Kasvin nukkuvaa latvaa sanotaan silmuksi. Syksyn viileys tuudittaa kärjen kasvupisteen uneen. Lehdet käärivät sen herkän solukon suojaansa. Silmussa elämä odottaa uutta kevättä. Kukaksi kutsutaan silmua, joka auetessaan tuottaa myös sukusoluja. Jo yli sata miljoonaa vuotta sitten kasvit oppivat ajoittamaan yhteen silmun aukeamisen ja pariutumisen.
Tällaisen silmun uloimpia lehtiä kutsutaan verholehdiksi. Ne peittävät nuppua. Niiden sisäpuolelta kurottavat esiin suuret terälehdet. Ne kutsuvat hyönteisiä väreillään, tuoksullaan tai makealla medellään.
Terälehtiä sisempänä ovat kapeat hedelehdet. Ne tuottavat kukasta lähtevää postia, koiraspuolisia sukusoluja eli siitepölyä. Hyönteiset surisevat ympärillä elämän kantajina: palkkiota vastaan ne kuljettavat kukan soluja kuin lähetit, ovelta ovelle. Näin kasvit voivat vaihtaa perimäainesta ja sopeutua muutoksiin.
Keskimmäisinä ovat emilehdet. Ne ovat usein sulautuneet yhteen, emiksi. Emi on paikka saapuvalle postille, muualta tulevalle siitepölylle.
Emilehdet tuottavat naaraspuolisia sukusoluja. Nämä solut odottavat paikallaan. Kun naarassolu on hedelmöittynyt, kasvi rakentaa sen ympärille vahvan, ravitsevan siemenen. Vasta sen turvin uusi, irtoava yksilö menestyy maailmalla.
DNA-tutkimuksissa on selvinnyt, että lumpeet kuuluvat kukkakasveista vanhimpiin.
Vieläkin lumpeen kukka kantaa muistoja aikojen takaa. Terälehdet etenevät latvaa kohti spiraalina kuten monen kasvin varsilehdet. Terälehtien ja heteiden väillä ei ole selvää rajaa: keskemmällä lehden sukusoluja tuottava alue vain vähittäin laajenee. Emilehtien rajat näkyvät emin sädemäisinä raitoina.
Suolammen liejuiseen veteen nousee pohjasta vanha silmu. Jo sadatta miljoonatta kertaa se aistii, miten maapallo hivuttaa pohjoista kylkeään kohti aurinkoa. Hitaasti verso oikoo itseään kohti pintaa ja valoa.
Lopulta lämpö avaa silmun lukot, ja se leimahtaa itsekin tähdeksi. Laineet liplattavat ja aika pysähtyy. Näemme ikuisuuden silmästä silmään.
Lähde: Issakainen Jouni, Pienestä kiinni, Vanha silmu aukeaa, Suomen luonto 6/2012, s.82
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti