Montako makkaraa olet syönyt?

Ylipainoisena ei pysytä ihan noin vain. Jos sinulla on viisi kiloa ylimääräistä, joudut heinäkuussa syömään muun ruuan lisäksi 22 grillimakkaraa vain pitääksesi läskisi tyytyväisinä. Jos syöt yhdenkin vähemmän, alat laihtua.

Pienistä jutuistahan se paino on kiinni. Suomessa enemmistö on ylipainoisia. Suomalaisten lihominen on nyt kuitenkin pysähtynyt. Ylipainoisella painoindeksi eli painon suhde pituuteen ylittää normaalipainon rajaksi asetetun luvun 25. Ylipainoisista suurin osa ei ole kovin lihavia, vaan painoindeksi jää alle 30:n. Lähes puolet suomalaismiehistä on juuri tätä tukevan tanakkaa porukkaa. Kaiken kaikkiaan työikäisistä miehistä kaksi kolmesta ja naisistakin lähes puolet on ylipainoisia. Olisikohan aika ottaa itseämme niskasta kiinni ja tehdä asialle jotakin.

Kaikki tietävät ylipainon aiheuttavan monenlaisia vaivoja ja riskejä, kuten diabetesta ja verenpainetta. Kuolemanriskikin alkaa kasvaa, kun painoindeksi ylittää tuon kriittisen normaalipainon raja-arvon 25 ja hypähtää jyrkkään nousuun 30:n paikkeilla. No, nyt ainakin kannattaa jättää ainakin yksi makkara tässä kuussa syömättä, eikö vain?

Joitakin aterioita voisi ehkä korvata jollakin näistä vaihtoehdoista, eikö vain?

Ylipainoinen suomalainen kantaa ihannepainoonsa verrattuna keskimäärin 14,3 kilon lisäpakkausta. Siinä on aika paljon raahattavaa, mutta myös paljon ruokittavaa. Painon noustessa ihmisen energiankulutus kasvaa. Keskimääräistä vajaan 15 kilon ylipainoa täytyy ruokkia joka päivä parin hillomunkin verran eli noin 500 kilokalorin verran. Läskille sopii ruuaksi yhtä lailla pari grillimakkaraa joka ikinen päivä, jos ei tuoreita munkkeja ole tarjolla. Heinäkuun aikana läskit tarvitsevat siis normaali syömisten lisäksi 60 munkkia tai makkaraa!

Jos et pysty ruokkimaan läskejäsi tarvittavan paljon alkavat rasvasolut muuttua takaisin sidekudoksen alkeissoluiksi eli fibroplasteiksi. Kansankielellä alat laihtua. Totta kai, jos syö vähemmän kuin kuluttaa, laihtuu.

Laihtua, jos kerran haluat, kannattaa kaikki apu ottaa vastaan, joko olet hankkinut näitä?

Yksi painokilo ylös tai alaspäin vastaa noin 7000 kilokaloria. Yksi painokilo on noin 28 hillomunkkia tai grillimakkaraa eikä niitä tarvitse syödä yhdessä päivässä, vaan paino kertyy, ja myös tippuu pikkuhiljaa. Ihminen täyttyy ruuasta, mutta lihoo kaloreista. Ihminen pystyy syömään todella paljon kaloreita, jos ne on pakattu vähän tilaa vievään muotoon kuten hyvin rasvaiset ruuat.

Sokeroidut mehut ja limsat ovat todella petollisia, sillä ne solahtavat karkuun vatsalaukusta, mutta kalorit eivät katoa mihinkään. Aterian aikana juotu limsa ei vie tilaa ruualta vaan syöt saman verran kuin söisit muutenkin. Samasta syystä on turha kuvitella laihtuvansa juomalla kannukaupalla vettä ennen ruokailua.

IHMINEN LIHOO, KUN HÄN SAA ENEMMÄN KALOREITA KUIN KULUTTAA - as simple as that.

Jos syö heinäkuun ajan joka päivä muun ruuan lisäksi yhden ylimääräisen munkin tai makkaran, lihoo loman loppuun mennessä kilon! Nyt ei siis tarvitse enää ihmetellä, mistä ne kilot oikein tuntuvat tulevan, kun ei ole työstressiäkään syyttää.

Yksilöitä olemme toki ja toinen on sohvaperuna, toinen taas maratoonari. Vilkas ja levoton ihminen voi pelkästään istumalla kuluttaa päivässä jopa 700 kaloria enemmän kuin rauhallinen viilipytty. Mitään ihmedieettiä ei laihtumiseen ole olemassa, vaikka muodissa aina joku villitys onkin aikansa. Kaikissa dieteissä laihtuminen perustuu yksinkertaisesti siihen, että ihminen saa vähemmän energiaa.

Mielenkiintoinen ja huomioonotettava asia on, että ihmisen ruokahalu on ruokalajikohtainen. Ihminen voi tulla  kylläiseksi yhdestä ruokalajista, mutta jaksaakin taas, kun eteen tuodaan jotain uutta, esimerkiksi jälkiruoka. Suuresta pussista tai astiasta ihminen syö yleensä enemmän kuin pienestä. Varmasti tiedät nyt taas pari helppoa kikkakolmosta ehkä lisää laihtumisen avuksi. Ja kun olet saavuttanut ihannepainosi, muistathan että sinulla ei ole enää läskejäsi ruokittavana, joten sinun on lisättävä liikkumistasi tai vähennettävä syömistäsi - muuten kilot alkavat kertyä takaisin.

Chian siemenet kannattaa muuten muistaa tilanteessa kuin tilanteessa :) Ja tästähän ne saa edullisesti.

Lähde: Saarikoski Saska, Vielä menee, HS kuukausiliite 7/2013, s. 45-49

Koiran liikkuminen

Kuinka koira liikkuu? Koira liikkuu neljällä jalalla käyntiä, ravia ja laukkaa. Mutta entäpä tarkemmin analysoituna?

Professori Martin S. Fischerin tutkijaryhmä tutki 32 eri koirarotua, ja yhteensä 327 koiraa. Jokaisesta rodusta tutkittiin 10 rodun edustajaa. Koirat kuvattiin tämänhetkistä huipputeknologiaa ja tieteellisiä tutkimusmetodeja ja dokumentointia käyttämällä. Tutkimuksessa käytettiin mm. suurnopeuskameran ja röntgenin yhdistämistä, joka toi luotettavaa tietoa nivelten , luiden ja lihasten toiminnasta ja auttoivat 3D-mallinnuksessa. Myös infrapunakameraa käytettiin tutkimuksessa.

Raajojen mittasuhteet eri roduilla
Tutkimuksen tulokset olivat yllättäviä, sillä erot saman rodun kymmenen tutkitun koiran joukossa osoittautuivat lähes aina suuremmiksi kuin keskimääräiset erot eri rotujen välillä. Vastoin tutkijaryhmän odotuksia, ovat koirat säilyttäneet alkuperäisen, sudelle ominaisen liikkeen. Raajojen mittasuhteet, kuten reisi- ja sääriluu ovat aika lailla samoja ja olkavarren pituus suhteessa eturaajan muihin osiin (lapaluu, kyynärvarsi, välijalka) vaihtelee eri rotujen välillä vain alle prosentin verran. Lapaluun pituus vaihtelee koirarotujen välillä 24-34 %. On siis ilmeistä, että liikkuminen on samankaltaista kun mittasuhteet ovat samoja. Liikkumisessa eri rotujen välillä on paljon yhteistä, ja eroavuudet ovat oletettua pienempiä. Tutkimuksessa myös todettiin, että peitsi on koiran normaali askellalaji, jota koira käyttää tietyssä vauhdissa.

Askelpituus eri askellajeissa
Eturaajojen suhteellinen askelpituus (suhteutettuna koiran säkäkorkeuteen), on esim. mäyräkoiralla ja tanskandoggilla käynnissä 1,3 vs. 1,2 (molemmilla 30 % tai 20 % säkäkorkeuttaan pidempi askel) ja ravissa 1,9 vs. 1,8. Vastaavat arvot takaraajojen osalta on mäyräkoiralla käynnissä 1,6 ja ravissa 2,1 ja tanskandoggilla 1,4 ja 2,0.
Berninpaimenkoiran askelpituus on käynnissä pitkä, 1,5 edessä ja 1,7 takaa. Sen sijaan laukassa berninpaimenkoiralla on lyhyt askelpituus, 2,8 edessä ja 3,2 takaa. Erityisesti käynnissä ja ravissa, 2,0 edessä ja 2,1 takaa, berninpaimenkoiran liike on maatavoittavaa.

Olkanivel on lähes liikkumaton liikkeen aikana
Tutkimuksen mukaan lapaluun osuus, kiertyminen ja liukuminen, eturaajan liikkeessä on oletettua suurempi kaikilla koiraroduilla. Uutta suurnopeus-röntgenvideotekniikkaa käyttämällä pystyttiin kuvantamaan, että koiran etuliikkeen askelpituudesta 2/3-osaa tulee lapaluun kierrosta kaikilla koiraroduilla. Tutkimuksessa osoitettiin, että vastoin aiempaa käsitystä, on olkanivel lähes liikkumaton liikkeen aikana.
Eläintieteilijät havaitsivat, että eturaajassa lapaluu ja kyynärvarsi ja takaraajassa reisiluu ja välijalka liikkuvat samansuuntaisesti. Kun esim. kyynärnivel on pystysuunnassa, on myös lapaluu pystysuunnassa, ja vastaavasti toimivat reisi ja välijalka takaraajassa.
Eturaajan liikeketjussa olkavarsi, joka on tutkimuksen mukaan lähes samanmittainen kaikilla koiraroduilla, toimii liikkeen välittäjänä lapaluun ja kyynärvarren välillä. Koirien liikkumistavassa on samankaltaisen rakenteen vuoksi rodusta ja koosta riippumatta paljon yhtäläisyyttä, olivatpa ne sitten 2 kg tai 80 kg.

Koirien jalostuksessa askelpituutta ei pitäisi liioitella, sillä mitä pidempi askelpituus on, sen enemmän energiaa kuluu. Optimaalinen liike on taloudellista, helppoa, vaivatonta ja mahdollisimman vähän energiaa kuluttavaa.

 

Kahden silmäparin tuijotus keskeyttää. Tietokoneen sulkeutumisen ääni saa aikaan iloisen touhotuksen. Suuntaamme ulos päästyämme metsäiselle polulle. Tien äänet häviävät. Lumiset puut seisovat hiljaa tallustellessamme niiden keskellä. Polku mutkittelee ylöspäin. Mieli rauhoittuu ja tyhjenee. saavutamme mäen laen ja istun kivelle. Nelijalkaiset istuvat viereen. Katselen allani avautuvaa lumista maisemaa. taidamme olla tässä hetkessä aika onnellisia. Mieleen tulee lause "kaukana katala maailma".

 

 

 

Joko sinun tiesi on käynyt tähän luontaistuotetavaratalojen ykköseen?

Lähteet: Jaanu Ilona, Puheenjohtajalta, Sennen koira 1/2014, s.9
Berninpaimenkoirien jalostustoimikunta, Terveisiä Sveitsin terveyssymposiumista 2013 osa 1., Sennen koira 1/2014, s. 16-19

Kettupesueen kesä

Ketunpoika makasi avokalliolla. Se näkyi notkelmassa kasvavien kuusten takana; iltataivaalta heijastuva valo maalasi sille pehmeää ääriviivaa. Se oli kaunis kuin mikä siinä kerällä maatessaan. Lopulta kettu nousi ja kipitti kallion taakse. Siellä oli pesä, kivikon onkaloissa.

Pesäluolan ympärillä levittäytyvä metsä oli kuin sadusta: kallioselänteitä vanhoine mäntyineen ja rämejuotteineen, kuusten alla hämyisää peikkometsää. Luolia ja suurten siirtolohkareiden alusia kettujen piileskellä, kapeita solia ja kalliokäytäviä poikasten temmeltää sekä pehmeää sammalta, jolle uuvahtaa leikin lomassa.

Kesäkuu oli aluillaan. Hyvällä onnella pennut pysyisivät pesän tuntumassa vielä muutamia viikkoa. Kettupesueen kesä päättyisi vasta elokuun kauniisiin iltoihin. Pentuja oli neljä. Pennut touhusivat omiaan ja illan hämärtyessä ne häipyivät retkilleen.

Viikon kuluttua yksi pennuista katosi. Sitä ei näkynyt muutamaan iltaan, sitten se löytyi kuolleena kallion takaa. Pentu makasi harmaalla jäkäläpatjalla kuin nukkuva, vailla ulkoisia merkkejä kuolinsyystä. Yksi mahdollinen syy saattoivat olla suuret loismadot, joita oli näkynyt ulostekikkaroiden vieressä. Myös yksi pennuista oli yskinyt aika tavalla.

Pari iltaa myöhemmin joku oli jo käynyt syömässä kuolleen ketunpojan. Elävät, kasvavat pennut peuhasivat kesän yltäkylläisyydessä, seikkailivat kotimetsässään, kiipeilivät kallioilla ja lepäilivät suurten paasien päällä. Pennut väijyivät toisiaan polkujensa varsilla, pinkoivat peräkanaa takaa-ajoleikeissään ja olivat välillä piilosilla.

Pennuista tuli pian yksilöitä. Niissä alkoi nähdä selkeitä tunnusmerkkejä. Yksi oli mustajalkainen, toinen hyvin vaalea. Myös luonteenpiirteet näkyivät. Joku aina väisti ja vetäytyi, toinen kävi rohkeasti haasteisiin. Sisarusparven pomosta ei siitäkään ollut epäilystä. Kysymyksessä ei enää ollut kettupentue, vaan kolme nuorta eläintä, jotka kasvoivat kukin omalla, luonteenomaisella tavallaan.

Pennuilla oli rajuja leikkejä: ärinää, murinaa ja kimakoita vingahduksia, teräviä hampaita. Leikin tiimellyksessä ketunpennut päätyivät jos jonkinlaisiin asentoihin. Useimmiten ei kuitenkaan löytynyt edes irronnutta karvatupsua, vaikka pentujen leikit näyttivät ja kuulostivat varsin rajuilta. Pennut osasivat varoa vahingoittamasta toisiaan.

Heinäkuun puolivälissä laajahkoon kalliojuottiin kypsyi mehevä mustikkasato. Marjat maistuivat myös ketuille ja monta kertaa läheltä kuului rapinaa. Ketunpentu noppi taitavasti mustikan kerrallaan varoen lehtiä. Mustikat näyttivät olevan haluttua välipalaa ja ketut keskittyivät niiden syömiseen. Joskus ne intoutuivat kuitenkin tavoittelemaan kallioiden ruohotupsuissa piileskeleviä heinäsirkkoja, ja ainakin kerran komea loikka tuotti tulosta. Sirkka litistyi tassujen alle ja pentu rouskutti sen tyytyväisenä suuhunsa. Taidot ja koordinaatio kehittyivät vauhdilla: seuraavaksi käpäliin jäisi ehkä pullea myyrä.

Kesän taittuessa ja omatoimisuuden lisääntyessä ketut eivät enää pitäneet majaansa pesämetsässä. Ne tulivat illansuussa jostain kauempaa. Samalla käynnit muuttuivat epäsäännöllisemmiksi. Joskus paikalle saapui vain yksi pentu, toisinaan kaksi, mutta ne tulivat myöhään ja viipyivät lyhyen aikaa. Pennut etsivät herkkupaloja, saattoivat leikkiä ja lepäillä hetken, mutta katosivat sitten hämärtyvään iltaan. Samalla ne menettivät vähän kerrassa täydellistä pelottomuuttaan. Elokuun alussa ilmassa oli lopun alkua.

Viimeinen kohtaaminen sattui elokuun ensimmäiselle viikolle. Kaksi pentua tuli hämärissä pesämetsään. Ne saivat syödäkseen, minkä jälkeen ne kipusivat kallion laelle. Toinen niistä pani makuulle, toinen kuljeskeli ympäriinsä pysähtyen lopulta korkeimmalle huipulle. Se seisoi siinä hetken, kuunteli tarkkaavaisena jotain. Se kuvastui kauniina siluettina vasten iltataivaan pilvenriekaleita. Sitten se katosi kallion taakse ja sai toisen peräänsä. Kettupesueen kesä oli ohi.

 

Ketunpoikasia et täältä löydä, mutta kaikkea muuta kyllä, käy peremmälle.



Lähde: Willamo Heikki, Kettukesä, Suomen luonto 6/2012, s. 18-26

Lumpeen kukan silmu aukeaa

Kasvin nukkuvaa latvaa sanotaan silmuksi. Syksyn viileys tuudittaa kärjen kasvupisteen uneen. Lehdet käärivät sen herkän solukon suojaansa. Silmussa elämä odottaa uutta kevättä. Kukaksi kutsutaan silmua, joka auetessaan tuottaa myös sukusoluja. Jo yli sata miljoonaa vuotta sitten kasvit oppivat ajoittamaan yhteen silmun aukeamisen ja pariutumisen.

 

Tällaisen silmun uloimpia lehtiä kutsutaan verholehdiksi. Ne peittävät nuppua. Niiden sisäpuolelta kurottavat esiin suuret terälehdet. Ne kutsuvat hyönteisiä väreillään, tuoksullaan tai makealla medellään.

 

 

Terälehtiä sisempänä ovat kapeat hedelehdet. Ne tuottavat kukasta lähtevää postia, koiraspuolisia sukusoluja eli siitepölyä. Hyönteiset surisevat ympärillä elämän kantajina: palkkiota vastaan ne kuljettavat kukan soluja kuin lähetit, ovelta ovelle. Näin kasvit voivat vaihtaa perimäainesta ja sopeutua muutoksiin.

 

Keskimmäisinä ovat emilehdet. Ne ovat usein sulautuneet yhteen, emiksi. Emi on paikka saapuvalle postille, muualta tulevalle siitepölylle.

 

Emilehdet tuottavat naaraspuolisia sukusoluja. Nämä solut odottavat paikallaan. Kun naarassolu on hedelmöittynyt, kasvi rakentaa sen ympärille vahvan, ravitsevan siemenen. Vasta sen turvin uusi, irtoava yksilö menestyy maailmalla.

 

 

DNA-tutkimuksissa on selvinnyt, että lumpeet kuuluvat kukkakasveista vanhimpiin.

 

Vieläkin lumpeen kukka kantaa muistoja aikojen takaa. Terälehdet etenevät latvaa kohti spiraalina kuten monen kasvin varsilehdet. Terälehtien ja heteiden väillä ei ole selvää rajaa: keskemmällä lehden sukusoluja tuottava alue vain vähittäin laajenee. Emilehtien rajat näkyvät emin sädemäisinä raitoina.

 

 

Suolammen liejuiseen veteen nousee pohjasta vanha silmu. Jo sadatta miljoonatta kertaa se aistii, miten maapallo hivuttaa pohjoista kylkeään kohti aurinkoa. Hitaasti verso oikoo itseään kohti pintaa ja valoa.

 

 

Lopulta lämpö avaa silmun lukot, ja se leimahtaa itsekin tähdeksi. Laineet liplattavat ja aika pysähtyy. Näemme ikuisuuden silmästä silmään.

 

 

 

Lumpeen kukan lisäksi nämä tarjoukset ovat ihmettelemisen arvoisia!

 

 

 

 

Lähde: Issakainen Jouni, Pienestä kiinni, Vanha silmu aukeaa, Suomen luonto 6/2012, s.82

Liito-oravaohje suojelun ja metsänomistajan näkökulmasta

Maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhteinen ohje liito-oravan huomioimisesta metsänhakkuissa on tarkoitus päivittää lähitulevaisuudessa. Tutkimusten mukaan vanhan ohjeen mukaisilla hakkuurajauksilla liito-orava ei ole selvinnyt riittävän hyvin. Liito-oravakanta taantuu, vaikka täysin poikkeavia näkemyksiäkin on. Uudessa ohjeessa suojeltavaa pinta-alaa suunnitellaan selvästi nykyistä laajemmaksi.

Liito-orava on EU:n luontodirektiivin nojalla suojeltava laji. Suomessa suojelu pannaan toimeen luonnonsuojelulailla, jonka mukaan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka tulee säästää metsien käsittelyssä. Käytännössä tämä tarkoittaa 10-15 metrin käsittelemätöntä vyöhykettä pesäpuun ympärillä, eli n. 0,03 ha. Tämän lisäksi täytyy suunnitella kulkuyhteys ympäröivään metsään. Tämä tarkoittaa vähintään puun pituuden välein jätettäviä hyppypuita.

Uudessa ohjeessa pinta-ala jopa kymmenkertaistuisi nykykäytännöstä: säästettävän metsän tulisi olla 0,1-0,3 ha kullakin lisääntymis- ja levähdyspaikalla. Tälle alueelle ei saisi tehdä uudistushakkuita. Vain yksittäisten puiden poistaminen, eli poimintahakkuut, joilla pyritään eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatukseen sekä harvennushakkuut olisivat sallittuja. Kulkuyhteyksiä koskevaan ohjeeseen ei ole tulossa merkittäviä muutoksia.

Luontojärjestöt suojelisivat mieluusti kokonaisia liito-oravanaaraan reviirejä. Tällöin puhutaan vähintään 4 ha kokoisista alueista, jolloin ollaan kaukana lain vaatimista rajoista. Metsänhoitoyhdistykset ja MTK pitävät tällaisia vaatimuksia hullutuksina.

Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen rajauksissa on ELY-keskusten välillä valitettavan suuria eroja. Osalla alueista toimitaan lain mukaisesti. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla on kuitenkin käytössä keskuksen sisäinen ohje, jonka mukaan naapurin metsissä tehtävät hakkuut voivat aiheuttaa liito-oravan suojelua omassa metsässä.

Ministeriöiden ohje onkin tarkoitettu nimenomaan yhtenäistämään varanomaisten toimintaa ja käytäntöjä. Lähtökohtaisesti tämä lisää maanomistajien tasavertaisuutta ja oikeusturvaa. Tulee kuitenkin huomata, ettei ohje sisällä sitovia määräyksiä: vain laki lopulta merkitsee. Käytännön metsätaloudessa liito-oravan kanssa on joka tauksessa opittu elämään. Jätettävien puiden valinnassa on hyödynnetty kohteen luontaisia piirteitä, kuten maaston korkeutta ja purovarsia. Helpointa on suunnitella metsänkäsittely siten, että säästettävät liito-oravapuut jätetään hakkuiden reunaan.

Korkein hallinto-oikeus otti päätöksessään kantaa liito-oravan huomioimiseen hakkuissa. ELY-keskus oli rajannut 10 m leveän käsittelemättömän kulkuyhteyden ympäröivään metsään. Paikallinen luontojärjestö valitti rajauksesta, ja KHO päätyi ratkaisussaan vaatimaan kohteelle peräti 20 metrin levyisen hakkaamattoman käytävän. Päätöksellä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia.





Lähde: Nissinen Markus kenttäpäällikkö / ympäristöasiantuntija MTK metsälinja, Uusittava liito-oravaohje voi moninkertaistaa suojelun, Metsänomistajat Metsänhoitoyhdistys Loimijoen jäsenlehti 1/2015 s. 20-21

Mitä tulee ottaa huomioon valitessasi kuivamuonaa koirallesi

"Kuivattua eläinproteiinia, maissigluteenijauhoa, panimoriisiä, lihauutetta, kuivattua juurikasleikettä..."

"Sisältää ihanteellisen määrän energiaa ja ravintoaineita, jotka auttavat suurikokoisia koiria säilyttämään elinvoimansa intensiivisissä kaupunkimaisissa ympäristöissä. Sisältää ravintoaineita, jotka tukevat nivelten ja luuston terveyttä sekä aivojen hyvinvointia."

Kuivamuonien tuoteselosteet ja mainospuheet ruokien terveysvaikutuksista ovat monesti vaikeasti tulkittavissa. Mikä kuivamuona olisi laadukasta? Missä kuivamuonassa olisi riittävästi proteiinia lihaksille ja tarpeeksi lisäravinteita tukemaan nivelten terveyttä?

Koirien ruokinnassa vaihtuvat trendit ja kuivamuonamerkit tiuhaan tahtiin ja joskus voi olla vaikea erottaa, mikä on faktaa ja mikä tehokasta markkinointia. Koirien ravitsemuksen tutkimus on myöskin suurelta osin kuivamuonateollisuuden rahoittamaa, joten puolueetonta tietoa voi olla hankala löytää.

Kuivamuonan tarkoitus on turvata koiralle päivittäinen ravintoaineiden (mm. eläinproteiinin, vitamiinien ja kalsiumin) saanti. Kuivamuonan on syytä olla laadukasta, jotta ruokaan ei tarvitse erikseen lisätä vitamiineja tai kalkkivalmisteita. Myös osa allergioista saattaa aiheutua huonolaatuisista kuivamuonista, joissa käytetään eläinten teurasjätteitä ja viljojen ihmisille kelpaamattomia osasia. Näille teollisuus on keksinyt hienoja nimiä kuten "kanan sivutuotejauho" tai "panimoriisi" (riisin pienet jyväset, jotka jäävät jäljelle kun riisiä puhdistetaan ihmisten ruuaksi).


Proteiinin lähteet

Kuivamuonaa valitessa tulisi valita ruoka, jossa pääraaka-aine on jokin liha, esimerkiksi kananlihajauho / kanajauho tai lampaanlihajauho / lammasjauho. Jauho siksi, että siitä on jo poistettu vesi, jolloin lihapitoisuus on huomattavasti korkeampi kuin tuotteissa, joissa mainitaan raaka-aineeksi "tuore liha". Jos tuotteessa on käytetty kokonaisesta eläimestä tehtyä jauhoa, sen etuna voidaan pitää, että eläimestä saadaan silloin myös hyödynnettyä luut ja rustot eli tarpeellisia, luonnollisia mineraaleja ja hivenaineita kuten kalsiumia sekä mm. glukosamiinia, jota pidetään tärkeänä nivelten hyvinvoinnille.

Proteiinipitoisuus on kuivamuonan tärkeimpiä ominaisuuksia, mutta on huomioitava mistä proteiini on lähtöisin. Tuotteiden proteiinipitoisuutta voidaan nostaa ilman eläinperäisiä lähteitä, käyttämällä mm. soijajauhoa, herneproteiinia tai viljoista erotettua proteiinia. Maissigluteenijauhoa eli maissiproteiinia löytää monesta tuotteesta. Voi kuitenkin kyseenalaistaa sen tarpeellisuuden koiralle, koska koiran tulisi mieluiten saada eläinkunnasta peräisin olevia proteiineja. Kasvikunnan proteiinit eivät myöskään sisällä kaikkia koiralle tarpeellisia aminohappoja eli proteiinien rakennusaineita, siksi kuivamuonissa käytetään useita eri proteiinilähteitä. Ihmisten kohdalla sama koskee kasvissyöjiä, joiden on täydennettävä kasviksia esim. pavuilla ja pähkinöillä ja / tai soijalla.

Koiran tulee saada ruuastaan eläinperäistä proteiinia. Hyvin korkea proteiinipitoisuus ei kuitenkaan ole itse tarkoitus, liiallinen proteiini rasittaa elimistöä, erityisesti munuaisia, joiden kautta ylimääräinen proteiini erittyy virtsaan. Kananmuna on eläinkunnan laadukkain proteiinin lähde ja se sisältää myös kaikkia muita kasvuun tarvittavia ravintoaineita. Sen biologinen arvo eli proteiinin laadukkuus ja sulavuus on lähes 100 ja muita proteiinien lähteitä yleensä verrataan kananmunaan. Maidon biologinen arvo on 90-100 ja lihan n. 80-90. Myös kasvikunnan proteiineista saadaan paremmin sulavia, kun ne käsitellään riittävän kuumassa ja koira pystyy tällöin niitä paremmin hyödyntämään.


Hiilihydraattien lähteet

Viljojen tulisi mielellään olla kokojyväviljoja, sillä viljojen vitamiinit ja hivenaineet sijaitsevat suurimmaksi osaksi niiden kuoriosissa ja voimakkaasti puhdistetuissa tuotteissa kuten valkoinen riisi ja valkoinen vehnäjauho, ei ole paljon alkuperäisiä vitamiineja jäljellä. Tutkimuksissa on myös selvinnyt että kaura on yksi parhaista koiran ravinnoksi sopivista viljoista. Sen proteiinit ovat korkealaatuisia ja se sisältää hyvää rasvaa sekä erinomaisia liukenevia kuituja. Maissi on viljoista huonoimmin sulavaa, mutta sitä usein käytetään kuivamuonissa, koska se on halpaa ja siinä on paljon rasvaa. Kauran jälkeen parhaiten sulavia viljoja ovat riisi, vehnä ja ohra, tässä järjestyksessä.

Kuivamuonien tuoteselostetta lukiessa kannattaa ottaa huomioon, miten eri hiilihydraattien lähteet on mainittu, joskus samakin vilja ilmoitetaan useassa eri osassa esim. "ruskea riisi, riisijauho, valkoinen riisi" jolloin ne tulevat järjestyksessä vasta lihajauhon jälkeen, mutta yhteenlaskettuna riisiä on lihaa enemmän.

Kuivamuonissa trendinä on tällä hetkellä viljattomuus. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vilja korvataan esim. perunalla, bataatilla tai jollain muulla kasviksella. Koiran kannalta ei välttämättä ole merkityksellistä onko ruuassa riisiä vai perunaa, perunan sulavuus on viljojen luokkaa. Hiilihydraattien määrä olisi kuitenkin hyvä käydä ilmi pakkausselosteesta, onko niitä esim. 35% vai peräti 60% kuiva-aineesta tai energiamäärästä.

Erilaisia hedelmiä, vihanneksia ja yrttejä lisätään myös koirien ruokaan usein kuidun lähteeksi, ja esim. omenasta ja päärynästä saadaan pektiiniä, joka tukee suoliston toimintaa. Juurikaskuitua eli sokerijuurikasteollisuudesta ylijäänyttä kuitumassaa käytetään yleisesti kuivamuonissa kuidun lähteenä. Usein hedelmien, vihannesten, marjojen tai yrttien määrää ei kerrota, joten niiden todellinen hyöty koiralle esim. vitamiinien tai antioksidanttien lähteenä on kyseenalaista, enemmän vaikutusta niillä lienee mielikuvamarkkinoinnissa.


Rasvojen lähteet

Kuivamuonat sisältävät useimmiten liha- ja/tai kalarasvoja. Yleensä kanapohjaisessa kuivamuonassa rasvakin on peräisin kanasta. Joskus kuitenkin esimerkiksi lammaspohjaisissa kuivamuonissa, joita markkinoidaan hypoallergisina, saattaa rasvan lähde ollakin joku muu kuin lammas. Tuoteselosteen hyvä sisälukutaito pelastaa, sillä koira voi saada allergisia oireita myös kanan tai kalan rasvoista, vaikka tuotteessa em. lihaa ei olisikaan.

Rasvat ovat koiralle tärkeä energianlähde ja aikuinen koira tuleekin toimeen ennemmin ilman hiilihydraatteja kuin rasvaa. Kuivamuonassa ongelmaksi kuitenkin muodostuu rasvojen säilyminen, jos rasvaa on paljon. Useat kuivamuonavalmistajat nykyään välttelevät "EU:n hyväksymiä" säilöntäaineita, koska niihin liittyy negatiivisia mielikuvia ajalta, jolloin koirien ruuassa sallittuja olivat mm. BHA (E320), BHT (E321) ja etoksikiini (E324), jotka ovat laboratoriokokeissa paljastuneet syöpää aiheuttaviksi eivätkä saa olla ihmisten ruuan kanssa tekemisissä. Nykyisin nämä kolme ovat kiellettyjä EU:ssa koirien ruuassa, mutta muiden eläinten rehuissa vieläkin sallittuja. Rasvoja joudutaan kuivamuonassa säilömään kuitenkin jollain, ja nykyisin yleistä on, että käytetään joko luonnollisia tai synteettisiä vitamiineja, usein E-vitamiinia joka on tehokas hapettumisen eli härskiintymisen estäjä. E306 tarkoittaa luonnollista alkuperää olevia E-vitamiineja, E307 on synteettistä alfa-tokoferolia eli E-vitamiinia.

Koira tarvitsee myös ns. hyviä rasvahappoja ja kuivamuonia markkinoidaankin ahkerasti koirille kiiltävän turkin, terveiden nivelten ja ihon hyvinvointiin. Todellisuudessa kuitenkin kannattaa markkinapuheiden sijaan tarkistaa onko tuotteessa riittäviä määriä luvattuja ainesosia. Kalaöljyt ja erityisesti omega 3 -rasvahapot ovat kalliita ja huonosti säilyviä ainesosia, joilla mielellään tuotetta markkinoidaan , mutta määrät saattavat jäädä minimaalisiksi koiran päivittäisessä ruoka-annoksessa. Tästä syystä ei välttämättä ole järkevää ostaa kovin rasvaista kuivamuonaa, jos koira tarvitsee lisäenergiaa tai hyviä rasvahappoja ihon tai turkin vuoksi, vaan kannattaa lisätä koiralle tuoretta rasvaa ruokaan.


Lisäaineet ja lisäravinteet

EU:ssa on hyväksytty koirien kuivamuoniin lisättäväksi monenlaisia lisäaineita ja -ravinteita. Yksinkertaisimmillaan niillä tarkoitetaan vitamiineja, mineraaleja ja hivenaineita. Joidenkin lisäravinteiden tarkoitus on kuitenkin esim. auttaa nivelten tai suoliston hyvinvointia. Mitä vähäisemmistä ja yksipuolisemmista ainesosista ruoka on valmistettu sitä enemmän siihen joudutaan lisäämään joko luonnollisia tai synteettisiä vitamiineja. Jos kuivamuonaan on käytetty esim. kanajauhoa ja kalajauhoa, täysjyväviljaa sekä kalaöljyä, näistä löytyy jo suurin osa koiran tarvitsemista ravinteista, mineraaleista ja vitamiineista. Sen sijaan jos kuivamuona koostuu kuivatusta eläinproteiinista, valkoisesta viljasta ja kasviöljystä, joudutaan lisäaineita lisäämään paljonkin erilaisia, kun näistä raaka-aineista ei läheskään kaikkia vättämättömiä vitamiineja ja mineraaleja löydy.

Ihmisten kohdalla suositellaan, että vitamiinit tulisi saada pääsääntöisesti ruuasta, sillä synteettiset vitamiinit eivät aina toimi elimistössä  aivan samoin kuin luonnosta peräisin olevat. Suurten rotujen kohdalla erityisesti glukosamiini ja kondroitiini ovat lisäravinteita, joita usein ruuassa toivotaan olevan. Määrän kuitenkin tulisi olla selkeästi tuotteessa näkyvillä, jotta voidaan laskea, saako koira tätä ruokaa syömällä lisäravinteita riittävästi jotta niistä olisi jotain hyötyä.

Myös maitohappobakteerien ja entsyymien lisääminen on suosittua, mutta kyseenalaista on, säilyvätkö ne koiran ruokakippoon asti tuotteessa toimintakykyisinä ja onko niitä ruuassa niin paljon, että niistä olisi terveydellistä hyötyä. Erityisesti maitohappobakteerit useimmiten tarvitsisivat jääkaappilämpötilan säilyäkseen.


Yhteenvetona

Kuivamuonista löytyy tuote joka lähtöön, on isoille, pienille, enemmän ja vähemmän aktiivisille, jopa koiralle joka asuu kaupungissa "intensiivisessä elinympäristössä", on olemassa oma ruokansa. Koiran suolisto ei ehkä tunne eroa siinä, missä se asuu, mutta ihmiseen joka muonan ostaa, voi koittaa vaikuttaa.

Kuivamuonaa valittaessa on hyvä miettiä, onko tuoteseloste ymmärrettävä ja sellainen, että tiedän mitä koirani syö. On mahdollista löytää hyvä kuivamuona, joka on mahdollisimman luonnonmukainen, kuivattua ja tunnistettavissa olevaa ruokaa tai sellainen, jossa on hyödynnetty viimeisin teollisuuden tietotaito erilaisten ravitsemuksellisten komponenttien yhdistämisestä. Molemmat voivat olla hyvä vaihtoehto, jolla koira voi hyvin. Koiratkin ovat yksilöitä siinä missä ihmisetkin, eikä ainoaa oikeaa tapaa ruokkia koira ole olemassa.

Kuivamuonaa valitessa tulee kuitenkin pitää mielessä, että koira on lihansyöjä, joka on sopeutunut myös sekaravinnon syömiseen ja sillä on lyhyt suolisto, joka ei kykene esimerkiksi hyödyntämään raakoja vihanneksia siten kuin ihminen.

On myös huomioitava, että koiran syömä kuivaruokamäärä voi olla hyvinkin poikkeava valmistajan suosituksesta. Tällöin on tarkistettava mm. kalsiumin ja proteiinin määrät ruokavaliossa. Erityisesti vanhemmalle tai vähemmän liikkuvalle, vähän kuivaruokaa syövälle koiralle kalsiumin ja proteiinin määrä voi olla riittämätön pidemmällä aikavälillä. Tällöin kannattaa valita ruuaksi näiden ominaisuuksien suhteen vahvempi ruoka.

Vastaavasti jos pentu syö suuria määriä aikuiselle koiralle tarkoitettua kuivaruokaa, se voi saada ruuasta pidemmällä aikavälillä yliannoksen kalsiumia, jonka on todettu olevan yksi luuston kasvuhäiriöiden riskitekijä (mm. Hazewinkel et al 1991, Tryfonidou 2002).

Koiran turkin kiillosta ja vatsan kunnosta näkee hyvin, mikä ruoka sille on sopiva. Itse koitin edelliselle koiralleni, vaihtaa välillä halvempaan samalta vaikuttavaan ruokaan sisällön perusteella, mutta koiran turkki meni hyvin nopeasti kiillottomaksi, jos vatsa ruoan kestikin. Normaalisti aikaisempi koirani söi Nutro Choicen kanariisi-ruokaa, joka oli herkkävatsaisille koirille suunniteltu. Nutra Nuggets merkki ei sopinut, teki turkin kiillottomaksi. Jahti ja Vahti ei myöskään sopinut, teki vatsan löysälle.

Nykyinen koirani, joka kuvissakin on, syö Orijenia. Vaihdan aina yhden pussin jälkeen makua, koska jossain on suositeltu, ettei koko ajan käyttäisi samaa ruokaa, jotta koira ei altistu liikaa jollekin tietylle ainesosalle. Kaikki Orijen ruoat ovat sopineet neidin herkälle vatsalle. Aamuisin koirani saa "oikeaa ruokaa" eli hiukan Neuta, jonka joukkoon laitan Mustin ja Mirrin raakapötköistä sopivan määrän. Illalla sitten 1 ja 1/2 desilitraa Orijenia takapihalle  sikin sokin heiteltynä, niin ei saa niitä sekunnissa hotkittua.

NaCl = natriumkloridin eli ruokasuolan määrä saadaan kertomalla kuivaruuassa olevan natriumin määrä 2,5:llä. Omega 6 -rasvahapot, joista linolihappo LA on välttämätön saada ruuasta, saadaan pääasiassa kasvikunnan öljyistä mm. rypsi- ja auringonkukkaöljy. Omega 3 -rasvahapot ovat välttämättömiä rasvahappoja, kuten alfalinoleenihappo ALA. Lyhytketjuisia omega 3 -rasvahappoja löytyy kasvikunnanöljyissä esim. pellavansiemen- ja rypsiöljy, pidempiketjuiset omega 3 -rasvahapot erityisesti EPA ja DHA saadaan kaloista ja äyriäisistä.

Glukosamiini ja kondroitiinisulfaatti ovat lisäravinteita, jotka ovat normaaleja ruston rakennusaineita, joita löytyy luonnostaan koiran ruoaksi käytetyistä eläinten rustoista sekä äyriäisistä.

Hyviltä vaikuttavia koiran kuivaruoka-merkkejä ovat ainakin Acana (sama valmistaja kuin Orijenilla), ZiwiPeak ja Canagan. Rasvan lähteen ilmoittaminen on yksi kriteeri, joka hyvälaatuisesta ruuasta löytyy. Koiran ruuassa sisältö ilmoitetaan suuruusjärjestyksessä, ensin eniten käytetty raaka-aine sitten muut perässä. Mutta kuten tekstissä mainitaan, täytyy olla silmätarkkana, ettei tule huijatuksi oikeissa määrissä, jos samaa asiaa esim. viljaa on ripoteltu eri termien alle.


Lähde: Kuivamuonaa koiralle, Jaana Sarso, Sennen koira 2/ 2015 s. 74-77

Rohkeutta ja sinnikkyyttä työnhakuun

 

Sinulla on kaksi minuuttia aikaa myydä itsesi ja loppuelämä aikaa myydä edustamasi yrityksen tuotteita ja palveluja.

 

Tämä ohje ei koske pelkästään palvelu- ja eli myyntitehtävissä toimivia, vaan yleistä aktiivisuutta ja myynnillisyyttä tarvitaan lähes jokaisessa työtehtävässä. Lisäksi henkilöbrändit ovat tulleet jäädäkseen. Monet käyvät esimerkiksi rautakaupassa juuri tietyn myyjän asiantuntevuuden ja saamansa hyvän serviisin vuoksi, eivät ensisijaisesti liikkeen nimen perusteella.

 

Myynti on palvelua ja sosiaalista toimintaa. Vähitellen olemme Suomessakin onnistuneet pääsemään pois ajatuksesta, ettei myyntityö olisi arvostettavaa. Kysymys on kulttuurin muutoksesta, joka tapahtuu hitaasti. Vieläkin pidämme myyntiä osittain tyrkyttämisenä ja näemme mielikuvissamme trokarin, hevoskauppiaan ja epäilyttävän automyyjän. Myynti on siis palvelemista, asiakkaan kuuntelemista ja vaikuttumista hänen sanoistaan. Yleistä kiinnostusta ihmisestä. Jos tätä ei ole matkan varrella oppinut, niin sitä on vaikea koulutuksella korjata.

 

Yleinen aktiivisuus ja myynnillisyys sekä rohkeus ja sinnikkyys ovat työelämässä tärkeitä ominaisuuksia. Niistä voi käyttää myös yhteistä nimitystä asenne. Asenne ratkaisee - aina. Näitä ominaisuuksia työnantajat yrittävät selvittää jo valitessaan henkilöä yrityksen palvelukseen. Rekrytointivaiheessa kiinnitetään yhä enemmän huomiota asenteen lisäksi palavaan haluun kehittyä. Jos asenne on kunnossa, niin monenlaista osaamista voi kouluttaa, mutta jos asenne on päin prinkkalaa, niin edes kaikki maailman koulutus ei auta.

 

Taannoin avoinna olevaan työpaikkaamme tuli 134 hakemusta, joka on melkoinen määrä. Keskeinen kysymys kuuluu: miten hakija voi erottautua tuosta määrästä? Ensimmäisellä kierroksella laitoin hakemukset kahteen pinoon: "jatkoon" ja "ei jatkoon". Jatkoon pääsi 30 hakijaa, 104 ei päässyt. Tuossa "ei jatkoon" -pinossa saattoi olla moniakin hakijoita, joiden asenne ja kehittymisen halu olivat kunnossa, mutta hakemus ei ollut. Miten he olisivat voineet erottautua? Ainakin aktiivisuudella ja sinnikkyydellä eli "itsensä myymisellä".

 

Hakuprosessin aikana minulle soitti 20 hakijaa., muistin heidät jokaisen. Kukaan ei tuonut hakemusta minulle henkilökohtaisesti. Tosin hakuilmoituksessa siihen ei annettu mahdollisuuttakaan, mutta aina kannattaa yrittää. Vain noin 50 hakemuksessa oli kuva hakijasta. Osoittivatko hakijat aktiivisuutta ja sinnikkyyttä? Ajattelen, että enemmänkin olisivat voineet osoittaa. Olin hieman pettynyt. Minkä jalkoihin on jäänyt palava halu saada työtä? Työ on mielestäni ihmisten tapa kuulua yhteiskuntaan ja saada merkitystä elämäänsä. Työ tekee ihmiselle hyvää, vailla työtä oleminen tekee ihmiselle huonoa. Siksi työpaikan saamiseksi pitää ponnistella ja osoittaa sinnikkyyttä.

 

Kun ylläpidämme avointa ja uteliasta mieltä, luovuus ja oivalluskyky lisääntyvät. Mikä parasta niin sanottu suljettu kuva itsestä väistyy taka-alalle ja tilalle tulee kasvuun suuntautunut kuva itsestä. Alamme rakastaa tai ainakin pitää haasteista ja ymmärrämme sinnikkyyden tuottavan parempia tuloksia.

 

Kun haastamme itseämme silloin tällöin tekemään meille sopivan haasteellisia asioita, asioita joita emme ole ikinä ennen tehneet, niin lopputuloksena on, että olemmekin paljon enemmän kuin saatoimme uskoakaan. Tämä vaatii avointa, vastaanottavaa ja joustavaa mieltä sekä ennen kaikkea rohkeutta hypätä venäläiseen uimakouluun.

 

Rohkeuden mahdollisen puutumisen taustalla on usein pelko rakkauden menettämisestä tai rakkauden puutteesta. Sen tähden meidän kannattaa ylläpitää suhteita, joihin liittyy rakkaus ja toisesta välittäminen. Näin toimien meistä tulee entistä rohkeampia, mikä on välttämätöntä tulevaisuudessa. Elämä ei tule jatkossa helpommaksi, joten pidetään huolta, että meistä tulee vahvempia. Iloa ja aurinkoa elämäänne sekä rohkeutta hypätä kylmään veteen.

 

 

 

 

Sinnikkyyttä ei koiranpennuilta puutu. Olet ehkä ollut hakemassa tai mukana koiran pennun hakureissulla ja tiedät kuinka korvissa voi olla pitelemistä 45 minuuttia ennen kuin pentu luovuttaa kiukkuhuutonsa ja sammuu auton jatkaessa matkaa kohti lentokenttää. 

 

Suureksi yllätykseksesi saapuessasi lentokentälle tajuat millainen määrä ihmisiä on matkustamassa samaan aikaan. Jonot ovat käsittämättömän pitkät ja ihmismäärä valtava. Tulee siinä kiire hyvästellä saattajat ja etsiä oma jononsa siinä puolittaisessa kaaoksessa pienen koiranpennun kanssa. Ei auta kuin napata pentu, kuljetuslaukku sekä kassi kainaloon ja lähteä reippaasti etsimään. Hiki alkaa valua jo parissa minuutissa. Infotiskiltä saat tarkempia koordinaatteja oikeaan check-in :iin ja viimein jono löytyy hallin toisesta päästä, kuinkas muuten.

 

Jonotus tuntuu kestävän ikuisuuden. Vihdoin kaikki on selvää ja lähdet puolijuoksua kohti turvatarkastusta. Jono on ihan tolkuttoman pitkä! Ei auta muu kuin toivoa parasta. Tuijotat kelloa ja hikoilet, pentu on onneksi hiirenhiljaa kassissaan. Jono matelee piinallisen hitaasti eteenpäin. Noin 10 minuuttia ennen boarding-aikaa pääset viimein turvatarkastukseen. Siellä pitää jättää kimpsut ja kampsut hihnalle, ottaa pentu ulos kassistaan ja laittaa myös kassi hihnalle. Pentu kainalossa astelet läpi metallin paljastimesta, joka ei onneksi hälytä. Tämän jälkeen käyt pennun kanssa parin minuutin keskustelun siitä, tarvitseeko kassiin mennä takaisin vai ei. Kyllä tarvii. Kamat kainaloon ja menoksi. Kerrankin lykästää ja lähtöportti löytyy ihan nurkan takaa vain muutama minuutti ennen annettua lähtöaikaa. Ja siihen kiire loppuukin, lähtö nimittäin viivästyy hieman.

 

Lentomatka sujuu hyvin pennun kerätessä voimia automatkaa varten. Ja tottahan toki pentu aloittaa saman kiljunnan ja kiukuttelun häkissä kuin alkumatkassakin. Mekkalointia kestää tällä kertaa tosin "vain" puolisen tuntia. Uuteen kotiin päästyä kaikki on uutta ja ihmeellistä. Päivien myötä pennun varmuus kasvaa ja yhteiselo alkaa asettua uomiinsa.

 

Yöllä pentu ilmoittaa sitkeästi erimielisyytensä kiukuttelemalla nukkumispaikastaan. Pentu keksii keinon jos toisenkin päästä karkuun nukkumisaitauksestaan ja puhkuu vauhtia ja riemua täydellä höyryllä pipariksi menneen yön jälkeen aamun valjetessa. Pennun riemu on vertaansa vailla joka kerta sen keksiessä jotakin uutta.

 

 

Sinnikkyyttä ja asennetta löytyy koiranpennusta, siinä vasta oiva opettaja työpaikan hakuun. Periksi ei anneta ennen kuin päämäärään on päästy ja kaikki keinot ovat sallittuja!

 

Sitä paitsi, ethän sinä luovuta lentokentälläkään kesken kaiken, joten löytyy sinustakin se sitkeys joka työpaikan saamiseksi tarvitaan!

 

 

 

Lähde: Aulis Kankare varatoimitusjohtaja, Rohkeutta ja sinnikkyyttä, Somero Nro 51 Perjantaina 3.7.2015

Johanna Heiman, Pentua mä metsästän, Sennen koira 2/2015, s. 70-73

Uusia tuulia, tokosäännöt uudistuvat

Tottelevaisuuskokeiden säännöt muuttuvat.  

Elokuun 2015 alusta tulee Suomen tottelevaisuuskokeissa voimaan uudet säännöt. Tämä liittyy FCI:n kansainväliseen sääntöuudistukseen, jolla yhtenäistetään ja helpotetaan kokeissa käyntiä etenkin Keski-Euroopassa, jossa on lyhyt matka naapurimaiden kilpailuihin.

FCI:llä on aikaisemminkin ollut koeohje luokille 1-3, mutta Suomessa on ollut käytössä vain luokka 3 (evl). Alokasluokka on jokaisessa maassa vapaavalintainen ja -sisältöinen. Suomen uudet avo- ja voi-luokkien liikkeen noudattavat uudistettuja 1- ja 2-luokkia. Tämän jutun kirjoitushetkellä sääntöjen viimeistely on kesken, joten Suomessa noudatettavat säännöt kannattaa varmistaa ennen ensimmäistä koekäyntiä, erityisesti evl:n paikallaolon osalta.

Sääntöuudistus tuo suuria muutoksia, mutta niillä on selkeä tarkoitus. Alokasluokassa opituista pohjataidoista muodostuu myöhempien luokkien liikkeet - tämä lisää motivaatiota panostaa hyvään pohjatyöhön koiran koulutuksessa.

Yleisiä poimintoja

Luoksepäästävyys suoritetaan jatkossa kaikissa luokissa kehän ulkopuolella, mutta se ei ole enää numeerisesti arvosteltava liike. Jos koira ei salli tuomarin lähestymistä, se ei voi jatkaa suoritusta. Alempien luokkien paikallaoloon tullessa koiran tulee olla kytkettynä. Hihna irrotetaan kehässä ennen liikkeen alkua. Aikaisemmin hihnan on saanut kietoa kaulalle tai olalle, mutta jatkossa se laitetaan pois näkyvistä (taskuun). Paikallaolon jälkeen koira kytketään. Yksittäisliikkeisiin tultaessa ja kehästä poistuessa koiran saa pitää hihnassa tai ilman. Voi- ja evl-luokissa hihna jää aina kehän ulkopuolelle.

Varma paikallaolo on edellytys koiran kilpailu-uralle. Jos koira lähtee paikallaolosta ja lähestyy toista koiraa (eli toisen koiran suoritus voi häiriintyä), saa koira kolmen kuukauden kilpailutauon. Mikäli koira tekee saman toistamiseen, on seuraavien kilpailutaukojen pituus puoli vuotta.

Liikkeiden aloituksessa ei jatkossa kysytä ohjaalta "onko kysyttävää" tai "onko valmista", vaan perusasennon ottamisen jälkeen todetaan, että liike alkaa. Muutos koskee myös ryhmäliikkeitä. Kilpailija voi jatkossakin kysyä liikkeistä, mutta tämän tulee tapahtua selvästi ennen liikkeen alkua. Etenkin loppuvuoden kilpailuissa varataan aikaa kilpailijoiden ohjeistamiseen.

Avoimesta luokasta alkaen kaikkiin jääviin ja paikallaololiikkeisiin on määritelty kuinka ohjaajan tulee palata koiran luo. Aikaisemmin koiran ohituspuoli on ollut vapaavalintainen. Jatkossa ohjaajan tulee kulkea koiran taakse siten, että koira jää vasemmalle puolelle.

Alokasluokka

Paikallamakuu-liikkeen aika lyhentyy yhteen minuuttiin. Rivistöissä on vain 3-5 koiraa ja koirien välimatka on kasvatettu 4 metriin. Liikkeen alettua jokainen rivistön koira ohjataan yksitellen maahan. Tämän jälkeen ohjaajat poistuvat koirien luota ja jäävät näkyviin. Ajan täytyttyä ja ohjaajien palattua koirien luokse pyydetään koirat yksitellen perusasentoon. Liike päättyy vasta viimeisenkin koiran noustua istumaan.

Seuraamiset helpottuvat kun hihnassa seuraaminen jää pois. Seuraamiseen tulee uutena osuutena hitaassa vauhdissa seuraaminen, joten seuraamismatka hieman pitenee.

Liikkeestä jääviä tehtäviä on vain yksi: liikkeestä maahanmeno, joka toteutetaan vanhaan tapaan. Myös luoksetulo suoritetaan nykyiseen tapaan.

Hyppytehtävä muuttuu huomattavasti. Koira jätetään istumaan esteen eteen. Ohjaaja kiertää esteen toiselle puolelle ja kutsuu koiran esteen yli. Koira saa tulla joko suoraan perusasentoon, tai koira voi istua ensin ohjaajan eteen josta erillisellä käskyllä siirtyy perusasentoon. Monelle isorotuiselle koiralle kuten esim. berninpaimenkoiralle hyppy helpottuu, koska jatkossa esteen korkeus on koiran säkäkorkeus tai enintään 50 cm. Alokasluokassa este on 1 m leveä avoeste, eli siinä on metrin korkuiset sivutolpat ja hyppykorkeuteen säädettävä irtorima. Esteessä ei ole agility-tyyppisiä sivusiivekkeitä.

Kaukokäskyt tulevat osaksi alokasluokkaa. Ohjaaja käskee koiran perusasennosta maahan, poistuu 2 m koiran eteen ja kääntyy koiraa kohden. Koira käsketään ensin istumaan ja siitä takaisin maahan. Liikkeiden vaihtoväli on 3 sekuntia. Näiden jälkeen ohjaaja palaa koiran sivulle ja pyytää koiran perusasentoon.

Myös noutoliikkeiden loppuosa eli kapulan pitäminen tulee alokasluokkaan. Koira saa olla istumassa joko ohjaajan sivulla tai ohjaaja voi siirtyä liikkeen ajaksi koiran eteen. Ohjaaja antaa kapulan koiralle, ja koiran täytyy pitää kapulaa suussaan rauhallisesti 5 sekunnin ajan. Koiran tulee luovuttaa kapula käskystä, jolloin liike päättyy. Noutokammoisille ohjaajille tämä liike voi tuntua hankalalta, mutta toisaalta se on välttämätön pohja seuraavien luokkien kokonaisille notuliikkeille.

Avoin luokka

Avoimen luokan paikallaolossa ohjaajat jättävät koirat istumaan, poistuvat koirien luota 25 metriä ja kääntyvät koiria kohden. Ajan tultua täyteen ohjaajat siirtyvät koirien taakse (koira jää vasemmalle), ja palaavat sitten koirien sivulle. Paikallaolossa voi olla 3-6 koiraa ja koirien välimatka on 3 metriä.

Seuraamiseen tulee uutena osuutena juoksussa tapahtuvat käännökset (oikeaan). Lisäksi suoritetaan 2-3 askelta eteen- ja taaksepäin.

Liikkeestä jääviä tehtäviä on kaksi, joista ensimmäisen asennon tuomari päättää kokeen alkaessa. Ohjaaja seuruuttaa koiraa 10 metriä ja pysähtymättä käskee koiran joko maahan tai istumaan. Koiran tulee pysyä asennossa ohjaajan kävellessä poispäin ja palatessa koiran taakse. Ohjaajan kääntymis- ja pysähdyspaikka merkitään kartiolla, eli liikkeenohjaaja ei erikseen ilmoita matkaa. Käskystä ohjaaja saa siirtyä kartiolta koiran taakse ja edelleen käskystä takaisin koiran luo. Liike päättyy perusasentoon.

Toinen avoimen luokan jäävä liike on seisomaan jääminen. Liike toteutetaan kuten edellä.

Avoimen luokan luoksetulotehtävä helpottuu huomattavasti, sillä luoksetulon pysäytys jää pois. Koira jätetään maahan, jonka jälkeen ohjaaja poistuu koiran luota ja kutsuu koiran luokseen. Luoksetulomatka on 20-25 metriä.

Noutoliikkeeseen ei ole tullut muutoksia. Kaukokäskyt ovat muutoin vanhojen sääntöjen mukaiset, mutta asennonvaihtojen väli on 3 sekuntia (vanhoissa säännöissä 5 sekuntia).

Estehyppy suoritetaan kuten uusissa alokasluokan säännöissä. esteenä käytetään perinteistä toko-estettä (umpieste). 50 cm:n maksimikorkeus koskee myös avo-luokkaa.

Täysin uutena tehtävänä luokkaan on tullut merkin kierto ja paluu perusasentoon. Koira lähtee perusasennosta kiertämään 10 metrin päässä olevan kartion ja pysähtymättä palaa ohjaajan sivulle. Kiertosuunta on vapaavalintainen.

Avoimessa luokassa pohjustetaan myös ruutuun lähettäminen. 3 x 3 m kokoinen ruutu on merkitty kulmistaan kartioilla sekä niitä yhdistävillä kalkkiviivoilla tai nauhoilla. Lähetysmatka ruutuun on 15 metriä. Ennen lähettämistä ohjaajan tulee ilmoittaa aikooko hän pysäyttää koiran ensin seisomaan vai meneekö koira suoraan maahan. Koiran tulee edetä ruutuun ja ottaa siellä ohjaajan ilmoittama asento. Lisäkäskyn "maahan" saa antaa vain, jos koira on ennakoidusti pysäytetty seisomaan. Ohjaaja siirtyy ruudussa makaavan koiran luo ja pyytää sen perusasentoon. Koira ei saa istua tai mennä maahan ruudun ulkopuolella.

Voittajaluokka

Paikallaolo muuttuu vanhan evl-luokan kaltaiseksi: koirat pyydetään maahan yksitellen ja ohjaajat poistuvat näkösuojaan. Paikallaolon kesto on 2 minuuttia, jonka aikana liikkeenohjaaja pujottelee kertaalleen koirien välistä. Ajan tultua täyteen ohjaajat siirtyvät ensin koirien taakse ja siitä koirien viereen. Koirat nousevat yksitellen perusasentoon.

Seuraaminen noudattaa pitkälti vanhoja sääntöjä, mutta ei sisällä perusasennosta askeleita vasempaan tai oikeaan eikä paikallaan kääntymisiä. Juoksussa ja hitaassa käynnissä tehdään käännöksiä oikeaan ja vasempaan sekä täyskäännöksiä. Perusasennosta tehdään myös lyhyt matka peruutusta (5-8 askelta) suoraan taaksepäin. Peruutus päättyy perusasentoon.

Liikkeestä jääviä asentoja tehdään kaksi, eli ikään kuin 2/3 evl-sääntöjen salamakävelystä. Tuomari määrää asennot (seiso, istu tai maahan). Kävelylinjat on merkitty kartioilla siten, että kartio jää aina koirakon vasemmalle puolelle. Liikkeenohjaaja käskyttää liikkeen aikana jättävien käskyjen paikat, ohjaajan täyskäännökset ja liikkeen lopettamisen, mutta muutoin ohjaajan tulee edetä kävelylinjalla itsenäisesti.

Luoksetulo on vanhojen avo-sääntöjen mukainen, jossa koira pysäytetään kerran seisomaan. Matkan pituus on 25-30 metriä ja pysäytyskohta on sen puolessa välissä. Koira saa edetä pysähtyessään enintään kolme omaa mittaansa, jotta liike voidaan arvostella. Pysäytyskäsky voi olla suullinen tai käsimerkki.

Ruutuun lähetys on samankaltainen kuin nykyisin. Kuten avo-luokassa tulee ohjaajan ilmoittaa etukäteen kuinka koira pysähtyy ruutuun. Toinen muutos koskee ohjaajan kävelyreittiä: kun koira makaa ruudussa, lähtee ohjaaja kävelemään kohti ruudun oikeaa etukulmaa. Noin 2 metrin päässä kartiosta ohjaaja kääntyy liikkeenohjauksen mukaisesti vasempaan ruudun etureunan suuntaisesti, kävelee ruudun mitan (3 m) ja kääntyy vasempaan kohti lähtöpaikkaa. 10 metriä kuljettuaan hän kutsuu koiran seuraamaan.

Ohjattu noutaminen tulee mukaan uutena, mutta helpotettuna versiona evl-liikkeestä. Riviin viedään vain kaksi kapulaa (keskimmäinen jää pois). Noudettava kapula viedään ensin. Ohjaaja seuruuttaa koiran kohti 5 metrin päässä olevaa pientä merkkiä. Ohjaaja kulkee merkistä ohi, kääntyy liikkeenohjaajan käskystä ja itsenäisesti käskee koiran seisomaan. Ohjaaja palaa pysähtymättä lähtöpaikalle. Liikkeenohjaajan käskystä ohjaaja pyytää koiraa noutamaan arvotun noutoesineen. Koira tuo ja luovuttaa esineen ohjaajalle normaaliin tapaan.

Tunnistusnoutotehtävään ei ole tullut muutoksia. jatkossa kokeissa käytetään valmiiksi merkittyjä tunnistusnoutokapuloita.

Vanhan evl-luokan metallinouto esteen yli on siirtynyt sellaisenaan voittajaluokkaan, joten puukapulan hyppynoutoa ei enää tehdä. Esteen hyppykorkeus on koiran säkäkorkeus tai enintään 70 cm.

Kauko-ohjauksessa suoritettavat asennonvaihtosarjat ovat joko istu-seiso-maahan tai seiso-istu-maahan. Liikkeessä suoritetaan joko sama sarja kahteen kertaan tai molemmat sarjat yhdessä. Liikkeen suoritustavassa tai matkassa ei ole muutoksia.

Erikoisvoittajaluokka

Paikalla istuminen ja makaaminen yhdistyvät, mutta liikkeen molemmat osat arvostellaan erikseen. Liike alkaa 2 minuutin istumisella, jossa ohjaajat menevät näkösuojaan. Ajan tultua täyteen ohjaajat palaavat noin 10 metriä koiran eteen. Ohjaajat käskevät koirat maahan yksi kerrallaan. Koirat makaavat 1 minuutin ajan, jonka jälkeen ne kutsutaan yksitellen ohjaajien luokse. Koira voi tehdä luoksetulon joko suoraan sivulle tai istumalla ensin ohjaajan eteen. Ryhmässä tulee olla vähintään kolme, mutta enintään neljä (tai viisi) koiraan. Jos koira on ottanut väärän asennon istumisliikkeen aikana, voi ohjaaja antaa yhden lisäkäskyn, jotta paikkamakuu voidaan aloittaa istuma-asennosta.

Seuraamiseen sisältyy aikaisempien sääntöjen mukaisten vauhti- ja askelmääritysten lisäksi 5-10 peruuttaminen, joka voi sisältää yhden käännöksen oikeaan tai vasempaan.

Ennallaan säilyneitä liikkeitä ovat seisominen, istuminen ja maahanmeno seuraamisen yhteydessä (ns. salamakävely), luoksetulo ja kauko-ohjaus.

Ohjattu noutaminen ja ruutuliike ovat lähes ennallaan. Ennen ruutuun lähettämistä ohjaajan tulee ilmoittaa kuinka koira pysähtyy ruudussa. Molempien liikkeiden alussa tehdään ympyrään lähettäminen. Ympyrän keskipistettä ei ole selkeästi merkitty (enintään pieni merkki on sallittu, ei kuitenkaan kartio). Sen sijaan ympyrän kaari on merkitty kokonaan tai vähintään 8 kohdasta. Merkinnät on tarkoitettu ohjaajan ja tuomarin apuvälineiksi, eli koiran kannalta liikkeen alkuosa on 10 metrin eteneminen ja seisomaan pysäytys.

Tunnistusnouto on muutoin ennallaan, mutta esineitä on 6-8 kpl ja ne voidaan asetella erilaisiin muodostelmiin. Ohjaajan esinettä ei kuitenkaan aseteta reunimmaiseksi.

Täysin uutena liikkeenä on merkin kiertäminen ja ohjattu noutaminen esteen yli hypäten.  Noin 40 cm korkea merkki sijaitsee 20 metriä lähetyspaikasta, ja matkalla on lähetyslinjan molemmin puolin 5 metrin päässä esteet (umpi- ja avoeste), joiden takana 5 metrin päässä ovat noutokapulat. Noutokapulat viedään paikoilleen riippumatta noudettavasta suunnasta. Koira lähetetään ensin kiertämään merkki. Koira pysäytetään, kun se on palannut merkiltä noin 2 metriä ohjaajaa kohti; käsimerkki on sallittu pysäytyksessä. Tuomari määrää pysäytysasennon kokeen alkaessa (istu, seiso tai maahan). Pysäytyksen jälkeen ohjaaja pyytää koiraa hakemaan arvotun noutoesineen, ja koira palauttaa esineen ohjaajalle vastaavan esteen yli hypäten.

 

 

 

Tekstin lähde: Uusia tuulia, Minna Hillebrand, Sennen koira 2/2015 sivut 48-50