Koiralla tulisi olla perustaidot hallussa, jotta toko-temppujen opettaminen olisi helppoa. Perustaidot opetetaan arjessa ja vasta kun ne ovat hanskassa, mennään tokokentälle hiomaan temppukuvioita. Perustaidoiksi luetaan raihoittuminen, luoksetulo / lähellä pysyminen, leikkiminen ja oppimaan oppiminen eli tarjoaminen. Lisäksi koiralla pitää olla fyysiset taidot sillä tasolla, että temppujen opettelu on helppoa ja hauskaa.
- Rauhoittuminen: koira pystyy asettumaan levollisena aloilleen ja pysymään siinä, ympärillä olevista häiriöistä huolimatta.
- Luoksetulo: koira tulee kutsuttaessa luokse ja on jo oppinut ettei ohjaajan luota edes kannata lähteä omin päin mihinkään, vaan ohjaajan läheisyys on sille turvallista ja kannattavaa.
- Leikkiminen: koira ja ohjaaja pystyvät leikkimään yhdessä, lelun kera tai ilman. Kaikki koirat eivät nauti samanlaisista leikeistä tai leluista, mutta riittää että koira innostuu vaikkapa nakinpalojen metsästykseen ensin alkuun.
- Oppimaan oppiminen: koira on oppinut, että tarjoamalla erilaisia toimintoja se voi ansaita palkkion. Tämä on hurjan tärkeää, jos haluamme saada aikaan koiran, joka itse oivaltaa ja sen myötä pysyy myös motivoituneena yhdessä tekemiseen ohjaajan kanssa.
- Fyysiset taidot: isokokoiset rodut ovat usein nuorina kehitykseltään varsin "löysiä" ja voi olla tarpeen tehdä erilaisia jumppia ennen kuin edes ajattelee vaikkapa sivulletulon opettamista. Koiran tulisi osata käyttää takapäätään ja sillä pitää olla myös riittävästi lihasvoimaa, jotta se voi tehdä esimerkiksi kaukokäskyt oikein ja väsymättä.
Selkeä suunnitelma suojaa surkealta suoritukselta. Ennen kuin mitään liikkeitä aletaan kouluttaa koiralle, tulee ohjaajalla olla mielessä kuva miltä valmis suoritus näyttää. Liikkeet pilkotaan aina mahdollisimman pieniin paloihin, jotka opetetaan koiralle erillisinä temppuina. Vasta kun koira osaa liikkeen pienen pienet palat erikseen, niitä aletaan liittää yhteen kokonaiseksi liikkeeksi. Tämän ketjuttamiseksi kutsutun tavan hyvä puoli on siinä, että vaikka koira myöhemmin osaa kokonaisen liikkeen, sen yksittäisiä palasia voidaan silti irrottaa kokonaisuudesta ja harjoitella niitä aina paremmiksi ja sitten taas liittää takaisin kokonaiseen liikkeeseen. Koko ketju, toisin sanoen valmis liike voi olla vain niin hyvä kuin sen heikoin ketjun pala on.
Koiran kanssa treenatessa pidetään aina huoli siitä, että yhdessä tekeminen on koiran mielestä kannattavaa ja mahdolliset virheet eivät ole maailmanloppu. Jos koira tarjoaa eri asiaa kuin mitä ohjaaja oli toivonut, se jää ilman palkkiota, mutta saa uuden yrityksen. Tarvittaessa tehtävää helpotetaan, jotta onnistumiseen päästään. On ehdottoman tärkeää, että koiralla on treeneissä aina superhauskaa ja että se voi luottaa ohjaajaansa. Koiran täytyy uskaltaa yrittää ja sen vuoksi sitä ei KOSKAAN rankaista siitä, jos se tekee jonkin toko-tempun väärin. Jos joku temppu menee väärin, on parasta keskeyttää harjoitus hetkeksi ja miettiä mikä kohta meni pieleen ja miksi. Sitten irrotetaan se palanen kokonaisuudesta ja treenataan erikseen vain sitä. Esimerkiksi tunnistusnoudossa koira tuo väärän kapulan. Silloin on turha jankata koko liikettä, vaan tehdään pelkkää tunnistusosaa niin, että koira taas oivaltaa mistä olikaan kyse. Sen jälkeen mietitään onko temppu riittävän hyvin yleistetty, eli sitä on tehty kaikilla mahdollisilla alustoilla ja ilmoilla, muita kapuloita on käsitellyt muut ihmiset jne. Eli osaako koira oikeasti tehtävän, vai luulemmeko vain?
Alusta asti on tärkeää, että koira oppii tekemään liikkeet oikeassa mielentilassa. Jos kyseessä on jokin vauhtiliike, vauhti on otettava mukaan heti alkumetreillä. Luoksetuloa ei siis kannata kovin pitkkään harjoitella kävelyvauhdissa, koska tokossa on tärkeää, että koira tulee ohjaajansa luokse lujaa. Rauhalliset liikkeet, kuten vaikkapa paikallamakuu, kannattaa aloittaa valmiiksi rauhallisen koiran kanssa eikä esimerkiksi silloin, kun tulee työpäivän jälkeen kotiin ja koira on täynnä intoa. Tämä kotiinpalun hetki kannattaa ehdottomasti hyödyntää vauhtiliikkeiden tai koiralle mahdollisesti vähän vastenmieleisten asioiden opetteluun, kuten esimerkiksi metallinoutoon!
Täytyy muistaa, että tokossa ei oteta aikaa ja nopein koira ei voita. Teknisesti taitava ja riittävän nopea koira on vahvoilla. Tekniikan opettaminen on siis tuiki tärkeää. Kouluttaminen on samanlainen taito kuin vaikkapa kirjoittaminen ja sen voi oppia kuka tahansa joka viitsii harjoitella. Kyseessä ei siis ole mikään maaginen kyky, joka toisilla on ja toisilla ei. Kun palkkaa koiraa oikeaan aikaan oikeaan paikkaan oikeasta asiasta oikealla tavalla, ollaan jo pitkällä. Helppoa? No ei ehkä aina, mutta varmasti opeteltavissa.
Kaikkien koirien kanssa tulee pitää treenisessiot lyhyinä, jotta oppiminen on tehokkainta. Toistomäärien kanssa kannattaa olla supertarkkana, kun treenaa vauhtiliikkeitä koiran kanssa, jolle juokseminen ei itsessään ole niin palkitseva juttu, että se jaksaisi tehdä kymmeniä ruutuja tai luoksetuloja hyvällä vauhdilla ja asenteella vain sen takia, että on niin kiva juosta. Hyvällä suunnittelulla ja koiran mielestä riittävän hyvillä palkkioilla onnistuu treenit siitä huolimatta mainiosti.
Kun miettii treenaamista koiransa kanssa niin tärkeämpää kuin rotu, on tuntea oma koiransa. Vietä siis aikaa koirasi kanssa myös muualla kuin toko-kentällä, opettele tuntemaan mistä se pitää ja mistä ei, mikä sitä palkitsee ja minkä se kokee rangaistuksena. Monet koirat ovat hyvinkin herkkiä, kunnioita sitä! Treenaa sellaisissa porukoissa missä viihdyt ja missä käytettävät menetelmät ovat muutenkin kuin "mutuna" perusteltuja. Kuuntele avoimin mielin muilta saamiasi nevoja, mutta suodata niistä itsellesi vain se osa, jonka koet sopivan juuri sinun koirallesi.
Usein kuulee sanottavan, että koira koulutetaan alkuun positiivisesti palkitsemalla ja sitten siirrytään pakotteisiin kun koira jo osaa, jotta siitä saadaa puristettua paras suoritus ulos. Tällainen on koiran kannalta äärimmäisen epäreilua. Jos meillä on jotain mitä koira haluaa ja olemme opettaneet sille, että tarjoamalla ja yhdessä tekemällä se myös haluamansa asian saavuttaa, niin pakotteilla vaatimiseen ei ole mitään syytä. Koira tekee aina sitä minkä kokee itselleen kannattavaksi. Taitava kouluttaja saa KOULUTETTUA koiran myös pitkäkestoiseen ja innokkaaseen suoritukseen ilman pakotteita, kuitenkin säilyttäen samalla ystävyyden ja luottamuksen koiransa kanssa.
Lopuksi pari vinkkiä vielä.
Vältä nopeita käännöksiä ja nykäisyjä, kun palkkaat koiraa lelulla. Vauhtiluoksetuloa harjoitellessa koira voi saada palkaksi napata lelun ohjaajan kädestä ilman, että vauhti tai suunta nopeasti muuttuu. Kun koira palaa lelun kanssa ohjaajan luo, se saa palkaksi toisen lelun tai repimisleikkiä ohjaajan kanssa.
Seuraamisen harjoitteleminen voidaan aloittaa paikallaan! Kaikki koirat osannevat kävellä, joten pilkotaan liike vielä pienemmäksi ja harjoitellaan ensin keskittymiskykyä ja itsehillintää - liikkumatta mihinkään. Muista harjoitella myös oikealla puolella seuraamista, jotta lihaksisto pysyy tasapainossa.
Tekstin lähde: Tokoa bernin kanssa, Krista Karhu, Sennen koira 1/2014, s. 66-68
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti