisille, mutta hiljaa hyvä tulee. Merja Granlund uskoo myös, että hitaammin kehittyvät pennut ovat niitä pitkäikäisempiä.

Nuorempana Merja Granlund ehti ja jaksoi paljon enemmän. Hän oli yhdistyksen johtokunnassa useita vuosia, kerran puheenjohtajanakin. Lounais-Suomen Berneissä samoin. Niiltä ajoilta hänelle on jäänyt monta hyvää ystävää ja paljon ihania muistoja.Toki hän joskus vieläkin käy LSB:n koulutuksissa. Siellä on aina paljon mahtavia ihmisiä ja koiria. Merjan tuli myös kierrettyä näyttelyitä paljon, kotimaassa ja muualla. Nykyään hän käy muutamassa näyttelyssä vuodessa. Kaikkein eniten Merja nauttii, kun samoilee koiriensa kanssa metsässä. Se on parasta myös koirien mielestä.


Joko sinä käytät tätä huippu D-vitamiinivalmistetta?



Lähde: Granlund Merja, 30 vuotta bernielämää, Sennen 1/2014, s. 34-37

Lonkkaniveldysplasia

Koiran lonkkanivelen kasvuhäiriö eli lonkkaniveldysplasia (HD) on koirien yleisin tuki- ja liikuntaelimistön kasvuhäiriö.

Lonkkaniveldysplasia (HD) voidaan määritellä perinnölliseksi lonkkanivelen löysyydeksi, jonka seurauksena lonkkamalja ei kehity normaalisti. Tämä johtaa usein nivelrikkoon.

HD ei ole synnynnäinen eli sitä ei voida havaita vastasyntyneistä pennuista, mutta ensimmäiset muutokset nivelissä voivat alkaa jo ensimmäisten elinviikkojen aikana, kun nivel altistuu koiran painolle. Oireet havaitaan yleensä aikaisintaan 3 kk iässä. Varmaa, virallista kennelliiton eläinlääkärin lausuntoa ei kuitenkaan voi saada koiralle ennen vuoden ikää. Suurilla roduilla ikäraja lausunnolle on 18-24 kk rodusta riippuen.

Lonkkaniveldysplasian ilmentymiseen vaikuttavat sekä koiran perimä että ympäristö. Erityisesti koiran ylipaino nopeuttaa ja pahentaa sairauden ilmentymistä. Sairauden geneettinen tausta on vielä melko tuntematon, mutta sen tiedetään olevan ainakin kohtalaisesti perinnöllinen ja että sen ilmentymiseen vaikuttavat useat geenit.


Triglyseridimuotoiset huippuomegakolmevalmisteet koiralle ja omistajalle saat tästä.


Lähde: Berninpaimenkoirien jalostustoimikunta, Lonkkaniveldysplasian geneettisen taustan tutkimus, Sennen koirat 1/2015, s. 22