koiraharrastajalla on tilaisuus vertailla jalostustyön tuloksia ja arvioida rodun jalostusmateriaalia. Näyttelyt ovat oiva tilaisuus kasvattajalle saada tietoa omasta kasvatustyöstään, siitä kuinka hyvin kasvatit vastaavat rotumääritelmää. Kasvattaja saa myös käsityksen siitä miten omat kasvatit pärjäävät maan muuhun kantaan nähden ja miltä yksilöt näyttävät verrattuna muihin saman ikäisiin koiriin. Ei ole siis mikään ihme, että kasvattajat toivovat, että uusien pentujen omistajat veisivät koiriaan näyttelyihin. Kyse ei ole pelkästään kasvattajan saamasta maineesta. Yksi tai kaksi näyttelykertaa ei välttämättä anna kovinkaan kattavaa kokonaiskuvaa koirasta tai kasvatustyöstä.
Koiran arvostelussa koiraa verrataan voimassa olevaan rotumääritelmään. Rotumääritelmässä on määritelty mahdollisimman yksityiskohtaisesti miltä kyseisen rodun ihanteellinen edustaja on niin ulkonäöltään, liikkeiltään kuin luonteeltaan. Tuomarin tehtävä on määritellä kuinka hyvin arvosteltava koira vastaa rotumääritelmää. Koska kyseessä on arvostelulaji voivat koiran saamat arvostelut vaihdella suuresti eri tuomareiden välillä.
Rotumääritelmää on vaikea tulkita yksiselitteisesti muilta kuin hylkäävien virheiden osalta. Tuomarin antamaan arvosteluun vaikuttaa aina tuomarin omat kokemukset kyseisestä rodusta. Mikäli tuomarin omassa kotimaassa on hyvin suppea ja heikko kanta kyseisen rodun edustajia saattaa tuomari jakaa esim. erinomaista laatuarvostelua kaikille koirille, jotka hänelle esitetään. Toiset tuomarit saattavat suhtautua fanaattisesti tiettyyn yksityiskohtaan rotumääritelmässä unohtaen kokonaisuuden. Oli tuomarin linja mikä tahansa puhuttaa se yleensä aina enemmän tai vähemmän niin koirien esittäjiä kuin kehän laidalla olijoita.
Jokaisella tuomarilla on oma näkemyksensä ihanteellisesta rotunsa edustajasta. Aloittelevan näyttelyharrastajan voi aluksi olla vaikeaa ymmärtää mitä kaikkia osia koirasta arvostelussa käsitellään. Mitä eroa on lanteella ja lanneosalla? Mitä tarkoittaa etuasentoinen lapa, lyhyt olkavarsi tai luisu lantio? Jos rintakehä on hyvä niin miten eturinta voi olla kesken kehityksen tai mitä tarkoittaa, että koira tarvitsee enemmän eturintaa? Mitä väliä hännän kantoasennolla on arkielämässä? Oman rodun yhdistyksen järjestämät rotumääritelmäpäivät ovat loistava tilaisuus saada selvyyttä mistä rotumääritelmässä on kyse.
Koiran kunto ja kehitysvaihe vaikuttaa aina koiran saamaan arvosteluun. Tuomari arvostelee koiran juuri siinä kunnossa kuin koira tuodaan kehään. Huonossa turkissa esitetty koira saattaa saada heikomman arvostelun kuin mitä se yleensä saa, tai sitten ei. Tuomari ei lähde arvailemaan kuinka upea koira olisi jos sillä olisi täysi karva päällä. Toisaalta, jos koira on kaiken kaikkiaan tuomarin mielestä erittäin laadukas rotunsa edustaja, ei huono turkin kunto välttämättä vaikuta arvosteluun. Koiran fyysisellä kunnolla on merkitystä arvosteluun. Huono lihaskunto, ylipaino, lihasjumittumat ja kivut vaikuttavat koiran liikkumiseen ja liikkeisiin heikentävästi. Myös alipaino vaikuttaa koiran saamaan arvosteluun. Yksilölle sopiva ruokinta ja monipuolinen liikunta sekä hyvä lihashuolto takaa koiran hyvinvoinnin mikä näkyy niin turkin kunnossa kuin koiran vitaliteetissa ja sen tavassa liikkua. Sairaan koiran paikka ei ole kehässä vaan kotona.
Myös koiran esittäminen ja kehäkäytös vaikuttaa koiran saamaan arvosteluun. Kuriton koira saa varmasti maininnan käytöksestään arvosteluunsa. Kunnon peruskoulutus on myös näyttelykoulutuksen ja kehäkäytöksen perusta. Pennuille ja nuorille koirille sallitaan oma eloisuus ja vilkkaus, eikä niiltä odoteta samanlaista malttia kuin aikuisilta koirilta. Selvää kuitenkin on, ettei remmissä riekkuvan koiran liikkeitä voi arvostella ja tämä alentaa todennäköisesti arvosanaa, sillä tuomari ei arvaile kuinka hyvin koira voisi liikkua, jos se olisi esittäjän käsissä.
Iloisesti ja varmasti käyttäytyvä koira pärjää yleensä paremmin kuin aristeleva tai pelokas koira. Näyttelyt eivät saisi olla se paikka missä koiraa sosiaalistetaan vaan sen tulisi tapahtua jossain muualla esim. koulutuksessa. Koiran pitäisi olla tottunut ihmisiin, koiriin, meteliin, ahtauteen ja käsittelyyn jo ennen näyttelyyn menemistä. Varsinkin pentu tai nuori koira hyötyy siitä, että sen kanssa tullaan todella ajoissa näyttelypaikalle. Myös harvemmin näyttelyissä käyvälle koiralle ajoissa tulemisesta on hyötyä. Näin koira tottuu ympäristöön eikä jaksa reagoida kehässä kaikkeen ympärillä tapahtuvaan vaan keskittyy paremmin esittäjään.
Näyttelyissä käynti vaatii harjoittelua ja koulutusta siinä missä muutkin harrastukset. Koira ei opi itsestään käyttäytymään hyvin kehässä, liikkumaan kauniisti hihnassa, seisomaan ryhdikkäästi ja antamaan asetella ja käsitellä itseään. Kehittyvä koira on uusi haaste joka kerta kun sen vie kehään. Jotta koirastaan saisi parhaat puolet esiin on sen anatomia ja liikkeet tunnettava hyvin. On oltava kriittinen ja nöyrä. Kysymällä saa apua ja katsomalla oppii. Mätsärit eli match showt ovat oiva paikka harjoitella ennen oikeaan näyttelyyn osallistumista.
Näyttelyissä pyörii suhteellisen pieni porukka, joten siellä on helppo ystävystyä uusiin koiraihmisiin. Monien mielestä parasta näyttelyissä onkin tutuiksi tulleet ihmiset, joiden kanssa saa välillä nauraa vedet silmissä ja vaihtaa uusimmat kuulumiset kasvotusten.
Mielestäni ei kannata turhaan jännittää koiran esittämistä eikä varsinkaan tehdä härkästä pikkudetaljeista kuten jalkojen asettelusta. Oleellisempaa on, että koira ja esittäjä säteilisivät eli esiintyisivät varmasti ja iloisesti. Ja koirahan ainakin yleensä nauttii esiintymisestä, jos tietää siitä seuraavan tarpeeksi hyvä palkkio. Näyttelyssä on mahdollista pitää palkkaa jopa kehässä mukana, sitä ei ole säännöissä kielletty kuten muissa koirakilpailun lajeissa yleensä on.
Lähde: Bernin kanssa näyttelyssä, Crista Veijalainen, Sennen koira 1/2014, s. 57-59
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti