Berninpaimenkoira on pitkäkarvainen, kolmivärinen, suuri, voimakas ja liikkuva koira, ei mikään sohvaperunaksi sopiva koira. Alun perin berninpaimenkoiran käyttötarkoitus oli olla pihavahtina sekä karjanajo- ja vetokoirana Bernin maatiloilla. Suomenkielisestä nimestään huolimatta berninpaimenkoira ei ole varsinainen paimenkoira. Vetokoirana berninpaimenkoiraa käytettiin vetämään kärryissä maitotonkkia juustolaan tai myytäviä tavaroita kaupunkiin. Nykyisin berninpaimenkoira on pääasiassa perhe- ja seurakoirana, mutta siitä löytyy myös monipuolinen harrastuskoira. Berninpaimenkoiran historia määrittää sen luonnetta eikä luonne ole olennaisesti muuttunut vuosikymmenten saatossa.
Berninpaimenkoiran itsevarma, ystävällinen, sopeutuva ja omaan perheeseen kiintyvä luonne ovat perua maatilan koiralta, jonka oletettiinkin pysyvän pihassa ja tulevan toimeen kotieläinten kanssa, mutta myös ilmoittavan tulijoista ja puolustavan tarvittaessa perhettä ja omaisuutta. Se ei tarvinnut suurta nopeutta tai nopeaa reagointikykyä ja sen oletettiin odottavan tarvittaessa rauhallisesti.
Tällainenhan berninpaimenkoira parhaimmillaan edelleen on, ja sen suosio perhekoirana perustuu näihin ominaisuuksiin. Nykypäivän perhekoiran luonnevaatimukset eivät ole vähäisempiä kuin sata vuotta sitten. Kaupunkielämässä varsinkin on paljon häiriötekijöitä, joihin koira ei saisi reagoida. Berninpaimenkoiran tulee olla itsevarma ja käyttäytyä ystävällisesti ihmisiä kohtaan. Sen ei tarvitse olla vieraille ylettömän ystävällinen, mutta se ei missään tapauksessa saa olla arka tai vihainen vaan käyttäytyä itsevarmasti.
Berninpaimenkoira kiintyy omaan perheeseen ja viettää mielellään aikaa siellä missä sen perhekin on eikä siksi sovi tarhakoiraksi, vaikka sillä onkin paksu turkki. Kiinnostus kaikkeen tekemiseen ja läsnäolo on berninpaimenkoiralle hyvin luonteenomaista ja se sopeutuu helposti monenlaisiin olosuhteisiin esim. matkustaessa. Berninpaimenkoira tarvitsee aina peruskoulutuksen pelkästään jo suuren kokonsa vuoksikin. Ystävällinen koheltaja kuvaa hyvin berninpaimenkoiraa eikä sillä ole tajua omasta koostaan tai voimistaan.
Itse olen ollut yllättynyt berninpaimenkoirani sisusta. Kyseessä ei ole lainkaan niin helppo koira kuin pehmeä karva ja ystävällinen nallemainen ilme antavat ymmärtää. Berni on kyllä pehmeä, kun sitä komentaa, mutta omaa mieltä meidän tytöltä ainakin löytyy joskus enemmänkin kuin riittävästi. Ja koirani kyllä ilmoittaa olevansa eri mieltä asiasta kanssani äänekkäästi ja joskus kauankin.
Berninpaimenkoira on todella fiksu, joka tuo omat haasteensa koulutukseen, mutta myös mahdollisuudet. Koirani oppii asiat yleensä kerrasta (siis yhdestä harjoituskerrasta, joka sisältää useamman kerran liikkeen harjoittelua). Koirani myös lukee tunnetilaani erittäin tarkasti ja käyttää heti hyväkseen, jos en ole ihan tasapainossa esim. jos olen väsynyt tai kiireinen. Ja tämä neiti karkaa kyllä tilaisuuden tullen tietäessään, että olen lähdössä ilman sitä johonkin, jos ovi on jäänyt auki. Siinä sitä meneekin sitten taas aikaa ennen kuin tämän tytön saa takaisin sisälle. Fiksu mikä fiksu. Omistajan oltava aina tarkkana touhujensa kanssa.
Olen ollut yllättynyt myös bernien haukkuherkkyydestä. Mutta näköjään haukkuminen on ollut tarpeen berninpaimenkoiran alkuperäisissä työtehtävissä. Mikään räksyttäjä berni ei onneksi kuitenkaan ole, vaan haukkuu aina asiaa.
Berninpaimenkoira vaatii ajatustyötä, jottei turhaudu. Itse olen kokenut rallytokon mieluisaksi ja arkea helpottavaksi harrastukseksi koirani kanssa. Yleensä bernit ovat makupalojen perään, joten kouluttamiseen niitä on suhteellisen helppo motivoida. Meillä DentaStixit ovat parasta mitä maailmassa on, päihittävät onneksi jopa jäniksen hajun. Bernini on nimittäin ihan ihmeellisen riistahullu ja nimenomaan riistan hajuista sekoaa täysin. Jäniksen perään lähtee yleensä kyllä vähän matkaa juoksemaan, vaikkakaan ei aina, mutta odotas vaan kun tämä neiti saa jäniksen HAJUSTA kiinni, niin kyllä menee edestakaisin peltoa vaikka seuraavaan aamuun asti. Ja hajuaisti tällä neidillä on todella hyvä.
Bernin kanssa ei käy elämä tylsäksi, siitä olen varma. Berninpaimenkoira: ihana, mutta haastava, aina täysillä mukana, silittämisestä ei saa ikinä tarpeeksi ja jääkaapin oven auetessa jaksaa aina nousta. Meillä erikoisuutena berni nousee myös joka kerta imurin käynnistäessä odottamaan, että sitä imuroidaan. Ja berniperheessähän ei koiran karva sitten ihan heti lopu, joten imuri on kovassa käytössä :).
Lähde: Berninpaimenkoira vuosien saatossa, Ilona Jaanu, Sennen koira 1/2014, s. 28-30
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti