Koirissa vietit ovat sisäsyntyisesti. Toiset vietit ovat vahvempia kuin toiset ja ihminen vaikuttaa toiminnallaan eri viettien käyttöön vahvistamalla niitä tai pyrkimällä rajoittamaan niiden käyttöä. Oman koiran tunteminen tietysti helpottaa eri viettien käyttämistä koiraa koulutettaessa, sillä yleensä vahvuuksia ruokkimalla saavutetaan helpommin haluttu lopputulos kuin vain epätoivottua karsimalla.
Laumavietti on jokaisessa koirassa. Sen hyödyntäminen on taitolaji eikä synny yhdessä yössä. Toiset koirat vaativat enemmän työtä kuin toiset ja toki nuoren koiran kohdalla maaperä on aina otollisempaa. Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä aloittaa.
Laumavietin kohdalla koiran vietin ohjaama päämäärä on elää lauman hyväksyttynä jäsenenä johtajan alaisena. Koira pyrkii toimimaan siten, että se pysyy laumanjäsenenä ja johtajan suosiossa ja toimintaa ohjaava ärsyke on pelko epäsuosioon joutumisesta. Nykyaikaisen koiran lauma koostuu usein ihmisestä, ehkä toisista saman talouden koirista ja muista kotieläimistä eikä ehkä niinkään koiralaumasta yksinään. Ihminen on nykyaikaisen koiran johtaja.
Jotta koira tekee asioita, sen on koettava menestystä. Koiralla on päämäärä, jonka se haluaa saavuttaa. Laumavietissä saavutettava asia on suosio. Monesti koiran tekninen opettaminen on helpompaa kun käytetään jotain muuta viettiä, kuten saalisviettiä. Useat koirat tekevät hyvin töitä lelulle. Purutyyny on niiden mielestä siisti juttu, jota ne mielellään saalistavat. Kun koiraa yrittääkin yhtäkkiä palkata vain kehulla, voi helposti tulla tunne, että koira tekee töitä vain palkalle eikä ihmiselle itselleen. Usein on vaikea tietää, mitä tavoitetta kohti koira työskentelee.
Koiran elämässä tärkeää on hyvä ja arvostettu johtaja. Kun koira arvostaa johtajaansa, sen halu toimia johtajaa miellyttävällä tavalla kasvaa. Koira kokee saavuttavansa menestystä toimiessaan laumanjohtajan haluamalla tavalla. Hyvä johtaminen on jatkuva tila. Koiralle ei voi olla hyvä johtaja kotona ja epäoikeudenmukainen kouluttaessa tai toisin päin. Hyvä johtaja osoittaa kaikessa toiminnassaan reiluutta ja johdonmukaisuutta. Nämä ominaisuudet ovat oikeastaan opeteltavissa. Laumavietin kannalta tärkeää on lisäksi auktoriteetti. Toisilla sitä on luonnostaan enemmän kuin toisilla.
Laumavietti on mukana aina. Sen hyödyntämiseen ei tarvita mitään erityisiä välineitä, joita pitäisi kuskata mukanaan. Mikäli koiran kanssa kisaa, on laumavietti oivallinen apu, sillä kokeisiin ei kuitenkaan saa viedä makkaroita tai palloja. Toisaalta vaikka koiran kanssa ei tavoitteellisesti harrastettaisikaan, niin arjessa tulee kuitenkin eteen tilanteita jolloin koiran on toimittava ihmisen pyytämällä tavalla ja koiralle olisi kuitenkin pystyttävä kertomaan palautetta toiminnasta.
Monet omistajat ajattelevat, ettei koira palkkaannu kehuistu. Kehut eivät edusta sellaista päämäärää, jota kohti koiran kannattaisi pyrkiä. Useat koirat reagoivat kyllä kehuihin positiivisesti. Koiran ryhti saattaa parantua, hännän kippara tiukentuu, tekeminen muuttuu tarkemmaksi ja jossain kohtaa jopa hieman mahtipontiseksi. Palkkaantuuko koira tästä? Vai tietääkö se, että kehuja seuraa se lelu tai nami? Jos olet kouluttanut koiraasi pitkälti juuri leluilla tai nameilla, tietää koirasi kyllä, että nyt lähdetään tekemään jotain josta tuon esim. tyynyn saa hampaisiinsa, kun alat pakata tavaroita treenireppuun. Siinä kohtaa on turhaa tarjota palkaksi pelkkää kehua, koska koira TIETÄÄ, että jotain parempaa - tai ainakin viihdyttävämpää - on tarjolla. Toisaalta monet koirat tekevät töitä, vaikka eivät tiedä onko omistajalla mitään palkkaa mukana. Taskuissa ei haise mikään tai mitään ei ole käsissä. Mille koira silloin tekee töitä? Haluan uskoa, että aina innokkaat ja iloiset koirat tekevät töitä omistajilleen, koska tietävät omistajiensa nauttivan siitä ja näin ne myös itse nauttivat yhdessä tekemisestä.
Etenkin silloin kun koiraa on koulutettu paljon leluilla tai nameilla, se on opetettava vastaanottamaan kehuja. Koiran kanssa on tehtävä töitä ilman muuta palkkaa tai edes tietoa siitä. Johtajan on opeteltava kehumaan koiraansa ja koiran opittava ottamaan kehuja vastaan. Vaarana on toki vireen lasku, mutta haluan ainakin uskoa siihen, että virettä saadaan myöhemmin kehitettyä, kunhan koira tekee pyydetyn tehtävän ilman "hullunpallonkiiltoa silmissä". Laumanjohtajan hyväksynnästä tehdään pitkällä tähtäimellä tavoiteltava asia. Tähän voi mennä viikkoja jopa kuukausia, mutta lopulta laumavietti on se apu, joka meille jää aina käyttöön. Jos koira saa aina treeneissä lelun hampaisiinsa tai ainakin suuhunsa, on toisaalta hyvinkin luonnollista, että se odottaa saavansa juuri sen tyyppistä palkkaa ja sen pois vieminen aiheuttaa hetkellisesti innottomuutta ja haluttomuutta, koska AINA ENNEN on saanut palkaksi muutakin kuin lämmintä kättä.
Mitä koiran kanssa sitten tehdään, kun haetaan laumaviettiä? Koiran kanssa touhutaan ja puuhataan, opetetaan sille "turhia" temppuja ja taitoja, peuhataan ja pelataan ja kehutaan oikeasta työstä. Myöhemmin väärästä voidaan alkaa korjaamaan, jolloin puhutaan epäsuosiosta. Aluksi tavoitteena pitäisi kuitenkin olla vain se, että koira tekee asioita. Tekninen tarkkuus ja into ovat tässä kohtaa toissijaisia asioita, jolloin onkin näppärää opettaa nimenomaan temppuja, joita ei kisoissa ja kokeissa tarvita. Tekemistä ja touhuamista ja ajatusta siitä, että johtajan hyväksyntä on tavoiteltava asia ja epäsuosiosta on pysyttävä pois.
Mille koirasi tekee töitä? Väitän, että se riippuu tilanteesta ja siitä mihin koira on tottunut. Kaavaa on syytä rikkoa. Välillä tehdään töitä pelkillä kehuilla, välillä nameilla ja leluilla. Laumavietti on oivallinen apu ja väline sekä arjessa että kisaamismielessä, joten harjoituksia sen kehittämiseksi on tehtävä jatkuvasti. Tekninen uuden opettaminen käy ehkä helpommin nameilla tai lelulla. Toisaalta, miksi pitäisi mennä sieltä missä aita on matalin? Kun koira teknisesti osaa, sen tulisi haluta tehdä asioita, vaikka joka välistä ei makkaraa lentäisikään. Siinä tavoitetta kerrakseen!
Tiedätkö muuten mikä on tehokkain C-vitamiinivalmiste?
Lähde: Kuvaja Jarna, Laumavietti - aina mukana, Sennen koira 2/2015, s. 54-55
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti