Sinulla on kaksi minuuttia aikaa myydä itsesi ja loppuelämä aikaa myydä edustamasi yrityksen tuotteita ja palveluja.
Tämä ohje ei koske pelkästään palvelu- ja eli myyntitehtävissä toimivia, vaan yleistä aktiivisuutta ja myynnillisyyttä tarvitaan lähes jokaisessa työtehtävässä. Lisäksi henkilöbrändit ovat tulleet jäädäkseen. Monet käyvät esimerkiksi rautakaupassa juuri tietyn myyjän asiantuntevuuden ja saamansa hyvän serviisin vuoksi, eivät ensisijaisesti liikkeen nimen perusteella.
Myynti on palvelua ja sosiaalista toimintaa. Vähitellen olemme Suomessakin onnistuneet pääsemään pois ajatuksesta, ettei myyntityö olisi arvostettavaa. Kysymys on kulttuurin muutoksesta, joka tapahtuu hitaasti. Vieläkin pidämme myyntiä osittain tyrkyttämisenä ja näemme mielikuvissamme trokarin, hevoskauppiaan ja epäilyttävän automyyjän. Myynti on siis palvelemista, asiakkaan kuuntelemista ja vaikuttumista hänen sanoistaan. Yleistä kiinnostusta ihmisestä. Jos tätä ei ole matkan varrella oppinut, niin sitä on vaikea koulutuksella korjata.
Yleinen aktiivisuus ja myynnillisyys sekä rohkeus ja sinnikkyys ovat työelämässä tärkeitä ominaisuuksia. Niistä voi käyttää myös yhteistä nimitystä asenne. Asenne ratkaisee - aina. Näitä ominaisuuksia työnantajat yrittävät selvittää jo valitessaan henkilöä yrityksen palvelukseen. Rekrytointivaiheessa kiinnitetään yhä enemmän huomiota asenteen lisäksi palavaan haluun kehittyä. Jos asenne on kunnossa, niin monenlaista osaamista voi kouluttaa, mutta jos asenne on päin prinkkalaa, niin edes kaikki maailman koulutus ei auta.
Taannoin avoinna olevaan työpaikkaamme tuli 134 hakemusta, joka on melkoinen määrä. Keskeinen kysymys kuuluu: miten hakija voi erottautua tuosta määrästä? Ensimmäisellä kierroksella laitoin hakemukset kahteen pinoon: "jatkoon" ja "ei jatkoon". Jatkoon pääsi 30 hakijaa, 104 ei päässyt. Tuossa "ei jatkoon" -pinossa saattoi olla moniakin hakijoita, joiden asenne ja kehittymisen halu olivat kunnossa, mutta hakemus ei ollut. Miten he olisivat voineet erottautua? Ainakin aktiivisuudella ja sinnikkyydellä eli "itsensä myymisellä".
Hakuprosessin aikana minulle soitti 20 hakijaa., muistin heidät jokaisen. Kukaan ei tuonut hakemusta minulle henkilökohtaisesti. Tosin hakuilmoituksessa siihen ei annettu mahdollisuuttakaan, mutta aina kannattaa yrittää. Vain noin 50 hakemuksessa oli kuva hakijasta. Osoittivatko hakijat aktiivisuutta ja sinnikkyyttä? Ajattelen, että enemmänkin olisivat voineet osoittaa. Olin hieman pettynyt. Minkä jalkoihin on jäänyt palava halu saada työtä? Työ on mielestäni ihmisten tapa kuulua yhteiskuntaan ja saada merkitystä elämäänsä. Työ tekee ihmiselle hyvää, vailla työtä oleminen tekee ihmiselle huonoa. Siksi työpaikan saamiseksi pitää ponnistella ja osoittaa sinnikkyyttä.
Kun ylläpidämme avointa ja uteliasta mieltä, luovuus ja oivalluskyky lisääntyvät. Mikä parasta niin sanottu suljettu kuva itsestä väistyy taka-alalle ja tilalle tulee kasvuun suuntautunut kuva itsestä. Alamme rakastaa tai ainakin pitää haasteista ja ymmärrämme sinnikkyyden tuottavan parempia tuloksia.
Kun haastamme itseämme silloin tällöin tekemään meille sopivan haasteellisia asioita, asioita joita emme ole ikinä ennen tehneet, niin lopputuloksena on, että olemmekin paljon enemmän kuin saatoimme uskoakaan. Tämä vaatii avointa, vastaanottavaa ja joustavaa mieltä sekä ennen kaikkea rohkeutta hypätä venäläiseen uimakouluun.
Rohkeuden mahdollisen puutumisen taustalla on usein pelko rakkauden menettämisestä tai rakkauden puutteesta. Sen tähden meidän kannattaa ylläpitää suhteita, joihin liittyy rakkaus ja toisesta välittäminen. Näin toimien meistä tulee entistä rohkeampia, mikä on välttämätöntä tulevaisuudessa. Elämä ei tule jatkossa helpommaksi, joten pidetään huolta, että meistä tulee vahvempia. Iloa ja aurinkoa elämäänne sekä rohkeutta hypätä kylmään veteen.
Sinnikkyyttä ei koiranpennuilta puutu. Olet ehkä ollut hakemassa tai mukana koiran pennun hakureissulla ja tiedät kuinka korvissa voi olla pitelemistä 45 minuuttia ennen kuin pentu luovuttaa kiukkuhuutonsa ja sammuu auton jatkaessa matkaa kohti lentokenttää.
Suureksi yllätykseksesi saapuessasi lentokentälle tajuat millainen määrä ihmisiä on matkustamassa samaan aikaan. Jonot ovat käsittämättömän pitkät ja ihmismäärä valtava. Tulee siinä kiire hyvästellä saattajat ja etsiä oma jononsa siinä puolittaisessa kaaoksessa pienen koiranpennun kanssa. Ei auta kuin napata pentu, kuljetuslaukku sekä kassi kainaloon ja lähteä reippaasti etsimään. Hiki alkaa valua jo parissa minuutissa. Infotiskiltä saat tarkempia koordinaatteja oikeaan check-in :iin ja viimein jono löytyy hallin toisesta päästä, kuinkas muuten.
Jonotus tuntuu kestävän ikuisuuden. Vihdoin kaikki on selvää ja lähdet puolijuoksua kohti turvatarkastusta. Jono on ihan tolkuttoman pitkä! Ei auta muu kuin toivoa parasta. Tuijotat kelloa ja hikoilet, pentu on onneksi hiirenhiljaa kassissaan. Jono matelee piinallisen hitaasti eteenpäin. Noin 10 minuuttia ennen boarding-aikaa pääset viimein turvatarkastukseen. Siellä pitää jättää kimpsut ja kampsut hihnalle, ottaa pentu ulos kassistaan ja laittaa myös kassi hihnalle. Pentu kainalossa astelet läpi metallin paljastimesta, joka ei onneksi hälytä. Tämän jälkeen käyt pennun kanssa parin minuutin keskustelun siitä, tarvitseeko kassiin mennä takaisin vai ei. Kyllä tarvii. Kamat kainaloon ja menoksi. Kerrankin lykästää ja lähtöportti löytyy ihan nurkan takaa vain muutama minuutti ennen annettua lähtöaikaa. Ja siihen kiire loppuukin, lähtö nimittäin viivästyy hieman.
Lentomatka sujuu hyvin pennun kerätessä voimia automatkaa varten. Ja tottahan toki pentu aloittaa saman kiljunnan ja kiukuttelun häkissä kuin alkumatkassakin. Mekkalointia kestää tällä kertaa tosin "vain" puolisen tuntia. Uuteen kotiin päästyä kaikki on uutta ja ihmeellistä. Päivien myötä pennun varmuus kasvaa ja yhteiselo alkaa asettua uomiinsa.
Yöllä pentu ilmoittaa sitkeästi erimielisyytensä kiukuttelemalla nukkumispaikastaan. Pentu keksii keinon jos toisenkin päästä karkuun nukkumisaitauksestaan ja puhkuu vauhtia ja riemua täydellä höyryllä pipariksi menneen yön jälkeen aamun valjetessa. Pennun riemu on vertaansa vailla joka kerta sen keksiessä jotakin uutta.
Sinnikkyyttä ja asennetta löytyy koiranpennusta, siinä vasta oiva opettaja työpaikan hakuun. Periksi ei anneta ennen kuin päämäärään on päästy ja kaikki keinot ovat sallittuja!
Sitä paitsi, ethän sinä luovuta lentokentälläkään kesken kaiken, joten löytyy sinustakin se sitkeys joka työpaikan saamiseksi tarvitaan!
Lähde: Aulis Kankare varatoimitusjohtaja, Rohkeutta ja sinnikkyyttä, Somero Nro 51 Perjantaina 3.7.2015
Johanna Heiman, Pentua mä metsästän, Sennen koira 2/2015, s. 70-73
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti