maanantai 24. elokuuta 2015

Koiran pennun ottaminen nuoruuteen peilaten


He ovat nuoria, tulevaisuutta täynnä. He ovat kauniita, komeita, kielitaitoisia. Salilta tulossa tai salille menossa. Maailma ympärillä on suuri lupaus ja mahdollisuus. Kaikki on mahdollista. Ilta on seikkailu, koko elämä on. Elämä on löytöretki.

Koiranpentu rakastaa leikkiä, kahlata lumessa, juosta likaojassa ja ottaa vastaan rapsutuksia. Pennut ovat luonteeltaan avoimia ja reippaita. Uudet asiat otetaan rohkeasti vastaan. Pentu tuppaa innostuessaan tarraamaan kädestä kiinni, ja tästä tavasta opetellaan pääsemään eroon. Pennut ovat hämmästyttävän nopeita oppimaan ja oppivat helposti kasan erilaisia temppuja.

Elämän aamupäivä ei ole ensisijaisesti aurinkoa, suudelmia ja suunnitelmia. Se on myös huteraa hukassaoloa, epätietoisuutta, surua. Vanhempien avioeroja ja omia vereslihaisia ensirakkauden loppuja, riipivää kaipuuta, tulevaisuuspelkoja. Kaikki voi olla hallitsemattoman suurta, kysymyksiä myöten: kuka minä olen?

Millaista elämä on uuden koirarodun parissa? Voin rehellisesti myöntää, että ensin pelotti aivan kamalasti. Osaanko ruokkia ja liikuttaa pentua oikein? Mitä jos pilaan sen? Entä jos en osaakaan kouluttaa sitä?

Nuoruutta ei pidä tuhlata, sanotaan. Pitää elää, tehdä tyhmyydet, kolkutella rajoja, uskaltaa. Jokaisen sukupolven on vuorollaan kokeiltava, voisiko kaiken tehdä toisinkin. Liika sovinnaisuus ei ole tarpeen. Vuodet kyllä tuovat levollisuutta, josta nuorena yleensä ei älyä edes haaveilla. Nuoruus on monessa suhteessa upea keksintö - myös siinä, että se pitää elää vain kerran!

Koiranpentua ei voi pitää pumpulissa tai suojella sitä kaikelta, vaikka kuinka tahtoisi. Pennun tullessa on aika sysätä omat ajatukset sivuun ja luottaa itseensä. Ja jos jotain kysyttävää tulee, voi aina ottaa yhteyttä kasvattajaan.

On aika avata uusi ovi tulevaan uuden pennun kanssa. On aika ottaa oppia kokeneemmilta rodun harrastajilta ja luoda uusia ystävyyssuhteita sekä uusia muistoja tämän uuden rodun parissa. En tiedä mitä tulevaisuus tuo teidän kohdallenne tullessaan. Uskon kuitenkin sen olevan jotain hienoa ja kaunista, jotain erityislaatuista.


Jotain erityistä on myös tässä nettikaupassa!



Lähteet: Kotro Arno, Kuka olin, kuka olen, Apoteekki 04/2015, s. 28-29
Kaartinen Sini, Benno, kauan odotettu unelmani, Sennen 1/2014, s.54-56



Ei kommentteja: