Jokaisen koiranomistajan haaveena on, että oma rakas lemmikki saisi elää pitkän elämän.
Mikä vialla, kun 8-vuotias koira lakkaa yhtäkkiä syömästä? Verikokeiden tuloksena saattaa selvitä haimatulehdus. Mistäs tällainen haimatulehdus sitten johtuu? Yksi syy voi olla liian rasvainen ruokavalio koiran ikään nähden. Veteraanikoiralle ruokavalio, johon kuuluu rasvaisten nappuloiden lisäksi rasvainen naudanliha raakana, senioriöljy ja rasvaisen lihaisat naudanluut, sisältää liikaa rasvaa. Tällaisella ruokavaliolla pääsee helposti kertymään sitä massaakin kylkien päälle. Eläinlääkärin määräyksestä koira laihdutuskuurille ja kevyelle ruualle.
Kevyemmän 7% rasvaa sisältävän nappulan lisäksi koira sai mutustella perunaa, kanaa, ja pastaa vaihdellen. Kaikki öljyt jätettiin pois. Akuutin vaiheen jälkeen vaihdettiin ruoka 11% rasvaa sisältävään, muut ainesosat ovat pysyneet samana ja tätä sitten loppuelämä herkutellaan. Pikkuherkutteluun annetaan keitettyä kanaa ja kuivattuja ruispaloja.
Koiran vanhetessa on ruokailutottumuksiin puututtava jo pelkästään painon vuoksi. Lihava vanha koira ei ole se onnellinen koira. Tällä tärkeällä asialla vaikutetaan koiran fyysiseen kuntoon. Vähärasvaisen ruokavalion seurauksena koiran silmät ovat kirkastuneet entisestään, korvat pysyneet puhtaina (ennen työnsivät vaikkua koko ajan), kakka ollut huomattavasti kiinteämpää ja sen määrä vähentynyt, anaalit olleet täysin kunnossa sekä vauhti lisääntynyt.
Liikunta pitää vetreänä ja veteraanikin tarvitsee liikuntaa. On vain muistettava, että meno on veteraanin oman kunnon tasoista. Liikunnan kohdalla palataan hieman samaan, jota pentuna suositeltiin. Vapaana liikkuminen omien voimien mukaan vaihtelevassa maastossa, on se paras vaihtoehto myös veteraanille. Liikunnan ohessa on lepo myös tärkeää.
Kun koiralla alkaa iän myötä olla erinäisiä vaivoja, olisi liikkumisalustan hyvä olla tasaista polkua, ei ojien ylityksiä tai varvikkoa mikä saa selän jumittumaan rasituksessa. Ikääntyneemmät, arvonsa tuntevat rouvakoirat eivät kaipaa nuoria hormonihuuruisia uroksia kosiskelemaan. Omistajan on aina pidettävä oman koiransa puolia. Kelinkin täytyy olla hyvä. Ei saa olla liian kuuma, ei liian kylmä, ei liukasta jäätikköä, ei umpihankea.
Myös veteraanista on moneksi. Vanheneminen ei tarkoita, että erilaisten harrastusten pitää loppua kokonaan. Ylläpitämällä erilaisia päivittäisiä aktiviteetteja, pidetään huolta veteraanin fyysisestä ja psyykkisestä kunnosta. Tietenkin tässäkin kohtaa on veteraanin jaksaminen se pääasia.
Pidetäänhän häntä korkealla!
Lahteet: Elämää varttuneen bernin kanssa, Kirsi Toiviainen, Sennen koira 1/2014, s. 75-77
K7 -veteraanitreffit, Saija Ilonen, Maija Kallio-Kujala, Maria Ulvila, Sennen koira 2/2015, s. 62
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti